Asiantuntija neuvoo: Nämä merkit kertovat siitä, että masennukseen täytyy hakea apua

Monia meistä masentaa joskus. Se on ok. Mutta milloin masennuksesta pitää huolesta? Ja onko pahaa oloa pakko hoitaa lääkkeillä? Otimme selvää. 

Kaiken piti olla hyvin. Parikymppinen nainen oli kesän alussa saanut haluamansa opiskelupaikan ja muuttanut omaan asuntoonsa lähelle meren rantaa. Välit ystäviin olivat kunnossa. Oli myös harrastuksia ja osa-aikatyö kahvilassa. 

Mutta nainen ei kertonut läheisilleen, että aamuisin hänellä oli niin paha olo, että hänen oli vaikea nousta sängystä. Ikävä entistä poikaystävää kohtaan ei hellitänyt. Päinvastoin. Se lisääntyi päivä päivältä. Naisen oli vaikea liikkua ihmisten ilmoilla. Muut opiskelijat luentosaleissa ahdistivat. Järki sanoi, että hätää ei ole, mutta sillä ei saanut taltutettua pelkoa ja kuristavaa oloa. 

Siksi eräänä aamua ennen joulua nainen soitti äidilleen ja sanoi, ettei jaksa. Äiti vei lääkäriin. Alkoi toipuminen masennuksesta, jota nainen ei ollut edes tajunnut sairastavansa. 

Nainen masentuu helpommin

Kristian Wahlbeck vastaa puhelimeen työhuoneessaan Helsingin Pasilassa. Wahlbeck on henkilö, joka tietää, miksi masennumme. Hän on psykiatrian erikoislääkäri ja Suomen mielenterveysseuran kehitysjohtaja, joka on työskennellyt mielen kysymysten kanssa yli kaksikymmentä vuotta. Wahlbeck kertoo, että masennus on naisten sairaus. Se on naisilla kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Vuosittain viisi prosenttia väestöstä sairastuu masennukseen. Vastaava luku 25-34-vuotiaiden naisten kohdalla on 13 prosenttia. Miksi?

– Naisilla on enemmän paineita ja vaatimuksia. Listassa ovat täydellinen ulkonäkö, vartalo, ura, parisuhde, harrastukset, ystäväpiiri, Wahlbeck luettelee. 

Myös suuret elämänmuutokset voivat laukaista toivottoman olon. Tilan, jossa mikään ei tunnu miltään. Wahlbeck lohduttaa. Surua saa ja pitää tuntea. Se on normaalia. Se on mielemme tapa käsitellä tapahtuneita, päästä eteenpäin. Kuitenkin, jos vielä vuoden päästä erosta kumppaniaan kaipaa niin, että sattuu, on masennus ottanut liian hanakan otteen. Tällöin apua kannattaa hakea terveyskeskuksesta, työterveydenhuollosta tai opiskelijoiden terveydenhuollosta. Mutta mitä meille tarjotaan avuksi? Kelan lääkekorvaustilaston mukaan yli 408 500 ihmistä söi masennuslääkkeitä vuonna 2008. Viime vuonna luku oli 428 192. Mitä tämä kertoo? Miksi syömme yhä enemmän pillereitä?

Wahlbeckin mukaan syitä on kolme. Tunnistamme masennuksen aiempaa herkemmin ja uskallamme hakea siihen apua. Lääkkeitä määrätään kuitenkin myös siksi, että lääkäreillä ei aina vastaanottotilanteissa ole tarpeeksi aikaa selvittää, mikä olisi paras apu. Resepti on nopea ja helppo ratkaisu. 

-Lisäksi keskusteluhoidon heikko saatavuus lisää lääkkeiden käyttöä. Suomessa on liian hankalaa päästä terapiaan.

Ei ilman terapiaa

Usein masennuslääkkeet kuitenkin auttavat. Tasoittavat aivokemioita ja saavat kiinni elämään. Wahlbevk sanoo, että masennuslääkkeet aiheuttavat harvoin vakavia sivuvaikutuksia, eikä niihin voi koukuttua, kuten rauhoittaviin. 

-Masennuslääkkeitä pelätään turhaan.

Mutta masennusta ei Wahlbeckinkaan mielestä pitäisi hoitaa pelkällä lääkityksellä. Usein parhaimman ja kestävimmän lopputuloksen takaavat terapia ja lääkitys. Vasta terapiassa voimnme purkaa ja ymmärtää ajatuskulkujamme. Mutta siihen, että jaksamme käydä vastaanotolla, voivat lääkkeet olla apu. Kun lääkkeet aloittaa, niitä suositellaan syömään vähintään kuusi kuukautta. Muuten masennus voi jäädä kytemään ja uusiutua. Mutta onko lääkkeitä pakko syödä? Onko olemassa mittaria, jonka avulla tehdä päätös? 

Kyllä on. Sinä itse. Lääkäri uskoo, että kun pysähdymme ja kuuntelemme itseämme, löydämme meille parhaan vaihtoehdon. 

-Päätöksemme aloittaa tai olla aloittamatta lääkitys vaikuttavat arvomme ja mieltymyksemme. Se on ymmärrettävää ja oikein. Se, mikä antaa avun yhdelle, ei aina sovi toiselle. 

Wahlbeck uskoo, että meissä on paljon sisäistä voimaa. Usein paljon enemmän kuin luulemme. Voi hyvinkin olla, että pärjäämme vaikeiden aikojen yli ilman lääkkeitä. Joskus pelkkä keskusteleminen ystävän kanssa voi auttaa. Apua voi saada myös säännöllisestä unirytmistä, liikunnasta ja tietoisuustaidon opettelemisesta. Alkoholi kannattaa unohtaa. Usein se voimistaa ahdistusta. 

Mutta jos olo on kertakaikkisen synkkä ja toivoton, kannattaa lääkkeitä harkita. Muista aina ja kummassakin tilanteessa pitää mielessä kaksi neuvoa.

-Kuuntele itseäsi ja tee se, mikä tuntuu sinusta oikelta.

Kuva: iStock