seksiaddikti

Seksiaddikti: ”Lähdin vieraiden miesten matkaan, jotta tuntisin itseni arvokkaaksi”

Kun Sonja aamulla heräsi jälleen uuden miehen vierestä, pää täyttyi syyllisyydestä ja häpeästä. Joka kerta hän päätti, että ei koskaan enää – ja oli silti seuraavana viikonloppuna jälleen baarissa etsimässä seuraa. Myös seksiin voi addiktoitua.

Tapasin nykyisen mieheni 24-vuotiaana. Sitä ennen olin ollut viisi vuotta sinkkuna ja käytin runsaasti alkoholia, melkein joka viikonloppu. Tapanani oli mennä baariin ja lähteä sieltä aina miehen matkaan. Jo silloin mietin, onko käytökseni erikoista, mutta ajattelin, että tämä nyt kuuluu tähän elämänvaiheeseen. Usein myös jatkoin viestittelyä miesten kanssa illan jälkeen, ehkä tapasinkin heitä uudestaan.

Kun tapasin mieheni, saimme aika pian lapsen, vain vuoden yhdessäolon jälkeen. Pari vuotta meillä meni ihan hyvin, mutta kun suhteessa alkoi tulla ongelmia, aloin taas juoda ja viihtyä baareissa. Sama käyttäytymismalli nousi pintaan, eli pokasin miehen, lähdin hänen matkaansa hotelliin tai kotiin ja ryömin sieltä aamuviideltä häpeissäni perheeni luo. Toivoin, ettei mieheni tajuaisi.

Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi saanut seksiä kotona tai että meidän seksielämässä olisi ollut ongelmia. Kyse ei ollut seksistä lainkaan.

Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi saanut seksiä kotona tai siitä, että meidän seksielämässä olisi ollut ongelmia. Kyse ei ollut seksistä ollenkaan, vaan etsin huomiota ja sitä, että joku näkisi minut arvokkaana ihmisenä. Silloin koin, ettei oma mieheni nähnyt. Himolla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaan seksi oli vain pakollinen paha, jota harrastin, jotta saisin flirttailua ja huomiota.
Tätä jatkui viiden vuoden ajan, ja meille syntyi toinenkin lapsi. Ajattelin usein, että lopetan, mutta aina kun meille tuli riita, lähdin hakemaan hyväksyntää muualta.

Paniikkikohtauksia ja itsemurha-ajatuksia

Lopulta viestittelin miesten kanssa myös arkisin, koska siten sain tunteen siitä, että olen ihana ja haluttava. Myös mieheni ymmärsi, että meillä on ongelmia, ja poissaoloistani tuli riitoja. Onnistuin kuitenkin selittämään kaiken aina parhain päin. Varmaan mieheni osittain tiesi, mitä teen, mutta tuskin arvasi asian laajuutta.

Minulla oli vuosien aikana ainakin sata seksikumppania, ehkä enemmänkin. Valheiden ylläpitäminen oli järkyttävän uuvuttavaa. Kaikista kamalinta oli salailla ja valehdella. Koin myös jatkuvaa arvoristiriitaa, sillä halusin olla parisuhteessa ja hyvä äiti, mutta oikeasti en ollut lapsilleni läsnä. Olin hajamielinen, viestittelin ja säädin vain koko ajan. Työnikin alkoi kärsiä. Kerran järjestin lapsille hoitajan, että pääsin sänkyyn toisen miehen kanssa. Näin jälkikäteen se tuntuu todella järkyttävältä.

Pohjakosketukseni tuli, kun väitin miehelleni olevani työmatkalla, vaikka oikeasti olin rakastajani kanssa ulkomailla.

Pohjakosketukseni tuli, kun väitin miehelleni olevani työmatkalla, vaikka oikeasti olin rakastajani kanssa ulkomailla. Silloin tajusin, että ei jumalauta, minun on pakko hakea apua. Sain paniikkikohtauksia enkä pystynyt tekemään töitä tai nukkumaan. Pelkäsin vain kiinnijäämistä ja perheeni menettämistä. Pahimpina hetkinä en pystynyt näkemään mitään ulospääsyä tilanteestani ja minulla oli myös itsemurha-ajatuksia. Ilman lapsia olisin saattanut jopa yrittää sitä.

Seksuaaliterapiassa ymmärsin olevani seksiaddikti

Kun lopulta tajusin hakea apua, käännyin ensin lääkärin puoleen. Minulla diagnosoitiin työuupumus ja masennus. Kerroin lääkärille vain, että voin tosi huonosti. Oikeasti sain apua vasta seksuaaliterapiasta, jossa ymmärsin, miksi olen käyttäytynyt niin kuin olen. Tunsin, että mieheni ei nähnyt minussa mitään hyvää eikä kunnioittanut minua. Osittain tunne tuli lapsuuden kokemuksista, mutta osittain se oli myös totta: mies kritisoi ulkonäköäni ja painoani, eikä sanonut juuri mitään hyvää tai kannnustavaa. Hain seksiseuraa paikatakseni huonoa itsetuntoani.

Kun olin lapsi, vanhempani olivat hyvin vaativia ja olen tuntenut pienestä pitäen, etten kelpaa sellaisena kuin olen. Lisäksi ensimmäinen poikaystäväni, jonka tapasin ollessani 14-vuotias, oli väkivaltainen alkoholisti. Hyväksikäyttävä suhde loppui, kun olin parikymppinen. Nuo vuodet vahvistivat mielikuvaani siitä, että en ole hyvä ja riittävä.

Käyn edelleen psykoterapiassa työstämässä minäkuvaani ja itsetuntoani. Lopetin alkoholin runsaan käytön kokonaan muutama vuosi sitten. Saatan joskus ottaa lasin viiniä. Alkoholi ei ollut syy seksiseikkailuihini, mutta se madalsi kynnystä toimia harkitusti. Sen vuoksi on helpompaa olla kokonaan ilman. Käyn baareissakin hyvin harvoin, sillä retkahdus on liian iso riski.

Mieheni ei tiedä vieläkään mitä tein niiden vuosien aikana, jolloin kärsin seksiaddiktiosta. En usko, että tunnustaminen auttaisi mitään. Tämä on minun taakkani.”

Sonjan nimi muutettu.

Lue myös:

Janina, 22: ”Oli kova isku kuulla, että poikaystäväni harkitsi vaihtavansa minut toiseen naiseen”

Mitä miehet oikeasti ajattelevat pettämisestä?

Oletko mikropettäjä? 5 faktaa ilmiöstä, joka on yleisempi kuin uskommekaan

Teksti Annika Vuorensola
Kuvat Fotolia