parisuhteen ongelmat

3 naista kertoo, miten selättivät tuoreen parisuhteen ongelmat

Joskus parisuhteen alku on ihanaa unelmaa, toisinaan pelkkiä ongelmia ja taistelua. Kolme naista kertoo, miten he saivat suhteensa toimimaan vaikeasta alusta huolimatta.

Hirveä alku teki liitosta lujan

SALLA, 26: ”Kumppanin menneisyys vaikuttaa yllättävän paljon siihen, millainen tulevaisuus suhteella on. Erityisesti, jos menneisyys on synkkä. Tästä minulla ei ollut aavistustakaan, kun kahdeksan vuotta sitten seisoin bussipysäkillä odottelemassa nykyistä aviomiestäni. Olin tavannut miehen netissä ja lupautunut näyttämään hänelle asuinpaikkakuntaani. Kun mies hyppäsi ulos bussista, petyin, sillä hänen ulkonäkönsä ei vastannut kuvia, joita olin nähnyt. Jutuiltaan hän oli onneksi täysin sama, ja meillä synkkasi hyvin. Vietimme neljä ihanaa päivää puhuen ja pussaillen. Kun mies palasi kotiinsa, hän ryhtyi etsimään asuntoa asuinpaikkakunnaltani. Kun kämppää ei löytynyt, ehdotin, että hän toisi tavaransa väliaikaisesti luokseni. Yhteenmuutto muutaman kuukauden tapailun jälkeen tuntui uhkarohkealta, mutta tulimme hyvin juttuun. Olimme varmoja meistä.

Mies oli suhteestamme niin vakuuttunut, että kolmen kuukauden seurustelun jälkeen löysin drinkkilasistani sormuksen. Olin järkyttynyt, enkä tiennyt mitä vastata. Kosinta tuntui oudolta niin lyhyen tapailun jälkeen. Lisäksi olin vasta vähän aikaa sitten saanut tietää miehen rankasta nuoruudesta ja siitä seuranneista mielenterveysongelmista. En kuitenkaan halunnut aiheuttaa pahaa mieltä tai tehdä hallaa suhteellemme, joten suostuin. Siinä vaiheessa kihlautuminen ei tuntunut lupaukselta avioliitosta, vaan yhdeltä askeleelta kohti vakavampaa suhdetta.

”Paljastui, että mieheni oli pelannut vuokrarahansa. Tuntui kuin olisin tippunut tyhjyyteen, olin turta. Vielä enemmän hajosin, kun sain tietää hänen etsineen netistä seuraa itselleen.”

Vietimme tasaista arkea toisiimme tutustuen. Huomasin, että mieheni tykkää pelata rahapelejä, mutta en kokenut sen olevan ongelma. Laskupinoa selaillessani aloin ihmetellä, miksi mieheltäni oli jäänyt vuokra maksamatta, vaikka hän oli juuri lainannut yhteisistä rahoistamme omaan vuokrapuoliskoonsa. Paljastui, että hän oli pelannut rahat. Tuntui kuin olisin tippunut tyhjyyteen, olin turta. Miten hän saattoi käyttää yhteisiä rahojamme satojen eurojen edestä pelaamiseen, meillähän meni hyvin! Yhtäkkiä en voinut enää luottaa häneen. Vielä enemmän hajosin, kun sain tietää miehen etsineen netistä seuraa itselleen. Alkoi hirveä riita, jonka päätteeksi mies lähti takaisin kotipaikkakunnalleen.

Olin aluksi niin vihainen, etten halunnut olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä, mutta kun sain viestin naiselta, joka kyseli suhteemme tilaa, raivostuin ja soitin miehelle. Hän myönsi olleensa yhteydessä naiseen, mutta keskustelu oli ollut vain viatonta flirttiä. Pohdimme, olisiko kummankin parempi erillään, mutta ennen lopullista päätöstä halusimme keskustella asiasta kasvotusten. Tapaaminen jännitti, sillä en tiennyt, miten reagoisin miehen näkemiseen. Ikävä oli kova ja tunteet pinnassa. Toisaalta olin edelleen hyvin pettynyt. Pystyimme kuitenkin keskustelemaan asiasta rauhallisesti. Mies tiedosti, ettei ole kunnossa ja että tarvitsee ulkopuolista apua päästäkseen elämässään eteenpäin.

