takertuva tai välttelevä
Noin puolet ihmisistä osaa etsiä tukea ja läheisyyttä luonnostaan, mutta toinen puoli päätyy usein sekaviin ja dramaattisiin suhteisiin.

Oletko takertuva tai välttelevä? Tunnista oma kiintymyssuhteesi

Tutkaile omia puolisokriteerejäsi – saatat löytää sitoutumisongelman yllättävän läheltä.

Pitääkö parisuhteessa olla haastetta, jännitystä ja sopivasti vuoristorataa? Onko unelmiesi kumppani se, jolle kukaan ei sovi eikä kelpaa? 

Me kaikki tunnemme tarinan: Alussa mies sanoo, että hän ei halua sitoutua. Hän ja nainen jatkavat kuitenkin tapailua. Lopulta mies ymmärtää, kuinka kaunis, älykäs ja erityislaatuinen nainen onkaan, ja pim, hän muuttuu rakastavaksi kumppaniksi. Tarinan voi kertoa myös toisenlaisilla sukupuolirooleilla, mutta perusjuoni pysyy: yksi on hankala ja käyttäytyy huonosti, mutta rakkauden takia hän muuttuu.

Se mitä tarinat eivät kerro on, että tämän kauniin, älykkään ja erityislaatuisen henkilön elämä voi mennä pilalle tällaisen suhteen takia. Ne eivät myöskään kerro, että hänellä on itselläänkin eräänlainen sitoutumiskammo, joka saa hänet ihastumaan hankaliin tyyppeihin ja antamaan hyville kenkää.

– Meidät on kasvatettu uskomaan, että jokainen ihminen voi rakastua syvästi (tämä osa voi pitää paikkansa), ja että kun näin käy, hän muuttuu toiseksi ihmiseksi (tämä ei ole totta!). Oikeasti ihmisillä on hyvin erilainen kyky läheisyyteen, psykologit Amir Levine ja Rachel Heller kirjoittavat teoksessaan Attached, joka käsittelee ihmissuhteiden tieteellistä puolta – siis biologista tarvetta läheisyyteen ja tukeen.

Noin puolet ihmisistä osaa etsiä tukea ja läheisyyttä luonnostaan, mutta toinen puoli päätyy usein sekaviin ja dramaattisiin suhteisiin.

On aivan ok olla takertuva

Vuosikymmenien aikana kehittynyt, lukuisissa yliopistoissa tutkittu kiintymyssuhdeteoria jakaa ihmiset neljään tyyppiin: turvallisesti kiintyviin, takertuviin, vältteleviin ja takertuva-vältteleviin. Me kaikki toimimme lähisuhteissamme oman kiintymystyyppimme mukaisesti.

Kiintymyssuhdeteoria opettaa, että on aivan ok olla takertuva.

Jos ihminen on turvallisesti kiintynyt, kaava johtaa hyviin tuloksiin. Turvallinen tyyppi nimittäin uskoo olevansa rakastamisen arvoinen ja olettaa, että muut tahtovat hänelle hyvää. Hän osaa kertoa toiselle tarpeistaan ja ottaa itse toisen tarpeet huomioon. Siksi hän yleensä päätyy tasapainoisiin suhteisiin.

Takertuvasti ja välttelevästi kiintyneillä on vaikeampaa. Aloitetaan takertuvista, sillä heitä on tutkimusten mukaan neljäsosa kaikista ihmisistä, ja heille ihmissuhteet voivat aiheuttaa kohtuutonta päänvaivaa. Levinen ja Hellerin mukaan takertuva kiintyy ihmisiin hyvin nopeasti, ja siihen voi riittää pelkkä fyysinen vetovoima. Ensimmäinen yhdessä vietetty yö tai intohimoinen suudelma, eikä toista saa enää mielestä.

Takertuva kaipaa läheisyyttä ja rakkautta, mutta hän ei ole varma, onko hän rakastamisen arvoinen ja onko toisen ihmisen välittäminen pysyvää. Jos hän epäilee toisen tunteita tai kokee tulevansa hylätyksi, hän joutuu tolaltaan ja alkaa miettiä tapoja saada toinen kiinnostumaan enemmän. Hänen on vaikea kertoa omista tarpeistaan suoraan, ja useimmiten ne tulevatkin esiin riidoissa. Hän on myös valmis joustamaan suhteessa ja etenemään toisen asettamilla ehdoilla.

Nämä kaikki ovat ominaisuuksia, jotka tuntuvat helposti aika noloilta. Pitäisi olla itsenäisempi ja vahvempi! Levine ja Heller kritisoivat kulttuuriamme, joka paheksuu perustavanlaatuisia tarpeita läheisyyteen, yhteyteen ja erityisesti riippuvaisuuteen. Samalla itsenäisyyttä ylikorostetaan.

