Sinkuilla on naimisissa olevia rikkaampi elämä, väittää yhdysvaltalaistutkija – pitääkö tämä paikkansa?

Sinkut ovat onnellisempia kuin avioliitossa elävät, ja he arvostavat enemmän itseään, työtään ja ystävyyssuhteitaan. Kaksi sinkkunaista ja yksi naimisissa oleva keskustelivat aiheesta, joka jakaa ihmisiä aivan turhaan.

Sinkulla on monin tavoin rikkaampi elämä kuin naimisissa olevalla. Näin väitti viime syksynä yhdysvaltalainen psykologi ja tutkija Bella DePaulo Kalifornian yliopistosta Amerikan psykologialiiton kokouksessa. Hänen sinkkuutta puoltava listansa oli pitkä. Sinkut ovat esimerkiksi sosiaalisempia, määrätietoisempia ja vähemmän negatiivisia kuin naimisissa olevat. Auts.

Kerrottakoon heti alkuun, että DePaulo on omien sanojensa mukaan ”ikisinkku”, ja tämän kaltaiset yleistykset ovat aina toivottomia. Mutta silti. Menin naimisiin puolitoista vuotta sitten kymmenen vuoden seurustelun jälkeen, sinkku en ole ollut koskaan. Ei siis ole yllätys, etten ollut samaa mieltä läheskään kaikista DePaulon tutkimuksen tuloksista. Siksi tätä iänikuista sinkut ja avioliitossa elävät -vastakkainasettelua pitää purkaa perin pohjin kahden sinkun kanssa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

1. Sinkut ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin avioliitossa elävät.

DePaulo tutki väitteensä pohjaksi yli kahdeksansadan tutkimuksen tuloksia. Niistä selvisi muun muassa se, että sinkut ovat onnellisempia kuin pariutuneet. DePaulon mukaan eläminen yksin mahdollistaa parhaan, aidon ja merkityksellisen elämän.

Auroralla, 32, on ollut aikuisiällä pari pidempää suhdetta, mutta hän ei ole koskaan elänyt avoliitossa. Viimeiseen puoleen vuoteen hän ei ole tapaillut ketään.

– Olen ollut epäonninen rakkaudessa, mutta elämäni on silti onnellista, tasapainoista ja turvallista. Toki olen miettinyt, mitä jos en pariudu koskaan? Se ei kuitenkaan olisi maailmanloppu. Nautin elämästäni näinkin.

Aurora tekee päivätyönsä ohella omia projektejaan ja opiskelee avoimessa yliopistossa. Hänellä on paljon ystäviä ja harrastuksia.

– Välillä kauhistuttaa, miten hyvää elämäni on juuri näin. Romanttinen rakkaus ja intiimi läheisyys ovat ainoita asioita, joita kaipaan.

Cecilia, 28, on ollut suurimman osan elämästään parisuhteessa. Takana on kaksi avoliittoa: toinen puolentoista, toinen neljän vuoden.

– Vaikka haluaisinkin olla parisuhteessa, ilman suhdetta on parempi vaihtoehto kuin huonossa suhteessa jonkun urpon kanssa. Toivon, että löydän kumppanin, jonka kanssa olisi kivempi olla kuin itsekseni, sillä yksinkin on niin kivaa.

Cecilia etsii menevää ja itsenäistä kumppania, sillä hänellä on monta rautaa tulessa: vaativa työ, gradu ja harrastuksia. Vuoden sisällä hänellä on ollut lyhyt tapailusuhde ja toinen suhde, joka ei virallisesti ollut koskaan parisuhde. Se oli silti hyvin intensiivinen, raskas ja kuluttava.

– Suhde vei kaiken aikani ja energiani, vaikka tiesin, ettei sillä ollut tulevaisuutta. Heitin puoli vuotta elämästäni hukkaan roikkumalla yhdessä ihmisessä. Kun suhde loppui, toipuminen vei aikaa. Nyt haluan vain keskittyä omiin juttuihini.

Cecilia pitää elämäänsä pääosin mukavana ja tasaisena, aivan kuten Aurorakin. Minäkin ajattelen, että avioliittoelämäni on leppoisaa, onnellista, ihanan tavallista ja juuri minun näköistäni. En kestäisi, jos elämässäni olisi turhaa dramaa. Tasapainoinen parisuhde tuntuu vapauttavan energiaa kaikkeen muuhun: työhön, ystävyyssuhteisiin ja itsensä toteuttamiseen.