Hän myönsi virheensä ja pyysi anteeksi. Minä annoin, sillä näin suhteessamme ja miehessä yhä kaiken sen hyvän. Harmitti, että suhteemme oli lähtenyt niin ikävästi käyntiin emmekä olleet kunnioittaneet toisiamme tarpeeksi. Aloitimme puhtaalta pöydältä, rehellisinä ja avoimina. Se oli helpottavaa. Vajaan vuoden seurustelun jälkeen aloin odottaa esikoistamme ja menimme naimisiin. Oli ihanaa huomata, että selvisimme lopulta kaikesta. Puhuminen ja toiseen uskominen ovat auttaneet pääsemään asioista yli, eivätkä ne enää vaivaa minua. Vaikka suhteemme alku oli hirveää aikaa, se teki meistä lujan pariskunnan. Jokainen tapahtuma oli tarpeellinen enkä vaihtaisi niitä pois. Emme etsi alkuhuumaa, vaan loppuelämän kestävää rakkautta.”

Lue myös: 9 merkkiä siitä, että poikaystäväsi on SE oikea

Odottamisen vaikeus

JENNA, 25: ”Aina kun komea vartijamies käveli työpaikallani ohitse, en voinut olla tuijottamatta häntä. Vuosia myöhemmin, kun olin taas sinkku, mies tykkäsi kuvastani Facebookissa. Päätin ihan viattomasti kysyä kuulumisia, sillä en ollut nähnyt häntä aikoihin. Aloimme jutella, ja uskaltauduin pyytämän häntä kahville. Mies oli aivan erilainen kuin eksäni. Keskustelumme olivat syvällisiä ja avoimia. Olin mielettömän ihastunut häneen ja minulla oli täysi työ pidätellä itseäni
lähettämästä hänelle lentosuukko-emojeita. Olimme nimittäin sopineet, ettemme ryhdy mihinkään vakavaan, sillä molemmilla oli takanaan juuri päättyneet pitkät parisuhteet. Tiesin, että miehen suhde oli loppunut naisen jatkuvaan kontrolloimiseen, enkä halunnut olla kuin hän ja kysellä, missä mennään.

 ”Kuukauden tapailtuamme mies katosi, enkä kuullut hänestä enää mitään. Ajattelin, etten ollut hänestä tarpeeksi viehättävä tai kiinnostava. Tai sitten hän oli löytänyt jonkun muun.”

Kuukauden tapailtuamme mies katosi, enkä päivittäisen yhteydenpidon jälkeen yhtäkkiä kuullut hänestä enää mitään. Ajattelin, etten ollut hänestä tarpeeksi viehättävä tai kiinnostava. Tai sitten hän oli löytänyt jonkun muun. Tärkeäksi muodostuneesta ihmisestä luopuminen otti lujille ja ajattelin häntä päivittäin. Tunsin sydänsuruni fyysisenä lamaannuttavana kipuna, eikä arjen pyörittämisestä tullut mitään. Välillä avasin viestiketjumme ja olin aikeissa kirjoittaa hänelle, kuinka ikävä minulla on, mutta sitten heitin puhelimen pois. Olin päättänyt olla tekemättä itsestäni yhtään tyhmempää ja olla takertumatta mieheen.

Kahden viikon kuluttua heräsin puhelimeni värinään. Kun näin keneltä viesti oli, melkein pakahduin onnesta. Mies kertoi, että oli halunnut mietiskellä suhdettamme ja testata, osaanko antaa hänelle oman rauhan, kun hän sitä tarvitsee. Hän halusi tavata.

Sen jälkeen vietimme aikaa rakkauskuplassamme. Emme kertoneet tilanteestamme kenellekään, sillä halusimme antaa suhteellemme aikaa ja tilaa ilman ulkopuolisia paineita. Ratkaisu tuntui hyvältä, mutta kun puoli vuotta tapailuvaihetta oli kulunut, odottaminen alkoi turhauttaa. Halusin, että mies tekee aloitteen seurustelulle. Yritin jatkuvasti kontrolloida rakkaudenpuuskiani ja olla sanomatta niitä kolmea pientä sanaa. En halunnut pelästyttää miestä tai pettyä itse, jos hän ei olisikaan tuntenut yhtä vahvasti.

Lähes vuoden jatkuneen empimisen jälkeen mies kaappasi minut kainaloonsa ja kysyi, olisimmeko valmiita virallistamaan parisuhteemme. Siinä hetkessä tunteeni purkautuivat: hyppäsin hänen syliinsä ja itkin hysteerisesti.

Olen ylpeä itsestäni, että maltoin odottaa ja uskoin meihin. Opin, että suhteessa on tehtävä kompromisseja ja annettava toiselle tilaa. Jos jotain haluaa, sen saa, kunhan on valmis tekemään asioita sen eteen – myös luopumaan. Hidas alku teki parisuhteestamme vahvan ja olemme nyt varmoja, että kuulumme yhteen. Luotamme toisiimme ja siihen, että kumpikin haluaa sitoutua tähän suhteeseen.”

