Miksi tavallinen seksi ei kelpaa?

Mitä jos totun erikoisseksiin, ja jatkossa vain se innostaa?

Viimeksi kirjoitin kuinka hienoa on, että naiset puhuvat seksistä enemmän ja kertovat, mistä pitävät. Sen myötä mun seksielämä on aika paljon villimpää kuin silloin, kun viimeksi olin sinkku kahdeksan vuotta sitten. Ensin olin asiasta innoissani, mutta nyt olen huolissani. Mitä jos totun erikoisseksiin, ja jatkossa vain se kelpaa?

Täysin epätieteellisellä otannalla yksi fantasia tuntuu olevan naisilla ylitse muiden. Naiset pyytävät mua toistuvasti toteuttamaan jonkinalaista daddy-fantasiaa. Se varmaan tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, mutta siihen kuuluu ainakin alistamista ja hieman normaalia ronskimmat otteet. Luulin, että miehen pitäisi myös olla vanhempi ja massipäällikkö. Mutta niin se ei voi olla: naiset ovat mulla usein samanikäisiä, ja mä oon ihan tyhjätasku, joku wannabe-kolumnisti.

Ensin mietin, että saankohan jo pelkällä olemuksellani naiset asettamaan daddy-viitan mun harteille? Mun hartiat on kyllä melko leveät. Mutta olemukseltani olen ehkä maailman leppoisin vässykkänallukka. Kyllä daddyily vain taitaa olla jotain, mistä naiset usein nauttivat ja mitä toivovat, jos toivoa saa.

Suostuin yrittämään daddyilyä, vaikka mitään kokemusta siitä ei ollutkaan. Mua kiinnostaa kokeilla aina kaikkea uutta. Hyppäsin benji-hypynkin aikoinaan ja annoin kauramaidolle mahdollisuuden. Lisäksi, toisen seksitoiveita on vaikea ohittaa. Toinenhan on antanut ymmärtää, että nauttisi tietystä erikoismeiningistä.

Daddy-fantasia on hankalampi toteuttaa verrattuna siihen, että pitäisi vaikka vain pukeutua jättiläispupuksi ja paritella jotenkin loikkien. Daddy-kuvioon kun kuuluu, että mies ottaa homman itsevarmasti haltuun ja käskee. Miten se onnistuu, kun ei tiedä hommasta mitään? Fantasia rikkoutuu pahasti, jos mega-alistaja alkaa kesken homman kysellä tai googlailla vinkkejä suoritukseen. Kun yritän kysyä kumppaneiltani vinkkejä seksin ulkopuolella, he eivät halua puhua asiasta. Mitä helvettiä? Syntyvätkö jotkut ihmiset piiska kädessä ja alistavat naista ihan luonnostaan? Mua on opetettu koko ikäni päinvastaiseen käytökseen.

Opin kuitenkin nopeasti. Ensin en saanut daddy-meiningistä sen suurempia fiiliksiä. Ajattelin, ettei tämä vain ole mua varten. Sitten kokeilin lisää ja vähän innostuinkin. Ehkä olin aluksi keskittynyt liikaa koreografioihin ja käsikirjoituksen seuraavien sivujen miettimiseen. Lopulta innostuin siinä määrin, että nyt olen jo vähän huolissani.

Kaksi kokemusta panivat ajattelemaan erikoisseksin vaaroja. Olin treffeillä itseäni vanhemman naisen kanssa, joka on ammatiltaan seksuaaliterapeutti. Hän työskenteli projektissa, jossa yritetään saada ihmisiä takaisin hyvän ja hellän perusseksin pariin. On kuulemma huolestuttavan yleistä, että nuoret haluavat seksin muistuttavan pornoelokuvien kohtauksia jenkkileffojen hyväilykohtausten sijaan. Siitä syntyy kierre, jossa kaikki luulevat extreme-asentojen ja -asetelmien olevan uusi normi.

Kun hän vielä viehkeään sävyyn kertoi minulle omasta mieltymyksestään, tantraseksistä, olin aivan myyty. Siinä seksi kestää todella pitkään, siinä koetaan läheisyyttä ja lopputuloksena on megalomaanisen orgasmin lisäksi hyvä mieli. Jänispuvut ja anustapit tuntuivat sen rinnalla lapselliselta näpertelyltä.

Mutta sitten tuli vielä huolestuttavampi kokemus. Päädyin sänkyyn naisen kanssa, josta pidän paljon, harrastamaan sitä kuuluisaa normaalia hyvää seksiä. En innostunut eikä mulla seissyt. Kun kolmannen epäonnistuneen yrityksen jälkeen maattiin sängyssä ja tuijoteltiin kattoon joukkoitsemurha mielessä, mietin onko erikoisseksi pilannut mut.

Kysyin asiaa yhdeltä daddy-suhdekumppaniltani. Onko riski, että käy kuin päihteiden kanssa: toleranssi vain kasvaa ja vaatii koko ajan erikoisempaa meininkiä, jotta innostuisi? Naisen mukaan huoli on turha. Mitä sitten, jos meininki jatkuvasti härskiintyy? Pysyväthän ainakin seksielämä ja mieli virkeänä! Raja tuskin kuulemma tulee ikinä vastaan. Sen verran luovia ihmismieli ja seksilelukauppiaat ovat.

Mutta. En halua viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviäni rakkaani kanssa jossain nahkaisessa huoneessa, missä toinen lusii katonrajassa häpeähäkissä pallo suussa. Se tappaa keskustelun, ja pidän keskustelusta.

Naisella oli vielä hieno lisäteoria: jos outousraja joskus tulisi vastaan, huomaisin sen kyllä. Siitä voisi sitten helposti ja luontevasti tiputella tasoja alas ja palata lopuksi siihen tuttuun ja turvalliseen lähetyssaarnaajaan. Kuulostaako kumppanini teoria todennäköiseltä? Övereiden kautta normitasoon?

Nyt en tiedä, mitä tehdä. Olenkohan seonnut sekoiluseksistä? Voinko opetella takaisin hyvään perusseksiin? Onko siihen edes tarvetta? Ehkä mä vaan valitsen vääriä kumppaneita…

KOMMENTOI! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!