Paluu sinkkuelämään: mistä löydän tarpeeksi keskinkertaisia naisia?

Onpas elämä hankalaa. Erosin seitsemän vuoden suhteesta neljä kuukautta sitten, lusin alta pois pakollisen minä-kauden (selitän kohta), ja nyt olisi aika palata sinkkumarkkinoille.

Siihen liittyy kuitenkin paljon vaikeita strategisia valintoja ja kysymyksiä. Baarista, Tinderistä, töistä, koulusta vai kavereiden kautta? Oman ikäistä, vanhempaa vai nuorempaa? Tyttöystävämateriaalia heti pöytään vai hulluttelijaa ensin?

Ensin tosin pitäisi varmaan tietää, mitä hakee. Kaveriporukassani on kahta koulukuntaa. Toisten mukaan pitkän suhteen jälkeen pitäisi harrastaa mahdollisimman paljon seksiä, saada kokemuksia pankkiin ja pitää hauskaa – ettei sitten myöhemmin vakiintuessa harmita, koska siitähän se pettäminen alkaa. Toisten kavereiden mielestä nyt pitäisi laittaa seksi kakkossijalle elämässä ja käydä mahdollisimman monilla oikeilla treffeillä. Sillä tavalla kuulemma oppii, minkälaisista naisista tykkää ja minkälaisista ei. Kaverini isä, vanhan liiton herrasmies, itse asiassa ohjeisti aikoinaan ylioppilasjuhlissa, että ennen naimisiinmenoa pitää olla kokemusta vähintään 12 naisesta. Onkohan se niin?

Herrasmiesisän neuvo oli siis sama kuin kavereillani: pitkän suhteen jälkeen pitää kokea, ja siinä volyymi on se pointti. Ongelma vain on, että jos on tärkeää tavata mahdollisimman monia naisia, niin silloinhan ei saisi tavata ketään oikeasti varteenotettavaa? Sillä jos tapaan jonkun upean tyypin, alkava suhde pitää automaattisesti heittää roskiin, koska kokemuskortti ei ole vielä leimattu täyteen. Eli pitäisikö siis etsiä ikään kuin tarpeeksi ookoo, mutta ei liian hyviä naisia? Siis täysin keskinkertaisia naisia. Mistä sellaisia löytää?

Voisinhan toki valita vaikkapa maailman pinnallisimmasta appista Tinderistä sellaisen naisen, jonka ulkonäöstä en ihan täysin syty. Kyllähän keskustelu treffeillä silti onnistuu. Varmasti seksikin. Mutta siinä on se riski, että nainen onkin pienestä ulkonäkövajavaisuudestaan huolimatta olla maailman hauskin tyyppi, jonka jutut pyörii mielessä päivin, öin ja Tinder-treffeillä joidenkin tylsimysten kanssa. Sitten rakastun tähän huumorityttöön, mennään naimisiin, ollaan onnellisia ja kaikki on pilalla. Kaverit sättisi: “Miksi mogasit hyvän suunnitelman?”

Niin en voi tehdä. Kyllä mun vain pitää yrittää valita sellaisia naisia, joiden kanssa on satavarmaa, että suhteesta ei ikinä tule mitään. Miten löydän sellaisia tarvittavat 12 kappaletta? Onko joku baari, jossa kaikki pian pysyvästi ulkomaille muuttavat käyvät? Ja kannattaako hakea nimenomaan treffi- vai seksikokemuksia?

Arvostaisin, jos saisin näihin ongelmiin neuvoja nimenomaan naisilta. Muuten on riski, että homma menee pipariksi. Tai siis ei mene, vaan pieleen. Sen verran on aikaa viime treffeistä. Eikä tv-sarjoista ole apua. Olen oppinut vain, että naiset todella todella todella haluavat rinnalleen kusipään. Mutta kun en ole sellainen. Pystyisinköhän feikkaamaan kusipäätä? Sitten mentäisiin naimisiin ja häämatkalla hirveä pettymys, kun olenkin todella mukava ja kunnioittava, ja kaikki on pilalla. Fail. 

Ainiin, se pakollinen minä-kausi eron jälkeen. Avaan sitä myöhemmin lisää. Nyt pitää tutkia, mitä ihmettä saan enemmän, jos otan maksullinen version Tinderistä – kaikki apu kelpaa. Mutta sanottakoon, etten ikinä alkaisi seurustella vakavasti naisen kanssa, joka ei ole pitänyt eron jälkeen kunnollista minä-kautta.

Ja sanoinhan, että elämä on hankalaa.

Huom! Tekstin alkuperäiset kommentit siirretty blogiin täältä.