Kiintymyssuhdeteoria opettaa, että on aivan ok olla takertuva. Jos ihminen tarvitsee kumppaniltaan tukea ja rohkaisua, hän tarvitsee sitä. Silloin pitää etsiä sellainen kumppani, joka tukee ja rohkaisee mielellään. Sellaisia kun on paljon tarjolla.

Kuitenkin takertuvat usein ihastuvat juuri vääränlaisiin hahmoihin – niihin vältteleviin.

Koukuttava vuoristorata

Välttelevä tuntee olonsa ahdistuneeksi parisuhteessa. Hän alkaa löytää kiinnostuksensa kohteesta pieniä vikoja, kokee toisen pyynnöt painostavina ja haaveilee ”siitä oikeasta”, jota on kuitenkin hyvin vaikea löytää. Hän tekstailee huonosti eikä mielellään tapaa toisen perhettä tai ystäviä. Konfliktitilanteissa hän häipyy paikalta tai alkaa syytellä toista. Hieman vanhemmat välttelijät usein kertovat tapailun alussa suoraan, että he eivät etsi vakavaa suhdetta – mutta kuitenkin jatkavat tapailua.

Kiintymyssuhdeteoreetikot kertovat, että välttelevästi kiintyneet kokevat läheisyyden uhkaavana, joten he käyttävät erilaisia strategioita ehkäistäkseen kiintymystä.

Vikojen etsiminen ja ”siitä oikeasta” haaveileminen ovat tällaisia strategioita. Välttelevät ovat suhteen aikana tyytymättömiä kumppaniinsa ja ilmaisevat sen tälle suoraan. Suhteen päätyttyä he alkavat usein kaivata ex-kumppaniaan, kun läheisyyden riski on poissa ja tukahdutetut kiintymyksen tunteet pääsevät pintaan. Siksi he usein ehdottavat uutta yritystä eron jälkeen – vaikka luvassa on lisää samaa.

Välttelevästi kiintyneet kokevat läheisyyden uhkaavana, joten he käyttävät erilaisia strategioita ehkäistäkseen kiintymystä.

Tutkimusten mukaan välttelevät etsivät kumppanikseen juuri takertuvasti kiintyneitä. Nämä kun ovat valmiita sietämään etäisyyden ottamista ja tukahduttamaan omat tarpeensa, mutta antamaan kiintymystä silloin, kun välttelevälle sopii tavata.

Takertuvalle suhde on riipivää vuoristorataa, Levine ja Heller kuvaavat. Välttelevä antaa satunnaisesti läheisyyttä, jolloin takertuva rauhoittuu ja kokee suurta läheisyyttä, joka puolestaan johtaa huumaantumisen kokemukseen. Tämä läheisyys kuitenkin on välttelevälle riski, ja hän vetäytyy – mikä on pettymys takertuvalle.

Takertuva usein sekoittaa tämän vuoristoratafiiliksen voimakkaaseen rakastumiseen. Todellisuudessa kyse on toisen aaltoilevan käytöksen aiheuttamasta hätäreaktiosta ja sitä seuraavasta lyhytaikaisesta helpotuksesta. Jos siihen on tottunut, turvalliset ihmiset tuntuvat alkuun lähinnä tylsiltä.

On ok olla ”needy”

Kiintymyssuhdeteoreetikkojen sanoma on yksinkertainen: takertuvan ei kannata ryhtyä suhteeseen välttelevän kanssa. Silloin hänen on vaikea keskittyä elämän muihin osa-alueisiin. Levinen ja Hellerin mukaan useimmat ihmiset ovat juuri niin ”needy” kuin heidän täyttämättömät tarpeensa. Kun emotionaaliset tarpeet täytetään, suhde ei enää mietitytä.

Takertuva usein sekoittaa vuoristoratafiiliksen rakastumiseen. Todellisuudessa kyse on toisen aaltoilevan käytöksen aiheuttamasta hätäreaktiosta ja sitä seuraavasta lyhytaikaisesta helpotuksesta.

Takertuvan kannattaakin deittailla turvallisesti kiintyneitä, sillä näille toisen tarpeet ovat ihan normaali juttu, ja niiden täyttäminen tuottaa jopa iloa. Silloin jää enemmän energiaa opiskeluun, uraan, ystäviin ja harrastuksiin.

Kiintymyssuhdepsykologia opettaa, että kumppanille on täysin normaalia kertoa omista toiveistaan ja tarpeistaan jo tapailun alkumetreillä. Jos toinen kauhistuu niitä, kyseessä on aika huono match.

Lähde: Attached: The New Science of Adult Attachment, Penguin Publishing Group.

Lue myös:

6 merkkiä siitä, että kundilla on sitoutumiskammo

Seitsemän merkkiä, jotka paljastavat, että deittisi on rakastumassa sinuun

Asiantuntija: ”Parisuhdetta ei pidetä enää luotettavana statuksena”

Teksti Elisa Suokko
Kuvat Fotolia