Miksi on pakko olla hard to get?

Vaikuttaa siltä, että deittailu on peliä, jonka sääntöjä vasta opettelen. Yksi sääntö on, että pitäisi leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Siis vanha kunnon playing hard to get -sääntö. Siitä valittaminen saa minut ehkä kuulostamaan vässykkämieheltä, joka syyttää maailmaa siitä, ettei saa naisia. Mutta silläkin uhalla: 

Viestittelin kivan tyypin kanssa. Siirryttiin Tinderistä Whatsappiin, joka on melkein kuin siirtyisi ravintolasta olohuoneeseen. Käytiin treffeillä, sovittiin että nähdään uudestaan ja jatkettiin viestittelyä. Sitten nainen ilmoitti, ettei toisia treffejä tulisikaan.

Valittelin kaverilleni tapahtunutta ja hän pyysi nähdä viestit. Nopea lääketieteellinen analyysi oli, että olin ollut aivan liian innokas, ja siksi nainen ei innostunut. Olin kuulemma vastannut viesteihin liian nopeasti ja pitkästi. Nainen taas oli koko ajan vastannut parin päivän viiveellä. Sanoin kaverille, etteivät naiset voi olla niin hölmöjä, että antaisivat tuollaisen vaikuttaa. Naisethan haluavat hyvän miehen, ja minähän vain ilostuin uudesta viestistä ja vastasin siihen saman tien.

Kaveri lupasi antaa todisteita. Meillä oli molemmilla Tinderissä matchina sama nainen. Laitoimme hänelle suunnilleen samanlaiset nollasisältöiset aloitusviestit. Saimme vastaukset. Itse vastasin välittömästi kivalla viestillä, josta huokui, että olin innoissani tutustumaan naiseen. Ei mitään creepyä, pelkää naiivia elämän iloa. Kaverini ei vastannut mitään. 

Lopputulos? Nainen ei vastannut minulle ollenkaan, mutta kahden päivän jälkeen alkoi pommittaa kaveriani viesteillä. Kaverini oli haluttavampi, koska hän ei vaikuttanut helpolta. Genious. Haluan vielä tarkentaa, että Tinder-profiileissamme ei ole suuriakaan eroja, ja ainakaan en ole kaveriani rumempi.

Empiirisen ja huipputieteellisen naistutkimuksen kruunasi lopulta tuttuni, joka sarjadeittailee Tinderin kautta naisia, jotka ovat ulkonäöltään täysin eri sarjassa ja muutenkin kaikin puolin parempia ihmisiä kuin hän (hän on tuttu, ei kaveri). Kysyin, mikä on hänen salaisuutensa.

Vastaus oli neggaaminen (engl. negging), naisen ovela haukkuminen, joka hyödyntää itsetunnon heikkoja kohtia. (Edelleen, kyseessä on tuttu, ei kaveri.) Se toimii kuulemma kuin jedi mind trick. Nainen, joka ei normaalisti viehättyisi kyseistä miehestä, alkaa haluta hänen hyväksyntäänsä, sillä ei aluksi saa häntä.

Neggaaminen kuulostaa täysin psykopaattiselta toiminnalta, jota en suostu edes harkitsemaan ja toivon, että naiset tunnistavat sen kaukaa. Mutta se on osa playin hard to get -sääntöperhettä, jonka jopa naispuolinen kaverini validoi näillä sanoilla: “Naiset haluaa hyvän ja mukavan miehen, mutta alussa ei saa olla liian helppo, alussa pitää olla jännitystä.”

Olen pettynyt. Onko se tylsää, että osoittaa olevansa innostunut ja kiinnostunut? Miksi pitäisi feikata, että mulla on sata muuta naista, jotta nainen kiinnostuisi musta?

Olen ihan menevä, hauska, ok:n näköinen ja menestyvä mies. Mulla on selkeästi myös hyvä itsetunto. Vientiä on ihan mukavasti. Tutuilta olen kuullut, että koska en huutele paljon naisasioistani, minusta välittyy ”jännittävä” kuva. Tuntuu kuitenkin ikävältä, jos iso osa vetovoimaani perustuu siihen, että vaikutan jollakin tavoin vaikeasti tavoiteltavalta. Ehkä en deittaile paljon (tai ainakaan puhu siitä) siksi, että olen oikeasti epävarma. Niin epävarma, että pitää kysellä blogissa neuvoja. Mutta eihän mun selvästikään kannata tapailla ketään, ettei indianajonesmainen mielikuva murru?

Miesten urpoilu ja kikkailu eivät yllätä koskaan, mutta ajattelin, että ei-teini-ikäiset naiset keskittyisivät olennaiseen. Ihmettelen joka päivä Tinderissä, mikseivät naiset ikinä aloita keskustelua. Antaisiko se liian innokkaan mielikuvan? Mutta miksen haluaisi naista, joka osaa avata suunsa (tai näppäimistönsä)?

Ei saa olla liian helppo. Naiset siis haluavat miehen, joka ei halua heitä. Turha sitten valittaa, että kaikki miehet ovat kusipäitä. Koska hyvät miehet eivät välttämättä lähde näihin peleihin lainkaan.

Itsekin pitäisi päättää, alanko leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Pitäisikö? Vai olenko vain tavannut vääriä naisia?

AUTA YLIKELAAJAA! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!