Lue myös: Me kysyimme, miehet vastasivat – 8 kysymystä, joita olet aina miettinyt ihastumisesta

Taistelu etäsuhteen puolesta

TERESA, 22: ”Välillä painaudun näyttöä vasten ja kuvittelen tuntevani miehen parransängen poskeani vasten. Läheisyydenkaipuu on etäsuhteessa raastavaa ja ikävä sen pahin uhka.

Tapasin poikaystäväni, kun olin lomalla Barcelonassa. Meillä oli niin hauskaa, että vietimme loppureissun yhdessä. Vaikka tiesimme, ettemme tule enää koskaan näkemään, vaihdoimme puhelinnumeroita. Viestittelimme satunnaisesti ja joka kerta tunsin sydämeni halkeavan. Pian mies kysyi, mitä ajattelisin, jos hän tulisi tapaamaan minua Suomeen.

Kohtaamisemme rautatieasemalla oli spontaani ja intohimoinen. Viikon aikana tunteet syvenivät, ja eroaminen oli yhtä kidutusta, sillä emme tienneet näkisimmekö enää. Viestittelymme kuitenkin jatkui ja päätimme alkaa seurustella. Suhteen rakentuminen tuntui haasteelliselta, sillä en tiennyt, millaista toisen arki oikeasti on. Siksi päätin matkustaa Yhdysvaltoihin tutustuakseni miehen elämään. Elin kuukauden hänen arkeaan ja tapasin hänen ystäviään. Koko ajan alitajunnassani kaihersi kuitenkin tieto, että opiskeluni kestäisivät Suomessa seuraavat neljä vuotta.

Muutamaa viikkoa myöhemmin satuin katsomaan kaukosuhteesta kertovaa elokuvaa. Se sai minut empimään suhdettamme ja päätin kirjoittaa miehelle sähköpostin, jossa kerroin, ettei hänen olisi mitään järkeä odottaa minua vuosia. Hän vastasi, että haluaisi vielä pysyä ystävinä. Ehdotus tuntui mukavalta, mutta samalla vaikealta, koska tunteeni olivat jo niin syviä. Seuraavat viikot kuljin kuin sumussa, eikä syömisestä tullut mitään. Mietin jatkuvasti, mitä mies puuhaa ja löytäisikö hän jonkun toisen. Emme olleet enää päivittäin yhteydessä. Nyt ajattelen, että ero teki suhteellemme hyvää, sillä se näytti, millaista olisi elää ilman toista.

Muutaman kuukauden jälkeen mies ilmoitti, että oli tulossa työmatkalle Lontooseen ja kysyi, haluaisinko tavata. En empinyt vastausta sekuntiakaan, sillä ikävä oli valtava. Lontoossa pohdimme suhdettamme ja sitä, kuinka hyvin olimme loppujen lopuksi pärjänneet. Päätimme, että voisimme saada suhteemme toimimaan, koska tahtomme oli niin kova. Ajattelin, että opiskelijana minulla olisi paljon lomia ja jos eläisin pienesti Suomessa, voisin säästää matkoihin opintotuestani. Nyt olen vieraillut Yhdysvalloissa seitsemän kertaa, ja mies on ollut luonani kolmesti. Olen ylpeä siitä, että olemme aina saaneet järjestettyä aikaa toisillemme. Olemme ottaneet kaiken irti yhteisestä ajasta ja nauttineet myös jokailtaisista Skype-hetkistä. Ne ovat auttanet meitä tottumaan erossa oloon.

Haasteista huolimatta tuntuu, että olen saanut suhteelta paljon. Olen oppinut sinnikkyyttä ja kompromissien tekoa. Riitojen välttämiseksi suhteessa, jossa osapuolet ovat eri kulttuureista, on pakko osata olla ymmärtäväinen ja huumorintajuinen. Minulle onkin kehittynyt erikseen Suomi-minä ja amerikkalainen minä.

”Viikon aikana tunteet syvenivät, ja eroaminen oli yhtä kidutusta, sillä emme tienneet näkisimmekö enää.”

Ensi vuonna, kun opintoni päättyvät, aion muuttaa Yhdysvaltoihin. Vaikka joudun luopumaan elämästäni Suomessa tiedän, että kotini on hänen luonaan. On ihana päästä suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Suhteemme on niin lujalla pohjalla kolmen ja puolen vuoden etäsuhteen jälkeen, että uskon meidän selviävän mistä vain. Rakkaus voittaa kaiken, niin kliseistä kuin se onkin.”

Lue myös:

”Etäisyys teki suhteestamme vahvan” – kaukosuhteessa eläneet kertovat, miten suhteen saa toimimaan

Erimielisyyksiä aseista ja lihansyönnistä – miten parisuhde onnistuu, kun arvomaailmat ovat täysin erilaiset?

Urheilullinen, älykäs, hyvätuloinen – Vaaditko liikaa ”siltä oikealta”

 

Teksti Elina Viitanen
Kuvat Fotolia