10 päivää ilman meikkiä – meikkifriikki kertoo, miltä se tuntuu

Olen kosmetiikan suurkuluttaja, parantumaton huulipuna-addikti, enkä vie edes roskia ilman täydellistä kissarajausta. Kymmenen päivän meikkilakko kuljetti minut kauas mukavuusalueeltani ja paljasti muutakin kuin meikkaamattomat kasvoni.

Pohjustusvoide, kuultovoide, viisi mattaruskeaa luomiväriä ja eyeliner. Nämä ja viisitoista muuta purnukkaa muodostavat joka-aamuisen rutiinini. Lukeudun niihin ihmisiin, joille meikkaaminen ei ole pakollinen velvollisuus, vaan päivän parhaat 45 minuuttia. Rakastan sitä, miten kosmetiikka taianomaisesti kadottaa kasvoiltani väsmyksen ja miten huonoimpanakin päivänä meikki kohottaa mielialaani ja itsetuntoani.

Tartuin huulikiiltotuubeihin 13-vuotiaana, ja siitä lähtien olen lähes joka päivä lähtenyt kotoani huolellisesti meikattuna. Suurin osa ystävistäni ei ole koskaan nähnyt minua meikittä, ja poistun kotoa ilman paklausta vain lenkille. Ajatus kymmenen päivän meikkilakosta herättää minussa kauhua, mutta myös uteliaisuutta. Miltä peilistä katsova meikitön naama tuntuu? Kehtaanko lähteä illalliselle saunanraikkaana? Kohtelevatko ihmiset minua eri tavalla? Lakon aikana sallittuja kosmetiikkatuotteita ovat perushygieniatuotteet, kuten deodorantti, pesuaineet ja kosteusvoide. Määrä tuntuu minimaaliselta. Livboxin viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan naiset käyttävät viikossa noin kahtakymmentä kosmetiikkatuotetta. Olen kaukana keskiarvosta. Tavallisen päivämeikkini loihtimiseen menee 23 meikkituotetta, ja puhdistusaineet ja voiteet mukaan luettuna vielä kaksitoista tuotetta enemmän. Ehkä pieni kosmetiikkarehab onkin paikallaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Laiska vai rohkea?

Huomaan kosteusvoiteen tärkeyden heti meikkilakon ensimmäisenä aamuna, kun peilistä katsoo huonosti nukkunut ja punoittava naama. Kasvojeni iho on aina ollut sileä ja näpytön, mutta olen silti aina tuntenut oloni kauniiksi vasta meikkivoidekäsittelyn jälkeen. Koska pakkeli on pannassa, taputtelen kosteusvoidetta ja silmänympärysvoidetta kasvoilleni pikkutarkasti viiden minuutin ajan. Lopputulos ei ole yhtä tasainen kuin normaalin pohjustusrutiinini jälkeen, mutta iho hehkuu ja tuntuu pehmeältä. Ennen ulos lähtemistä harjaan kulmakarvani hammasharjalla ja mietin uhmaako se lakkoni sääntöjä.

Matkalla ravintolaan huomaan pälyileväni peilikuvaani näyteikkunoista ja autojen peileistä. Meikattuina päivinä en katso peilikuvaani oikeastaan koskaan, sillä tiedän sotamaalini pysyvän paikallaan. Nyt tarkkailen itseäni maanisesti ja mietin, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Pidetäänkö minua laiskana ja mukavuudenhaluisena vai rohkeana, ehkäpä juuri salilta tulleena?

MTV3:n teettämän kyselyn mukaan 12% suomalaisnaisista ei meikkaa ollenkaan. Syiksi meikkaamattomuudelle mainitaan huoli kemikaalien vaikutuksista ihoon sekä mukavuudenhalu. Moni haluaa myös näyttää luonnolliselta. Minä meikkaan siksi, että näyttäisin joka päivä mahdollisimman täydelliseltä, parhaalta versiolta itsestäni. Nuorten naisten parissa työskentelevä psykologi Eliina Niemi kertoo, että meikkaamista pidetään sosiaalisten tapojen noudattamisena.

– Meikkaaminen on normi, ja meikkaamattomat naiset selkeä vähemmistö. Erilaisuus koetaan repäiseväksi, ja joukosta erottuminen vaatii rohkeutta. Median tarjoama naiskuva ihannoi nuorekkuutta ja virheettömyyttä, ja se luo naisille paineita ehostautua. Meikkaamattomien naisten näkeminen julkisuudessa muuttaisi naiskuvamme hyväksyvämmäksi, Niemi arvioi.

