On virhe jättää lempeästi

Erosin todella huonosti. ”Vika ei ole sinussa” -mantra on itsekäs tapa erota. Se tuottaa roikkujia ja pitkittää muutenkin raskasta eroprosessia.

Olen taas sinkku. Tai ainakin uskoakseni olen.

Olen tapaillut naista viiden kuukauden ajan. Olemme tavanneet tasaisesti noin kerran viikossa. Pitkin matkaa olen miettinyt, miksen ole enemmän innostunut. Mulla on usein tunne, ettei huvittaisi nähdä. Viikolla näkeminen on ollut yleensä ehdoton ei. Viikonloppunakin on vietetty kimpassa vain toinen mahdollisista vapaailloista. Ajan vieriessä olen puskenut itseäni viemään suhdetta eteenpäin ja viettämään enemmän aikaa yhdessä. Mutta jokin siinä on tökkinyt.

Toisaalta on ollut aina kivaa, kun lopulta nähdään. Alun sekoilun jälkeen en ole tapaillut muita naisia. Naisen kanssa on ollut huippua keskustella ja seksi on toiminut tosi hyvin. Usein paras hetki illasta on, kun olemme jääneet pizzaillallispöytään suusta kiinni tunneiksi ja tunneiksi, vaikka kello olisi jo seksimyöhä.

Hetkinen. Miksi jätin tällaisen naisen? Tämä on juuri se ongelma.

Kaverien mielestä homma on selvää pässinlihaa: mua ei kiinnosta tarpeeksi, väärä nainen. Itse olen miettinyt, että en vain ole seurustellut pitkään aikaan, olen huono hallitsemaan aikaani viikolla ja olen tunnevammainen (tätä pohdin jo aiemmin Kun läheisyys ahdistaa eikö juuri lusikkahali auta?). Ne ovat mun ongelmia, enkä halua heittää hyvää naista roskiin turhaan.

Lopulta kyllästyin vaiheiluun ja päädyin eron kannalle. Lähetin whatsappilla eroviestin ja sanoin, että soitetaan perään. Pelkäsin, että kun en oikein itsekään tiedä, miksi pitää erota, en osaisi selittää asiaa hyvin. Olin enemmän kuin oikeassa. Sillä viestiä seuranneen puhelun aikana nainen argumentoi minut jäämään parisuhteeseen.

Seuraavana päivänä lähdin viettämään kaveriporukalla viikonloppua toiseen kaupunkiin. Kerroin kundeille epäonnistuneesta eroyrityksestä. Kaverit kyseenalaistivat järkeni. He kysyivät, onko mulla hyvä fiilis jäädä suhteeseen ja alkaa panostaa siihen?

Hieman tuuliviirimäisesti päädyin sitten lähettämään naiselle uuden eroviestin. Ja puhelu perään. Tällä kertaa olin päättänyt pysyä tiukkana. Mutta stoorini oli sama. Eli että vika ei ole sinussa, vaan minussa. Olen sekaisin, en ole valmis, huono timing jne. Se oli virhe.

Puhelu kesti kaksi tuntia. Nainen sanoi toistuvasti, ettei halua vaikuttaa roikkujalta. Mutta argumentoi 120 minuutin ajan, miksi ero on väärä päätös ja voisimme päästä yli peloistani ja ongelmistani yhdessä. Sitten mentiin siihen, ettei suhteen tarvitsisi itse asiassa edetä yhtään mihinkään. Lopulta nainen painotti, että voisihan meillä olla kuitenkin jatkossakin seksiä ja matkoja yhdessä.

Pysyin tiukkana, mutta sovittiin kai jotenkin, että palataan asiaan ensi viikolla – muuttaisiin kuulemma todennäköisesti mieleni. En tiedä, mistä nainen keksi, että olisin joku tuuliviiri. Nainen on nyt lähetellyt viestejä, enkä tiedä mitä hän ajattelee tilanteesta.

Jaa, mikä on tarinan opetus? Olen idiootti eikä mun pitäisi laillisesti saada tapailla naisia, selvä se. Mutta myös se, että on virhe yrittää jättää toinen liian lempeästi.

”Vika ei ole sinussa” -mantra on huono tapa jättää. Se on munatonta ja itsekästä. Se tuottaa roikkujia ja vähintäänkin jättää hämmennyksen valtaan ja pitkittää muutenkin äärimmäisen kivuliasta eroprosessia. Koska jos vika on toisessa, sitähän voi yhdessä jumpata. Nainen saa miehen muutettua. Ihan niin kuin elokuvissa.

Vaikken sitä mieltä olisi ollutkaan, mun olisi pitänyt sanoa naiselle yksinkertaistettu ja tylytetty versio eron syystä: suhteesta puuttuu jotain. Eli naisesta puuttuu jotain. Koska kai se sitten niin oli. Jos nainen olisi se oikea ja olisin oikeasti innoissani, ehkä heittäisin tunnevammani ja arkikiireeni ainakin sen verran romukoppaan, että haluaisin nähdä naista useammin kuin vain lauantaisin. Olisiko tuo niin pahasti sanottu?

Mutta kun en halua satuttaa toista… Lisäksi tylymmän version jälkeen nainen pääsisi kysymään sinänsä relevantin kysymyksen: etkö sitten aiemmin huomannut, että jotain puuttuu? Halusit varmaan vaan panna mua kerran viikossa ajasta ikuisuuteen?

En tiedä vieläkään, oliko hyvä päätös erota. Mutta tiedän, että erosin väärin. Joka tapauksessa lupaan, etten tapaile ketään enää ikinä.

KOMMENTOI! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!