Toki avioliitto asettaa omat paineensa, mutta ne tulevat usein ulkopuolelta ja niistä käsityksistä, millaista elämän pitäisi olla. Esimerkiksi jälkikasvun perään kysellään jatkuvasti. Ja toki paineita voisi ottaa siitäkin, saako avioliittonsa toimimaan, kun puolet avioliiton solmineista ei saa.

Myös Cecilialle ja Auroralle paineet tulevat ulkopuolelta. He ovat törmänneet usein sinkkuuden väheksymiseen.

– Minua kehotetaan käymään treffeillä useammin. Se, ettei minulla ole parisuhdetta, on joidenkin mielestä jumalaton puute elämässäni, Cecilia aloittaa.

– Sinkkuus on myös stressaavaa. Jatkuvasti kysellään kumppanin perään, Tinderissä pitäisi roikkua, ja silmät pitäisi pitää auki koko ajan. Parisuhde tuntuu olevan normaalitila, johon pitäisi pyrkiä, ja sinkkuus se surkea tila, josta pitäisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Osalle sinkkuus on kuitenkin oma valinta, Aurora muistuttaa.

2. Sinkuilla on parempi kyky päättää omista asioistaan.

Okei, tämä nyt on selvä juttu. Totta kai parisuhteessa on otettava toinen huomioon ja tehtävä kompromisseja. Mutta kun alan pohtia, on vaikea keksiä asioita, joista en voisi päättää itse. Isot ja pienet hankinnat, mitä teen viikonloppuna, minne matkaan talvilomallani… Jos päättäisin jatkaa opiskelua, sekin olisi ok tai jos haluaisin muuttaa ulkomaille, hän tulisi perässä.

Cecilia allekirjoittaa DePaulon väitteen, mutta ajattelee kuitenkin, ettei ole olemassa asioita, joita hän ei voisi tehdä myös parisuhteessa.

– Kaikkea muuta voi tehdä paitsi olla uskoton, ja jos lähtee viikoksi Tallinnaan, olisi hyvä ilmoittaa asiasta. Ääripäänä tiedän parisuhteessa olevia ihmisiä, jotka kutsuvat puolisoaan hallitukseksi. Jännä juttu, että puolet avioliitoista päätyvät eroon.

Cecilia ja Aurora haluavat pitää parisuhteessakin kiinni itselleen tärkeistä asioista. Hyvässä liitossa kumpikaan ei rajoita toistensa tekemisiä.

– Haluan, että suhteessa ollaan kaksi erillistä yksilöä, vaikka ollaankin ”me”. Yhdessä vietetään mahdollisimman paljon aikaa, mutta molemmilla täytyy olla myös omia juttuja. En olisi esimerkiksi valmis luopumaan ulkomaanreissuista tyttökavereideni kanssa, Aurora pohtii.

3. Sinkut arvostavat työntekoa enemmän kuin avioliitossa olevat.

DePaulon mukaan sinkut kokevat kehittyvänsä yksilöinä ja kasvavansa henkisesti enemmän kuin pariutuneet. He ovat myös määrätietoisempia.

Totta, Auroraa ja Ceciliaa määrätietoisempia ihmisiä saa etsiä. He ovat saavuttaneet urallaan korkeita tavoitteita nuoresta iästään huolimatta ja opiskelevat jatkuvasti uutta.

– Olen aikuisiälläni keskittynyt luomaan uraa. Löysin unelmaduunini ja olen tienannut niin, että olen pystynyt ostamaan itselleni asunnon, Aurora kertoo.

On kuitenkin aika, jolloin Aurora asetti työn kaiken muun edelle, eikä siitä seurannut mitään hyvää.

– Pitkään työ täytti parisuhteen jättämän aukon elämässäni, nykyään kaikkein tärkeintä on, että minä ja läheiseni olemme terveitä. Se on määrittänyt uudelleen suhdettani työhön. Olen esimerkiksi vähentänyt ylitöitä merkittävästi.

Cecilialla on työnsä puolesta iltatilaisuuksia ja hän lukee meilejä vapaa-ajallakin. Kolmevuotissuunnitelma pitää sisällään isoja tavoitteita, joista hän on innoissaan.

– Uratavoitteeni olisivat toki samat, vaikka seurustelisin tai olisin naimisissa.

Cecilia kuitenkin myöntää, että parisuhteen luoma onnellisuuden illuusio on joskus sumentanut hänen henkilökohtaisia tavoitteitaan.