Ystäväni, jolle en ole etukäteen kertonut lakostani, kehuu minun näyttävän upealta. Hän tuntuu tarkoittavan sitä, mutta olen silti epäluuloinen. Olen valinnut asuni tarkasti, mutta kasvoni ovat kuin saunasta tulleella. Aivan kuin jotain puuttuisi. Ilta jatkuu ystävien luona viinillä. Neljän seinän sisällä oloni on rennompi, mutta kun joku kaivaa kameran esiin, kieltäydyn yhteiskuvista.

Puolitoista tuntia lisää aikaa

Meikkilakkoni ensimmäinen positiivinen oivallus tulee seuraavana päivänä, kun huomaan olevani miltei myöhässä lounastreffeiltäni. Ilman meikkaamista lähden ulos minuuteissa. Myös illat tuntuvat ihanan rennoilta, kun minun ei tarvitse murehtia ripsivärin leviämistä, kun torkahdan telkkarin eteen, eikä vartin meikinpoistorumba viivästytä enää nukkumaanmenoa. Vuonna 2011 tehdyn Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan suomalaisnainen käyttää meikkaamiseen keskimäärin 13 minuuttia päivittäin. Kun vertaan lukua omiin tapoihini, tuntuu hullulta, että ennen lakkoa olen käyttänyt joka päivä puolitoista tuntia kasvojeni pesemiseen ja puunaamiseen. Silti aina päivän päätteeksi taideteokseni valuu viemäristä beigenä norona.

Lakon aikana toistan joka aamu rutiinini eli pesen, kuorin ja rasvaan kasvoni huolella. Putsareiden kanssa läträäminen näyttelee paljon suurempaa roolia nyt, kun muut tuotteet ovat poissa pelistä. En ole koskaan aikaisemmin jaksanut levittää silmänympärysvoidetta kahdesti päivässä, nyt teen sen innoissani. Kun ihoa ei automaattisesti peitä, häivytä ja korosta, tunnen pääseväni lähemmäs sen oikeaa hyvinvointia. Jos ihoni näyttää aamulla nuutuneelta, menen aikaisemmin nukkumaan. Ennen olisin vain lisännyt valokynää.

Tällainen olen oikeasti

Puolessa välissä lakkoa olen jo ehtinyt tottua meikittömään itseeni, ja peilistä katsoo oikeastaan ihan kivannäköinen tyyppi. Päivä päivältä olen ajatellut meikittömyyttäni vähemmän, enkä enää murehdi läpinäkyviä ripsiäni tai pakkasen punottamia poskiani. Ne ovat osa minua, aito ja korjailematon ulkomuotoni. Niemi kannustaa jokaista kokeilemaan meikittömyyttä.

– Muutaman päivän tauko meikkaamisesta tekisi monelle hyvää. Useimmat meistä ehostautuvat päivittäin rutiinin takia kyseenalaistamatta sitä, miksi teemme niin?

Samanlaisia ajatuksia lakkonikin herättää. Meikittä näyttäytyminen tuntuu oikeastaan aika voimaannuttavalta: tunnen oloni rohkeaksi ja vähän ylpeäksi. Samalla on typerää, että meikkaamattomuus tuntuu näin mullistavalta asiasta – aivan kuin perusolettamus olisi, että jokainen nainen kulkee kaikkialla aina meikattuna. Miksi meikkaamattomuus on uskaliasta ja repäisevää, jokapäiväinen silmärajaus taas yleinen normi? Miksi koen tarpeelliseksi selitellä meikittömyyttäni ihmisille, aivan kuin pyytäisin anteeksi sitä, miltä oikeasti näytän?

Naamion takaa paljastuu…

Päivittäistä ehostautumista pidetään usein kohteliaisuutena muita kohtaan. Stereotyyppisestä näkökulmasta meikattu nainen vaikuttaa uskottavalta ja itsevarmalta, meikkaamaton kiireiseltä tai huolimattomalta. Lakon aikainen itsetutkiskeluni kertoo aivan muuta. Olen meikannut 13 vuotta sen takia, että tuntisin itseni kauniiksi ja hyväksytyksi. Naamion taakse on myös helppo kätkeä väsymys, sydänsurut ja epävarmuus. Voimakkaan naisen virheetön maski ei lohkeile tai levähdä, vaikka mitä tapahtuisi.

