Mitä toivon suhteiltani vuonna 2019?

Vuoden 2018 naissaldo on paperilla hyvä, mutta tosiasiassa surkea.

Vuodenvaihde on ahdistavaa aikaa. Haen yhä paikkaani maailmassa kuin angstinen teini, mutta ikää tulee joka vuosi lisää keskimäärin yksi vuosi. Ei ole kiva summata vuoden saldoa tai miettiä tulevaa.

Pitäisi kuitenkin miettiä, mitä toivon ensi vuodelta. Ensimmäinen ajatus on, että haluaisin löytää kumppanin. Ikävä vastaus, mutta jostain se tuli. Kuka tahansa ei tietenkään kelpaa, minkälaisen sitten haluaisin?

Pitäisi olla jotenkin uskomattoman huikea. Siis aivan fantastisen häikäisevä. Eli huikaiseva. Arvostan luovuutta, ehkä joku taiteilija olisi hyvä. Mutta pitää olla järkevä, vaikka juristi. Julkkikset ovat jännittäviä, mutta ovatko pinnallisia? Julkkis lähtee aina paremman julkkiksen matkaan. Enkä itse halua julkisuutta, vaikka mielestäni olisin kyllä parempi julkkis kuin muut julkkikset.

Todella kaunis olisi kiva, mallintausta ei olisi pahitteeksi. Mutta jos on megakaunis, onko tottunut liian helppoon elämään ja pettää heti, kun epäonnistun elämässä vähänkin? Ei saa olla liian massipäällikkö, ettei ole vieraantunut tosielämästä. Mutta vain hyvin tienaavan naisen kanssa voin olla varma, ettei hän ole kanssani rahasta. Toisaalta mulla ei ole rahaa. Pitäisikö sitä hommata ensin? Mitä jos en pidä rahaa tärkeänä?

On tärkeää, että pitää seksistä. Mutta jos nyt jo laukeaa vain jos sidon ketjulla kattolamppuun, mihin homma on kehittynyt timanttihäiden aikaan? Pitkä nainen on nuorena huikaiseva, vanhempana iso. Lyhyt on aina söpö, mutta kompensoi koroilla ja on loppuillasta kiukkumenninkäinen, kun jalkoja särkee. Tällä pohjatiedolla sitten Tinderiä swaippaamaan.

Tässä kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, jos ei tiedä yhtään mitä etsii, voi olla vaikea löytää haluamaansa. Toiseksi, jos odotukset ovat täysin epärealistiset, voi olla vaikea löytää haluamaansa.

Ei ihme, ettei kumppania löytynyt vuonna 2018.

Paperilla olen ollut tänä vuonna oikeinkin aktiivinen ja menestyksekäs sinkkumies. Olen maksanut Tinder Goldista lähes 200 euroa. Koko ajan olen päässyt valitsemaan toinen toistaan upeampia profiileja matcheiksi. Seksiäkin olen harrastanut tasaiseen tahtiin. Pintapuolisesti näyttää hyvältä.

Tosiasiassa, kun vastapuolena on ollut oikeasti potentiaalinen nainen, olen ollut täysin saamaton. Laiska viestittelemään ja vielä laiskempi käymään treffeillä. Harvoista treffeistä useimpien kohdalla ensimmäinen kohtaaminen on jäänyt viimeiseksi, minusta johtuen. Tosin kaksien treffien jälkeen kumpikaan ei ole lähettänyt mitään viestiä. En tiedä mitä naiset haluavat; haluavatko he kiitos mutta ei kiitos -viestin, vai onko kivempi leikkiä kuollutta? Mutta nämä kaksi siis saattoivat vihata minua ja kaikkea mitä edustan.

