Onko ystäväpiirissäsi takertuja? Näin toimit!

Missä olit? Kenen kanssa? Koska nähdään? Ystävyys muuttuu raastavaksi, jos toinen takertuu. Kuinka toimia, kun kaveri haluaa kaiken ja sinä happea? 

Moni meistä tuntee roikkujan. Ystävän, jonka huomio tuntuu aluksi kutkuttavalta. Hän on kiinnostunut kaikesta, mitä teet. Yhteydenpito on päivittäistä, tiivistä ja omistautunutta. Ystävä ihailee elämääsi, valintojasi, tyyliäsi ja tapojasi. Olet ihmeellinen, vaikka tekisit mitä. Imartelu on mukavaa, mutta jossain vaiheessa mukaan tulee ihmetys. Miksi toinen soittaa taas, vaikka puhuitte juuri? Miksi ystävä haluaa mukaan kaikkialle ja kirjoittaa Instagram-kuviin bestis, vaikka olette vasta tutustumassa? Miksi hän liimautuu, kun sinä haluat happea? 

Anna tapasi Maijun fuksisyksynään yliopistolla. Ystävyys alkoi lupaavasti, mutta parin vuoden päästä Annaa alkoi ahdistaa. Maiju halusi omistaa Annan.

Alkuhuuma

– Syödään mieluummin kahdestaan, Maiju sanoi ruokalan ovella. Opiskelukaverit olivat hetkeä aiemmin huikanneet naiset kanssaan samaan pöytään.

Anna olisi lounastanut mielellään porukassa, mutta hän suostui Maijun pyyntöön. Samankaltaisia tilanteita tuli vastaan kuitenkin yhä useammin. Baarissa Maiju hermostui, kun Anna pyysi tuttavapariskuntaa liittymään heidän seuraansa.

– Kun aloin kerätä tavaroitani tehdäkseni tilaa parille, Maiju ilmoitti lähtevänsä kotiin. Olin niin yllättynyt, etten osannut sanoa mitään. Jatkoin iltaani pariskunnan kanssa, Anna muistelee. 

Maiju soitti parin päivän kuluttua ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Maijun käytös mietitytti, mutta Anna ei ottanut tapahtunutta puheeksi. 

– Olisi pitänyt, mutta vältin konfliktia, koska inhosin riitelemistä. Lisäksi ystävyydessämme oli paljon hyvää, joten ajattelin, että annan asian olla. 

Kun Maiju ja Anna tutustuivat kaksi vuotta aiemmin, Maiju vaikutti kiinnostavalta. Hän oli sosiaalinen ja sanavalmis. Naiset asuivat samassa kaupunginosassa ja olivat molemmat sinkkuja. Usein Anna kuunteli, kun Maiju puhui. Vaikka naiset olivat samanikäisiä, Maiju oli monissa asioissa kokeneempi. 

– Se, että Maiju halusi olla niin paljon kanssani, oli aluksi imartelevaa. 

Jossain vaiheessa ystävyys alkoi tuntua epämiellyttävältä. Maiju oli jatkuvasti kiinnostunut siitä, mitä Annalle kuului. Hän tahtoi tietää, kenen kanssa ja missä Anna liikkui. Lopulta tilanne ajautui siihen, että kun Anna näki Maijun soittavan, hänen rintaansa alkoi painaa. 

– Oli ihanaa, että Maiju oli innostunut tekemisistäni, mutta kiinnostus alkoi olla painostavaa. Hän tuntui tarvitsevan minua kaikkeen.

 

”Oli ihanaa, että Maiju oli innostunut tekemisistäni, mutta kiinnostus alkoi olla painostavaa. Hän tuntui tarvitsevan minua kaikkeen.”

 

Älä jätä 

Paripsykoterapeutti Minna Tuominen ymmärtää Annaa. Jos ihminen kokee, että ystävä vaatii liikaa, ahdistus on luonnollinen reaktio. Se on merkki siitä, että omaan jaksamiseen ja rajoihin pitää kiinnittää huomiota. 