Kuvittelin aina, että ilman meikkiä olen haavoittuvainen. Kun lakon myötä lopetin meikkaamisen ja ulkonäköni ajattelemisen, aloin ensimmäistä kertaa tuntea itseni kauniiksi ja riittäväksi juuri sellaisena kuin olin. En vain ulkoisesti, vaan myös persoonana. Itsetuntoni kasvoi kohisten. Tai ehkä pikemminkin muutti muotoaan. Niemi on havainnostani innoissaan.

– Meikkaaminen ei ole paha asia, ja moni nauttii siitä ikään kuin harrastuksena ja persoonallisuutensa ilmaisemisen muotona, Niemi selittää.

– Ongelmallista se on silloin, jos ehostaminen hallitsee jokapäiväistä elämää. Itseltään olisi hyvä kysyä, mikä merkitys meikillä on esimerkiksi urheillessa, ja miksi aidon itsensä näyttäminen pelottaa? Meikkaaminen ei saisi tuntua pakolta. Tärkeintä on, että jokainen hyväksyy itsensä myös meikittä.

Lakon aikana en huomannut, että kukaan olisi suhtautunut meikittömään ulkomuotooni negatiivisesti tai edes oudoksuvasti. Se tuli minulle yllätyksenä. Tyttöjen drinkki-illan aikana viereisen pöydän miesseurue jakoi imartelujaan auliisti. Siskoni kommentoi minun näyttävän helpommin lähestyttävältä ja lämpimämmältä ihmiseltä. Huomasin meikkilakon aikana hymyileväni enemmän ja vitsien olevan herkemmässä. Ehkä meikkaamattomuus antoi tilaa persoonalleni.

Ei paluuta entiseen

Viimeisen illan tulikokeena lähdin uuden trendikuppilan kutsuvierasavajaisiin. Ympärillä oli toinen toistaan upeammin laittautuneita kanssajuhlijoita – ja minä meikittömänä farkuissani. Mikä ennen olisi aiheuttanut vähintäänkin maailmanlopun, tuntui nyt todella hyvältä. Niemen mukaan etenkin nuorilla naisilla itsetunnon kehittyminen on vielä kasvuvaiheessa, ja se näkyy ulkonäön korostamisena ja meikkaamisen tärkeytenä.

– Moni hakee meikkaamalla yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyväksyntää. Jännittävät tilanteetkin on helpompi kohdata ehostautuneena. Moni saakin kosmetiikasta lisää itseluottamusta vaikka treffeille tai työhaastatteluun. Silloin meikkaaminen palvelee tehtäväänsä, Niemi sanoo.

Kun lakkoni kymmenen päivän jälkeen päättyi, en rynnännytkään heti peilikaapille, vaan vietin kolme ylimääräistä päivää meikkaamatta. Oli ihanaa, etten tarvinnut enää tuntia peilin edessä lähteäkseni ulos. Kun vihdoin meikkasin ensimmäisen kertaa, koko prosessi tuntui kestävän ikuisuuden. Meikkivoiteen läträäminen sai ihoni näyttämään epäluonnolliselta, ja viiden eri luomivärin levittäminen tuntui vähän liioittelulta. Lakon jälkeen olen meikannut huomattavasti vähemmän ja paljon harvemmin. Nautin toki edelleen punaisen huulipunan piristävästä vaikutuksesta ja siitä, miten rentouttavaa on uppoutua välillä meikkileikkeihin. Sen vastapainoksi viihdyn kuitenkin erinomaisesti myös suihkunraikkaana ihmisten ilmoilla, eikä itsetuntoni tule enää purnukoista. ◆

Meikittömyyden plussat ja miinukset

+ Aamutoimet ovat maailmanennätysmäisen nopeat, sillä vain hammaspesu riittää.

+ Et vahingossakaan nukahda meikit naamallasi.

+ Silmiä saa hieroa, huono sää ei saa naamaasi muuttumaan pandaksi eikä huulipuna leviä hampaisiisi.

+ Ihon hyvinvointi ob ajatuksissa enemmän,ja sen hoitoon kiinnittää enemmän huomiota.

+ Matkustaminen ja yökyläily on helppoa, kun kosmetiikkaa ei tarvitse kantaa mukana.

 

– Meikkaaminen on hauskaa ja piristävää aamukahvin äärellä.

– Juhlava asukokonaisuus ja kampaus näyttää hölmöltä meikittömillä kasvoilla.

– Satunnaiset finnit ja ihon punoitus näkyvät.

-Joissain tilanteissa meikin tuoma lisäbuusti itsetunnolle olisi paikallaan. Työhaastattelu, ensimmäiset treffit tai suuret juhlatilaisuudet on helpompi ottaa vastaan ehostautuneena.