Olen torpannut naiset milloin milläkin tekosyyllä. Jonkun kuva oli ihan erilainen, kuin Tinderissä. Mitä sitten? Jos nyt mennään naimisiin, hänen kuvansa on kymmenen vuoden päästä erilainen kuin hääkuvamme. Joku oli liian ujo. Mistä mä sen tiedän? Harva on oma itsensä ekoilla speed-treffeillä ventovieraan kanssa ilman tarpeellisia määriä alkoholia. Keksin aina sen rakkauden pahimman vihollisen: mitä jos? Mitä jos joku huikaisevampi on tuolla jossain, ehkä jo valmiina Tinder-matcheissani? Homma tyssääntyy ja seuraavaksi historia toistaa itseään.

Vain ns. mission impossible -tapaukset ovat saaneet jatkoa. Sellaiset, jotka asuvat kaukana ja joiden elämäntilanne on jotenkin aivan katastrofi parisuhteen kannalta ja ketkä ovat itse selvästi ehdottaneet vapaampaa suhdetta. Näistä kerroinkin syssymmällä (Miksi tavallinen seksi ei kelpaa?) Yhdessä vaiheessa olin suhteessa Lontoossa asuvan ruotsalaisen naisdominaattorin kanssa. Siitä en tainnutkaan raportoida. Laitetaan ensi vuoden listalle, mutta sanotaan, ettei se ihan vaimomatskua ollut.

Näiden mahdottomien naisten kanssa olen sitten harrastanut upeaa ja joskus pelottavaakin seksiä. Samaan aikaan olen jotenkin onnistunut elämään jatkuvan ihmetyksen vallassa – miten en löydä parisuhdekumppania?

Ehkä en toivo vuodelta 2019 kumppania, vaan että selvittäisin, mitä asioita naisessa arvostan. Ja että asiat olisivat realistisia.

Ei taida onnistua, ennen kuin tajuan, mitä itsessäni arvostan. Jos haluan olla kaikkea pitää naisenkin olla kaikkea ja vietän elämäni tyytymättömänä, loppuun palaneena ja, ennen kaikkea yksin. Tulen myös käyttäneeksi omakotitalon verran rahaa Tinder Goldiin.

Tämähän on maailman huonoin uudenvuodelupaus. Miten valvon, että alan tajuta, mitä itsessäni arvostan? Näkyvä sixpack tai lihaton lounas olisivat selkeämpiä toteuttaa. Ehkä pitää luvata jotain konkreettisempaa.

No tässä se on: Vuonna 2019 lupaan heittää seksisuhteet roskiin, alan käydä enemmän treffeillä, vain potentiaalisten naisten kanssa, enkä torpedoi jatkotreffejä pikkusyistä. Huomaan edistyneeni, jos kiinnostun jostakusta potentiaalisesta edes vähän. Sillä vasta kun arvostan itseäni sellaisena kuin olen, voin hyväksyä toisen kumppaniksi sellaisena kuin hän on.

Viime vuoden lupaukseni oli bodata sixpack. Ehkä ensitöikseni hyväksyn vatsani sellaisena kuin se on…

Mitä sinä toivot suhteilta tänä vuonna?

KOMMENTOI! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!

Kommentit (4)

  1. Erppa
    klo 12:08

    Kannattaa poistaa tinder kokonaan, niin ei pyöri takaraivossa jonkun uuden tavatessa ”mitä jos svaippaan vielä jonkun paremman?”. Itselläni päättyi suhde elokuun lopussa, ja mietin että nyt lataan taas tinderin ja aloitan raivokkaan deittailun, mutta totesin että ilman on parempi olo ja aikaa miettiä ja kehittää itseään. Yllättäen ei ole ollut ihan treffitön loppuvuosi – salilla oli silmäpeliä yhden tyypin kanssa, ja toinen juoksi perään Kampin liukuportaissa. Eli kyllä sieltä oikeasta elämästäkin löytyy ihmisiä. Ja voi keskittyä vain yhteen kerrallaan ja katsoa rauhassa. Hyvää uuttavuotta, toivottavasti löydät itsesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Ad starts
Ad ends