ystävän ghostaus

Saako ystävän ghostata elämästään?

Leenan ystävä lähetti hänelle 40 viestiä päivässä ja käyttäytyi mustasukkaisesti. Puolen vuoden kuluttua Leena ei enää avannut tämän viestejä.

Ghostaamisesta alettiin puhua deittailun yhteydessä pari vuotta sitten. Siitä, että suhde katkaistiin ilman selityksiä ja toisen yhteydenottoyrityksiin jätettiin tylysti vastaamatta, tuli treffailun uusi normi. Oli paljon helpompaa vain kadota kuin joutua kohtaamaan toinen, selittelemään ja pahimmillaan loukkaamaan toista.

Joskus treffikumppani ei kuitenkaan ole ainoa, jonka tekisi mieli ghostata. Jokaisella meistä varmasti on tai on joskus ollut ystävä, jonka käytös tai seura on alkanut tuntua ahdistavalta. Joku, jolle tekisi mieli sanoa suoraan, että emme oikeasti ole niin hyviä ystäviä kuin luulet, ehkä parempi, ettemme pidä enää yhteyttä. Mutta emme tietenkään sano niin.

Mieluummin vastaamme viesteihin pitkällä viiveellä tai jätämme ne kokonaan avaamatta. Painamme blokkauksen päälle Instagramissa ja piilotamme Facebookissa toisen päivitykset.

Tuntuu naurettavalta katkaista aikuisiällä ystävyyssuhde samalla tavalla kuin huono deittailusuhde:

”Tästä ei tule mitään, olemme liian erilaisia. Meidän on parempi ottaa etäisyyttä. Vika on todella minussa, ei sinussa.” Tuntuu turhalta polttaa sillat ja tehdä selkeä pesäero – varsinkin jos toinen kuuluu isompaan yhteiseen kaveriporukkaan tai työyhteisöön, jolloin
toiseen törmää väistämättä.

Liian innokas, liian riippuvainen

Leenalla, 26, oli ystävä, jonka kanssa tekemisissäoleminen otti lopulta enemmän kuin antoi. He olivat tunteneet toisensa jo pidempään, mutta tutustuneet kunnolla vasta pari vuotta sitten. Ystävystyminen tuntui aluksi samalta kuin ihastuminen.

Tänään on ollut ihan kamala päivä.

Voidaanko nähdä? Tai soittaa.

Tai tekstailla. Tai snäppäillä.

Et vastaa. Ootko jonkun muun kanssa? Teetkö jotain kivaa?

Voisit silti vastata…

Tai siis mieluiten tuun käymään.

16.15

16.15

16.22

18.00

– Toinen vaikutti maailman mahtavimmalta ihmiseltä. Viestittelimme koko ajan ja kerroimme toisillemme kaiken itsestämme. Olin tavallaan ”ihastunut” häneen ja halusin olla hänen kanssaan koko ajan. Olimme myös molemmat sinkkuja, joten ihastusten ja unelmamiesten pohtiminen toi deittailuunkin uutta energiaa, Leena kertoo.

Aluksi ystävyys oli ihanaa, huumaavaa ja hurmaavaa. Oli juhlia, keikkoja ja viestittelyä. Mutta samalla tavalla kuin parisuhteeseen, arki hiipi myös ystävyyteen. Ystävästä tuli takertuva, aivan kuin hän olisi ollut riippuvainen Leenasta ja tämän huomiosta.

– Alkuun oli hauska viestitellä koko ajan, mutta koska opiskelin, kävin töissä ja minulla oli muitakin ystäviä, kaikki aikani ei vain riittänyt yhdelle ihmiselle.

Leena poti huonoa omaatuntoa, kun ei ehtinyt vastata ystävänsä viesteihin. Tämän vihaan hän suhtautui lepyttelemällä.

– Minua ahdisti, kun en ehtinyt nähdä häntä tai vastata samalla sekunnilla. Mitä tahansa postasin someen, tämä tyyppi oli heti ekana tykkäämässä ja kommentoimassa, Leena kertoo.

Kerran kun Leena istui kahvilla toisen kaverinsa kanssa, kännykkään kilahti sinä aikana yhteensä 43 viestiä. Ne sisälsivät ystävän ajatuksenvirtaa päivän tapahtumista, mutta myös painostusta.

– Ystäväni kyseli, miksi en vastannut ja huolehti, olinko kunnossa. Jos hän näki minun lukeneen viestit, hän oli kyselevä ja loukkaantunut, Leena kertoo.

Samalla kun Leena luki viestit, hän huomasi ystävänsä olevan online-tilassa.

– Sydän pomppasi aina kurkkuun, kun huomasin, että hän oli samaan aikaan paikalla. Jos poistuin vain kommentoimatta mitään, sain ryöpyn syyllistämistä niskaani.

Syyllisyys ja pelko saavat väistyä Leenasta alkoi tuntua, ettei ystävää edes kiinnostanu aidosti, mitä hänelle kuului. Tuntui, ettei ystävä tiennyt, mitä Leena tunsi tai ajatteli. Ystävä kun puhui ja tunsi heidän molempien puolesta.

– Piilottelin omia tunteitani häneltä, etten aiheuttaisi lisää riitaa. Se stressasi minua valtavasti.

