onko pakko antaa

Seksikolumni: ”Onko pakko antaa, jos ei halua?”

Cosmon kolumnisti pohtii, miksi seksistä on niin vaikea kieltäytyä.

Kun olin 15-vuotias ja ensimmäisessä seurustelusuhteessani, halusin tietysti kokeilla kumppanini kanssa kaikkea mahdollista maasta taivaaseen. Jälkikäteen ajatellen aloitin seksin varmasti liian nuorena, mutta silloin oli hätä päästä neitsyydestä eroon. Kun puuhat oli kerran aloitettu, ei panemista oikein voinut enää lopettaa.

Alussa kaikki olikin jännittävää, vaikka en siitä niin paljon ymmärtänyt. Sitten tajusin melko nopeasti, että seksihän ei ole aina hauskaa. Ensimmäisen traumani sain, kun otin nuhaisena liian innokkaasti suihin. Oksensin poikaystäväni päälle ja sain siitä elämänmittaisen ahdistuksen. En vieläkään pidä suihinottoa bravuurinani, en todellakaan. Vielä harvemmin nielen spermaa, koska arvatkaa mitä? Sitä ei ole pakko niellä. Eikä seksiä ole pakko harrastaa. Jostain syystä tämä asia vain on monen vaikea käsittää. Parisuhteeseen liittyy odotuksia ja jos jokin on varmaa tässä maailmassa, niin se, että kahdella ihmisellä on erilaiset libidot. Ja jos ne jostain kumman armosta osuvat kohdalleen, ihmisillä on kaikenlaisia päiviä. Joskus ei huvita, piste. Silloin päästään asian ääreen. Onko pakko antaa, jos ei halua?

Tyypillisesti oletus on, että mies haluaa useammin ja nainen antaa (kun tahtoo). Jos ei niin kauheasti huvita, saattaa tosiaan olla helpompaa levittää jalat ja antaa toisen touhuta. Samalla voi vaikka ajatella Bradley Cooperia tai seuraavan päivän palaveria. Kaikki voittavat, eikö niin? Onko helpompaa suostua seksiin kuin käydä läpi miksei huvita? Onko puolisolla oikeus tiettyyn määrään seksiä vuodessa, kuukaudessa tai viikossa? Miksi on helpompaa antaa seksiä, vaikkei huvittaisi, kuin kieltäytyä? Olen tehnyt sen itsekin lukemattomia kertoja. Kaivanut korvatulpat huokaisten päästäni, kestänyt hetken puuhailua, mennyt uudestaan suihkuun, laittanut taas rasvaa naamaan ja herännyt sen takia väsyneempänä aamulla töihin. Miksi suostumme seksiin, vaikka tiedämme sen aiheuttavan säätöä ja epämukavuutta? Enkä nyt tarkoita niitä hetkiä, jolloin molemmat ovat sillä tuulella, vaan sitä arkista tilannetta, jossa yölampun sammuttua käsi kurottuu ihollesi ja korvaasi kuiskataan: antaisit nyt.

Tilanteeseen voi suhtautua myös positiivisesti. Kun seksiin ryhdytään, et voi koskaan tietää millainen sessio on edessä. Usein olen itsekin ollut tyytyväinen, että hyvä kun jaksoin, olihan se hauskaa. Mutta joskus on niitä hetkiä, jolloin mies lauettuaan kääntyy tyytyväisenä unten maille – ja nainen makaakin nyt täysin hereillä kattoa tuijottaen, laskien minuutteja kellon soimiseen. Seuraavaksi nainen huomaa iltaisin pelkäävänsä sitä kurottuvaa kättä, ja haluttomuuden kehä pyörähtää liikkeelle. Sen reunoilla piileskelevät rakkauden suurimmat viholliset: katkeruus ja inho.
Seksistä on vaikea kieltäytyä, koska silloin toinen kokee olonsa torjutuksi. Tai vielä pahempaa, ei-haluttavaksi. Seksistä on vaikea kieltäytyä, koska on kurjaa tuottaa toiselle pettymys. Seksistä on vaikea kieltäytyä, koska silloin alkaa pelätä, että kumppani hakee sitä muualta. Seksistä on vaikea kieltäytyä, koska kukaan ei halua kuulla, tai edes luulla, olevansa pihtari. Silti on itsestäänselvää, että jokaisella on oikeus kieltäytyä seksistä ilman yllämainittuja pelkoja ja ilman, että kokee siitä huonoa omaatuntoa. Kun kumppanisi seuraavan kerran sanoo ”ei tänään”, vastaa ”okei”. Ilman sen suurempaa numeroa. Se saattaa tehdä ihmeitä seuraavalle seksikerralle.

Kirjoittaja on media-alan sekatyöläinen, jolla on ollut alle sata seksikumppania, mutta yli 40.

Teksti Kolumnisti
Kuvat Fotolia