– Parisuhde tekee minusta laiskemman. Jos en saa havittelemaani työpaikkaa tai pääse tenttiä läpi, ajattelen, ettei sillä ole väliä, koska muutenhan asiani ovat niin hyvin. En enää ikinä halua olla se tyyppi, joka ei jaksa hakea ylennystä, koska siitä on liikaa vaivaa, tai joka ei jaksa tehdä cv:tä, koska sohvalla kumppanin kanssa on niin paljon mukavampi pötköttää.

Vaikka olen avioliitossa, olen ehdottomasti määrätietoinen ja tavoitteellinen, olen ollut aina. Minulle on tärkeää tehdä työtä, josta nautin ja jossa pääsen toteuttamaan itseäni. Avioliittoon kannan sen myötä mukanani ylityöt ja työstressin, jotka ovat pois yhteisestä ajasta. Tunnistan itsessäni silti myös mukautuvan haahuilijan ja taivaanrannanmaalarin vikaa. Luotan siihen, että elämä kantaa ja vie minut juuri oikeisiin paikkoihin. Ja kyllä, joskus sohvalla on niin mukava olla.

4. Sinkuille vanhemmat, sisarukset, ystävät ja työtoverit ovat tärkeämpiä.

Jos DePauloa on uskominen, sinkut ovat sosiaalisempia kuin avioituneet. Naimisiin mentyään ihmiset eristäytyvät muista: ystävistään, sisaruksistaan, vanhemmistaan.

Mitä vielä! Näen vanhempiani viikoittain, sisaruksiani kerran kuussa. Parhaat ystäväni ovat säilyneet elämässäni lapsesta saakka, osa kouluajoilta. Työelämä on tuonut mukanaan kymmenen uutta rakasta ystävää, eikä avioliitto ole vienyt mennessään yhtäkään. Päälle tulevat vielä muut sukulaiseni, appivanhempani, puolisoni sisarukset sekä puolisoni sukulaiset. Naapureitakin moikkaan joka päivä.

Aurora sen sijaan haluaa erottaa työn ja vapaa-ajan, joten vain muutamasta työkaverista on tullut ystävä. Perhettään hän näkee pari kertaa kuussa, mutta juttelee heidän kanssaan Whatsappissa monta kertaa viikossa. Cecilia puolestaan tapaa isäänsä kerran pari kuussa, sisaruksiaan harvemmin.

Kaikilla meillä kolmella on sekä sinkkuystäviä että naimissa olevia ystäviä, ja voimme laskea sydän- ystävämme yhden käden sormin. Ja jokainen meistä tarvitsee myös omaa aikaa, iltoja, jolloin emme tee yhtään mitään.

– Näen kavereitani neljä kertaa viikossa, muuten tykkään olla paljon yksin. Työni on niin sosiaalista, että minun on pakko raivata kalenterista aikaa itselleni, Aurora kertoo.

Cecilialle yksi ilta viikossa on jo riittävästi omaa aikaa. Muina iltoina hän näkee kavereitaan: joko illallisella, drinkeillä, salilla tai lenkillä.

– En ymmärrä, miksi ystävyyssuhdetta pidetään alempiarvoisena kuin parisuhdetta. Ystävyys voi olla parhaimmillaan täysin samanarvoinen ja jopa syvempikin suhde. Se myös kestää todennäköisesti pidempään.

Vaikka DePaulon tutkimuksen mukaan sinkut elävät kaikin tavoin täydellisempää elämää, sekä Aurora että Cecilia haaveilevat avioliitosta.

– Naimisiin meneminen on aina ollut haaveeni. Toivon, että löydän vielä täydellisen ihmisen, jonka kanssa arkikin on ihanaa, Aurora kertoo.

Cecilia tasapainoilee vanhan avioliittokäsityksen ja modernimman ajatustavan välillä. Onko avioliiton solmiminen kertajuttu, vai onko nykyään realistisempaa ajatella, että ihmisellä on useita suhteita elämänsä aikana?

– Olen kuitenkin niin vanhanaikainen, että haluan ajatella meneväni naimisiin vain kerran. En silti halua fakkiutua yhteen haaveeseen, sillä mitä vaan voi tapahtua. Uskon siihen, että olen niin vahva ja itsenäinen ihminen, että pystyn rakentamaan omannäköisen, täyden ja tyydyttävän elämän niistä eväistä, mitä elämä minulle antaa. 

Kuva: Imaxtree