Tuominen puhuu takertuvasta kiintymisestä, jossa toinen tahtoisi olla jatkuvasti yhdessä tai yhteydessä. Saman ilmiön voi nähdä parisuhteessa. Silloin toista alkaa ahdistaa, jos puoliso on esimerkiksi työmatkalla.

– Takertuja kokee kauhua ja ajattelee jäävänsä yksin. Hän pyrkii tasoittamaan tunnettaan soittamalla ja tekstaamalla jatkuvasti, Tuominen selittää. 

Usein roikkumisen taustalla on häiriintynyt kiintymyssuhde. Roikkuja ei ole välttämättä tullut lapsena kuulluksi niin syvällisesti kuin olisi halunnut. Jos saamme tarpeeksi huomiota ja vastauksia kysymyksiimme, kun kasvamme, roikkuminen on epätodennäköisempää. 

– Kestämme paremmin välimatkaa, koska meillä on sisäistä, itsestämme kumpuavaa turvaa. Sitä ei tarvitse hakea silloin toiselta. 

Tuominen korostaa, että ei tietenkään tarkoita, että toista ei saisi kaivata tai tarvita. Rajojen kirkastaminen on kuitenkin tärkeää, jos ajattelee, että toisen pitäisi olla läsnä lähes 24 tuntia vuorokaudessa. 

Usein takertumisen ja omimisen taustalla on myös yksinäisyys. Roikkuja saattaa tuntea olonsa niin lohduttomaksi, että hän tarrautuu kaikin voimin henkilöön, joka osoittaa ystävyyttä. 

Mitä siis tehdä, jos läheinen ripustautuu? Tuominen kannustaa keskusteluun, mutta ajatuksiaan voi avata myös sähköpostilla tai viestillä. Asiasta puhuminen on  tärkeää, koska näin roikkuja voi ymmärtää, miksi ystävä vetäytyy. 

– Jos kukaan ei ikinä sano, mistä kiikastaa, roikkuja ei saa työkaluja muuttaa käytöstään.

Toiselle voi esimerkiksi sanoa, että arvostan sinua ja ystävyyttäsi ja toivon sinulle kaikkea hyvää, mutta en tällä hetkellä pysty vastaamaan tarpeisiisi. Vaikka keskustelu voi olla ikävä, kummatkin voittavat. 

– Tilanteen korjaantuminen vaatii kuitenkin sen, että roikkuja myöntää takertuvansa. Se voi tehdä kipeää, mutta on uuden alku. Apua voi saada esimerkiksi terapiasta. 

Ei omistamiselle

Annan ja Maijun ystävyys alkoi hiipua, kun Anna lopetti vastaamasta Maijun yhteydenottoihin. Anna kokee, että hänen olisi pitänyt selittää käytöstään, mutta hänellä ei ollut sillä hetkellä voimia muuhun.  Silloin harvoin kun Anna vastasi, naiset puhuivat, miten pian pitäisi nähdä, mutta tapaamista ei koskaan sovittu. Facebookista Anna päätteli, että Maiju löysi uusia ystäviä, joiden seurassa viihtyi. Hän itse vietti aikaansa poikaystävänsä ja vanhojen kavereidensa kanssa. Muutamat heistä sanoivat, että ihmettelivät alusta alkaen Maijun halua omia Anna ja takertua tähän. 

– Minulla kesti kauemmin. En kuitenkaan ole pahoillani. Tarvitsin kokemuksen ymmärtääkseni, millaista ystävyyttä arvostan ja haluan elämääni.

Anna sanoo havainnoivansa nykyään tarkemmin, seisooko ystävä omilla jaloillaan.

– Tietenkin on tilanteita, joissa toista pitää kannatella, mutta en halua enää perustaa ystävyyttäni liialliseen ihailuun ja omistamiseen. 

Vuosi sitten Anna törmäsi Maijuun bussissa. Vaikka kumpaakin jännitti, kuulumisia oli mukava vaihtaa. Vaikutti, että Maijulla meni hyvin.

– Vaikka ystävyytemme ei kestänyt, pidän silti sitä arvokkaana. Maijun kanssa tajusin, ettei toista voi omistaa. Se vie vain erilleen.

Haastateltavien nimet on muutettu. 

Kuva: Imaxtree