Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä: ”Vastaan vain esimieheni, siskoni ja miesystäväni puheluihin”

Puhelu, johon ei uskalla vastata ja juhlat, joissa tuntemattomat ihmiset vain ahdistavat. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi pahimmillaan estää työelämässä etenemisen tai ystävyyssuhteiden luomisen.

 

Kati, 28, ei ole käynyt hammaslääkärissä vuosiin. Kyse ei ole siitä, että käynti inhottaisi häntä, vaan siitä, että ajanvaraus olisi tehtävä puhelimitse. Yleensä Kati laittaa miesystävänsä soittamaan, mutta lääkäriaikaa ei voi varata toisen puolesta. Niinpä asia on saanut jäädä.

Tämä on vain yksi esimerkki sosiaalisten tilanteiden pelosta, josta Katin lisäksi kärsii noin viisi prosenttia suomalaisista. Pelkotila on yleisin nuorten naisten keskuudessa, sillä juuri me pyrimme vaatimaan itseltämme täydellisyyttä ja pohdimme usein vähän liikaa, mitä toinen meistä ajattelee.

– Pelkään kuulostavani idiootilta, koska puheeni kangertelee arkaillessani. Kasvotusten kommunikoidessa selitän paljon käsilläni, mutta koska puhelimessa se ei ole mahdollista, jännitän, ettei toinen ymmärrä mitä sanon, Kati kertoo.

Hän valmistautuu jokaiseen puheluun kirjoittamalla huolellisesti sanottavansa paperille ja harjoittelemalla sen ulkoa. Paniikkioireet ilmestyvät kuitenkin aina ennen h-hetkeä. Mielessään Kati yrittää tyynnytellä itseään ja turvautuu välillä lahjontaan. Jos selviän tästä puhelusta, saan ostaa uuden puseron.

– Sosiaaliset tilanteet vaativat minulta valtavasti energiaa. Juhlat, joissa on paljon tuntemattomia ihmisiä, ovat pahimpia. Väsyneenä tiuskin kaikille ja saatan jopa kääntää juttukumppanille selän, jos alkaa ahdistaa. Ei ihme, ettei kovin moni halua olla ystäväni.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Olet tyly

– Miten menee? puolituttu kysyy Katilta baaritiskillä.

Kati menee lukkoon ja jää pohtimaan vastausta. Hän voisi heittää takaisin vastakysymyksen, mutta pelkää kuulostavansa silloin uteliaalta ja antavansa ymmärtää, että on kiinnostunut kysyjästä romanttisessa mielessä. Niinpä Kati tyytyy nyökyttelemään ja hymyilemään kysyjälle vaivaantuneesti ja saa jälleen kerran kuulla olevansa epäkohtelias.

– Ihmiset ymmärtävät harvoin, että kyse on oikeasta pelosta. Puolitutut vain ajattelevat, että minulla on huono päivä tai ettei minua kiinnosta heidän seuransa.

Ystävät tietävät, ettei Kati välitä turhanpäiväisestä lörpöttelystä, mutta puhelinkammosta Kati ei ole kertonut edes heille. Ystävät loukkaantuvatkin usein, koska Katia ei tavoita soittamalla.

– Vastaan vain esimieheni, siskoni ja miesystäväni puheluihin. Muille laitan yleensä viestin, etten voi juuri nyt puhua. Viestittely on huomattavasti mukavampi keino.

Pois kuplasta

Useiden muiden pelkojen tavoin myös sosiaalisten tilanteiden pelot kumpuavat tavallisesti negatiivisista kokemuksista. Terveystalon erikoispsykologi, psykoterapeutti Carita Alanteen mukaan pelot voivat puhjeta elämäntilanteessa, johon liittyy jotain kuormittavaa.

– Silloin aiemmin neutraalista tilanteesta, kuten vaikka puhelimella soittamisesta, voi tulla ahdistavaa.

Katikaan ei aina ole pelännyt kontaktin ottamista vaan vietti nuorempana kaikki illat ystäviensä kanssa puhelimessa. Parturi-kampaajaopintojaan hän rahoitti puhelinmyyjänä, jonka niskaan asiakkaat purkivat kaikki patoutuneet aggressionsa.

– Minulle jäi tunne, etten halua soittaa kenellekään ja häiritä toista asiallani. Kun sain vielä samoihin aikoihin kuulla puhelimitse äitini kuolemasta, aloin ajatella, että minulle soitetaan vain, jos on sattunut jotain ikävää.

Parturi-kampaajana Katin oli puhuttava asiakkaidensa kanssa päivittäin televisio-ohjelmista ja säästä. Usein jutustelu jäi Katin osalta lyhyeksi, sillä small talk tuntui hänestä teennäiseltä. Koulussa Katille sanottiin, ettei asiakasläheinen ammatti sovi hänelle. Kati vaihtoi alaa ja ryhtyi tekemään töitä rakennustyömaalla, jossa muut työntekijät ovat vaiteliaita miehiä. Vihdoin hänen ei tarvitse tuhlata töissä energiaa puhumiseen.

Erikoispsykologi, psykoterapeutti Carita Alanne kuitenkin muistuttaa, ettei sosiaalisia tilanteita kannata pihdata loputtomiin, sillä pian kontaktia ei enää uskalla ottaa lainkaan.

– Sosiaalisia tilanteita on luonnollista jännittää, mutta jos pelko alkaa rajoittaa elämää tai vaikuttaa minäkuvaan, kannattaa hakea ammattiapua.

Puhelimitse asioiden hoitaminen on usein nopeampaa, ja small talk voi edesauttaa uusien ystävyyssuhteiden solmimista. Kati on lueskellut, miten voisi aloittaa keskusteluja, ja hän on yrittänyt haastaa itseään menemällä epämukavuusalueelleen pienin askelin.

– Jos joku lähestyy minua, yritän tsempata itseäni ja jatkaa keskustelua kokonaisilla lauseilla ja heittää vastakysymyksen. Osaan onneksi jo ottaa vähän rennommin itseni kanssa. Välillä on ihan ok mokata, nauraa itselleen ja jatkaa eteenpäin.

Apua jännittämiseen

Hyväksy jännittäminen

Jännittäminen voi tuntua epämiellyttävältä, mutta kun tilanteen hyväksyy, jännitys vähenee ja se menee ohi nopeammin. Oloaan voi pyrkiä helpottamaan esimerkiksi hengitysharjoituksella.

Älä vaadi liikoja

Täydellistä ihmistä tai keskustelua ei olekaan. Muista, ettet ole yksin vastuussa siitä, miten vuorovaikutustilanne etenee tai löytyykö puhuttavaa.

Kiinnostu ja innostu

Kysymysten esittäminen on hyvä tapa lähteä liikkeelle ja haarukoida aihepiiriä, josta olisi yhteistä puhuttavaa. Asiaan keskittyminen itsensä tarkkailun sijaan lievittää jännitystä.

Vinkit antoi erikoispsykologi, psykoterapeutti Carita Alanne Terveystalosta.

Kuva: iStock