Päätä särkee ja aivastuttaa? Saatat olla tietämättäsi tuoksuherkkä

Tuoksuherkkä saa voimakkaista hajusteista piinaavan päänsäryn ja joutuu pahimmillaan välttelemään julkisia paikkoja ja muiden ihmisten seuraa. Paras keino ottaa toisen herkkyys huomioon on karsia omat tuoksut minimiin.

Kuka ihan rehellisesti tuoksuu omalta itseltään? Ihmiset ovat kautta aikojen pyrkineet peittämään kropan erittämiä tuoksuja ja hajuja eri keinoin, ja nykyisin keinotekoisia tuoksuja löytyy kaikkialta terveyssiteistä roskapusseihin. Itsestä harmittomalta tuntuvat hajuvedet ja ilmanraikastimet saattavat kuitenkin aiheuttaa tuoksuherkälle tuskaa. Vierustoverin hajuvesi bussissa tai kaverin drinkki baarissa voivat laukaista tuoksuherkällä viiltävän päänsäryn, joka pahimmillaan katkaisee matkanteon tai illanvieton jo alkuunsa.

Tuoksuherkkyys on kasvava ongelma, jonka taustaa ei tarkkaan tiedetä. Tuoksuille herkkien ihmisten määrä tuskin on lisääntynyt, nykyisin hajuja on vain niin paljon, että oireita ilmenee useammalla. Tuoksuherkkien hajuaisti ei ole muita tarkempi, vaan heiltä puuttuu ominaisuus tottua tuoksuihin. Taipumus herkkyyteen voi kulkea myös suvussa. Pahimpia oireiden laukaisijoita ovat Allergia-, iho- ja astmaliiton kyselytutkimuksen mukaan haju- ja partavedet, tuoksukynttilät, hiuslakat, kukat sekä tupakansavu.

– Herkkyys voi johtua ympäristön kemikaalikuorman kasvusta sekä erilaisista stressitekijöistä, kemikaaliasiantuntija Sanna Virtanen Allergia-, iho- ja astmayhdistyksestä kertoo.

 

”Tuoksuille herkkien ihmisten määrä tuskin on lisääntynyt, nykyisin hajuja on vain niin paljon, että oireita ilmenee useammalla.”

 

Ymmärrä, älä vähättele

Tuoksut ovat lähtökohtaisesti erittäin yksilöllinen juttu: se, mikä itsestä tuntuu miedolta ja miellyttävältä, voi olla toisen mielestä äklöttävän makea tai todella tunkkainen haju. Tuoksuherkkyydessä ei kuitenkaan ole kyse siitä, etteikö jokin haju olisi tuoksuherkän mieleen. Tietyt tuoksut vain saavat kropan oireilemaan. 

Toisin kuin allergioita, tuoksuherkkyyttä ei voi mitata lääketieteellisillä mittareilla, sillä oireita aiheuttavat tuoksut eivät synnytä vereen vasta-aineita. Kyse on aina siis jokaisen henkilökohtaisesta kokemuksesta, jota ulkopuolisen on turha yrittää määritellä tai varsinkaan vähätellä. 

Toinen selviää hajuvesihuuruista muutamalla aivastuksella, kun taas toista alkaa huimata. Oireita ovat yleensä silmien kirvely, päänsärky, väsymys sekä pahoinvointi. Tuoksuherkkyyttä ei pidä sekoittaa hajusteallergiaan, missä kosmetiikan tuoksut aiheuttavat iholle kosketusallergiaa.

Hajuvettä tai hiuslakkaa aamulla suihkauttaessa ei tule mieleenkään, että omaa nenää miellyttävät tuoksut voisivat saada työkaverin silmät vuotamaan.

Tuoksuherkkä tarvitsee pärjätäkseen kanssaeläjiltä ymmärrystä, sillä herkkyyden hoitoon ei ole olemassa varsinaista lääkitystä. Sanna Virtasen mukaan oireita voi yrittää lieventää antihistamiinilla, kipulääkkeillä tai kortisonipohjaisilla suihkeilla, mutta paras keino on yksinkertaisesti hajusteiden välttäminen.

Pahasti oireilevalle tuoksuherkälle se, että kaverit lopettavat hänen seurassaan hajusteiden käytön, voi olla ehto ystävyyssuhteen jatkumiselle.

– Hajusteiden maltillinen käyttö julkisilla paikoilla, kuten teatterissa, on hyvä keino kunnioittaa tuoksuherkkiä. Työpaikoilla ja varsinkin avokonttoreissa aiheesta pitäisi käydä avointa keskustelua hyvässä hengessä, Virtanen neuvoo.

Lähteet: allergia.fi ja tuoksutonviikko.fi.

Kuva: Imaxtree