En uskaltanut enää sanoa, mitä oikeasti tunsin tai ajattelin. Mietin vain, että olen tuolle ihmiselle tärkeä ja siksi en saa näyttää omaa ahdistustani tai kyllästymistäni. Lopulta stressi ja ahdistus ystävyydestä kasvoivat liian suuriksi. Leena kertoi asiasta lapsuudenystävilleen, jotka rohkaisivat häntä ottamaan etäisyyttä.

– Tuntui täysin absurdilta ajatukselta, että olisin lähettänyt ystävälleni viestin, että tämä ei toimi tai etten halua nähdä häntä enää. Sen sijaan lopetin vain vastaamisen.

Aluksi Leena ei ollut varma, kuinka kauan hän haluaisi olla vastaamatta.

– Tuntuihan se lapselliselta, ihan kuin olisin pitänyt mykkäkoulua. Kun näin hänen olevan paikalla ja kirjoittavan minulle, tuntui todella pahalta. Vähitellenaloin tuntea enemmän vihaa ja ärsytystä koko tyyppiä kohtaan kuin syyllisyyttä ja pelkoa hänen reaktiostaan. Pikkuhiljaa viestitkin loppuivat.

Väestöliiton tutkija, psykologian tohtori Venla Berg muistuttaa, että terve ystävyyssuhde on ennen kaikkea sellainen, jossa molemmat osapuolet viihtyvät, josta he nauttivat ja jonka he kokevat tasapuoliseksi. Suhde toimii silloin, kun se on avunannon ja -saannin kannalta tasapainossa.

Ystävyys vaatii paljon myös positiivisia tunteita: lämpimät tunteet ja ystävyyden tuottama hyvä olo ovat keskeisiä sen säilyvyydelle ja ylläpitämiselle.

– Tällaisen suhteen eteen joutuu näkemään vaivaa, se ei pysy yllä itsestään. Jos jompikumpi osapuoli alkaa kokea, että on aina vain antamassa, se aiheuttaa usein ongelmia suhteeseen. Vakavan parisuhteen aloittaminen ja perheellistyminen ovat ystävyyssuhteiden ylläpidolle todellisia haasteen paikkoja, Berg toteaa.

Hän painottaa myös, että nuorten sosiaalisiin suhteisiin vaikuttaa se, että monet vasta harjoittelevat sosiaalisia suhteita. Aivojen kehitys on valmis vasta 25-vuotiaana, ja senkin jälkeen tapahtuu muokkautumista.

– Leenan tapauksessa voi olla esimerkiksi niin, että ystävä on kokenut, että heidän ystävyytensä on vaakalaudalla ja hän on reagoinut tähän uhkaan yrittämällä tiivistää yhteydenpitoa. Leena taas on reagoinut ottamalla etäisyyttä ja suhde on näin ajautunut epäedulliseen noidankehään.

Hommaa päiväkirja!

Leenan oli vaikeaa sulattaa ystävyyden aikana sitä, miten toinen mustamaalasi hänen muita ystäviään ja käyttäytyi muutenkin omistushaluisesti.

– Hän sanoi suoraan, ettei tykkää yhdestäkään kaveristani. Koko ystävyytemme muistutti mustasukkaista parisuhdetta. Oli kuitenkin tavallaan myös imartelevaa, että olin hänen mielestään niin upea ihminen, etteivät ystäväni olleet minun arvoisiani. Berg tunnistaa tilanteen.

– Jos ystävyyssuhteen olosuhteet muuttuvat esimerkiksi niin, että toinen osapuoli viettää enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa tai alkaa seurustella, se voidaan kokea suurena uhkana ystävyyden jatkumiselle ja se voi aiheuttaa esimerkiksi mustasukkaisuutta, Berg kertoo.

Hänen mukaansa ihmiset reagoivat ystävyyden hiipumiseen eri tavoin. Joku vetäytyy, joku toinen taas yrittää saada ystävältään mahdollisimman paljon huomiota, kolmas taas ottaa asiallisesti puheeksi ja pyrkii löytämään tilanteeseen kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Berg kannustaakin puhumaan ystävyyssuhteesta ensin rakentavasti, ei ghostaamaan.

– Asiasta keskusteleminen antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden muuttaa käytöstään. Useinkaan ihmiset eivät toimi epätoivottavalla tavalla ilkeyttään, vaan siksi, etteivät osaa toimia toisin tai näe, miltä heidän toimintansa toisesta vaikuttaa.

Nyt kun tapahtuneesta on kulunut puoli vuotta, Leena ei edelleenkään halua pitää yhteyttä ystäväänsä.

– Koko tyypin nimen näkeminen vaikkapa somessa nostaa niskakarvani pystyyn.

Jos Leena joutuisi tänä päivänä samanlaiseen ystävyyssuhteeseen, hän tietäisi, mitä sanoa.

– Hommaa päiväkirja. Olen miettinyt asiaa pitkään ja niinhän sen olisi pitänyt mennä. Niistä kymmenistä viesteistä vain muutama oli sellaisia, jotka palvelivat meidän yhteistä ystävyyttämme. Loput ystäväni olisi saanut pitää itsellään tai kirjoittaa päiväkirjaan.

Leenan nimi ja ikä on muutettu.

Lue myös:

Onko ystäväpiirissäsi takertuja? Näin toimit!

Meneekö ystävälläsi sinua paremmin? Asiantuntija neuvoo, miten voit oppia hyötymään kateuden tunteesta

Murustelu, häilyminen ja zombaus! Ota haltuun deittailumaailman uudet ilmiöt

Teksti Jenna Parmala