Siiri, 33: ”En itse kärsi haluttomuudesta, mutta parisuhde kärsii”

Makuuhuoneissa tapahtuu yhä vähemmän, sillä etenkin naisten haluttomuus on lisääntynyt 2000-luvulla. Varsinainen ongelma haluttomuudesta tulee, jos halun määrä ei kohtaa kumppanin kanssa.

”Olen aina ajatellut, ettei seksuaalisuus ole iso osa minua. En pidä itseäni naisellisena naisena, pikemminkin olen kookas ja androgyyni. Olen saanut kropastani kommentteja koko elinikäni. Ihan kuin se ei kuuluisi minulle, vaan olisi ase minua vastaan. Teininä laihdutin itseni liki alipainoiseksi. Pukeuduin XL-kokoisiin vaatteisiin ja vedin pääni kaljuksi. Ajattelin, että vartaloni on nyt sellainen kuin yhteiskunta haluaa, mutta päätän siitä itse. Taisteluni kroppani kanssa ei ole voinut olla vaikuttamatta siihen, että minun on vaikea syttyä ja heittäytyä seksiin.

Olen kokenut haluttomuutta kaikissa parisuhteissani. Minusta tuntuu, etten oikeastaan edes tarvitse seksiä satunnaista sooloseksiä enempää. Oli minulla sinkkuaikojen hurjastelukauteni. Lähdin usein aamuyöllä baarista jonkun mukaan ja heräilin milloin mistäkin. Se nosti itsetuntoani, sillä olinkin jollain tavalla oikeanlainen: hyvä sängyssä ja osasin tyydyttää toisen. Omia tarpeitani en miettinyt. Halu tulla hyväksytyksi oli kaikista tärkeintä. Tässä iässä olen onneksi armollisempi omaa kroppaani kohtaan. Olen huomannut, että lähisuhteissa ulkonäöllä on vähäinen merkitys.

Olemme olleet mieheni kanssa viisi vuotta yhdessä, joista kolme saman katon alla. Meillä on hyvä, tasapainoinen, aikuismainen suhde: omat elämät ja yhteinen arki. Harrastamme seksiä ehkä muutaman kerran vuodessa. Itse en kärsi haluttomuudestani, mutta parisuhteemme kärsii. Tiedän, että mieheni haluaisi, että meillä olisi useammin seksiä. Nykyään hän ei edes tee aloitetta. Hän näkee jo selkäni asennosta, ettei se kannata. Hän kietoo kätensä ympärilleni ja alamme nukkua.

Tiedän aiheuttavani haluttomuudellani pettymyksen toiselle. Seksin vähäinen määrä on myös epävarmuustekijä suhteessamme, sillä ymmärrän, että mieheni saattaa jossain vaiheessa hakea tyydytystä muualta, jos hän ei saa sitä kotoa. En kuitenkaan ole kerrasta poikki ihminen. Ajattelen, että meidän välinen rakkautemme on niin vahva, että se kestää satunnaisen syrjähypyn, jos syyt ovat pelkästään fyysisiä. Seksistä puhuminen ei ole helppoa, mutta olen sanonut miehelleni, ettei haluttomuuteni johdu hänestä, vaan on ollut melkein aina osa minua. On vaikea ymmärtää, miten toinen voi haluta ja toinen ei, jos kumpikin kuitenkin rakastaa toisiaan. Mieheni tuntuu hyväksyneen sen, ettei seksillä ole suhteessamme suurta roolia. Olen itse vahvasti sitä mieltä, että parisuhde voi olla hyvä ilman alituista seksuaalista kanssakäymistäkin.

Rohkenen sanoa, että olemme viime aikoina menneet pareempaan suuntaan. Päätimme, että elämäntilanteemme voisi olla suotuisa perheenlisäykselle. Jätin taannoin ehkäisyrenkaan pois, ja halut ovat kohdallani varmaan siitä syystä lisääntyneet. En vieläkään odota, että seksi olisi taivaallista tai mahtavaa, mutta ehkä se voi olla ihan kivaa. Muutama päivä sitten tein itse aloitteen. Olen siitä aika ylpeä.”

Teksti lena nelskylä