Kuva: Imaxtree

Millaista on rakastua työkaveriin tai bestikseen? Kaksi paria kertoo

Kaksi kaverisektorilta pois hypännyttä pariskuntaa vakuuttaa, että suhde ystävään on parisuhteen paras olomuoto.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kun töissä viihtyy tavallista paremmin


Susanne, 28:

”Rakastuimme salakalavasti. En halunnut parisuhteeseen kenenkään kanssa, vähiten
Janin

, sillä tiesin hänen olevan varattu ja minua 13 vuotta vanhempi. Nautin ystävyydestämme suunnattomasti: meillä oli yhdessä hauskaa ja pystyin kertomaan Janille kaiken. Hän oli arkipäivieni valo, enkä halunnut menettää sitä.

Tapasimme, kun Jani aloitti työt samassa paikassa kanssani. Alkuun vaihdoimme vain harvasanaisesti kuulumisia, mutta hyvin pian huomasimme istuvamme jokaisessa palaverissa vierekkäin ja juttelevamme yhä enemmän ja enemmän. Kuin yhteisestä sopimuksesta aloimme tulla töihin huomattavasti aikaisemmin kuin olisi ollut tarvetta, ihan vain jutellaksemme. Illalla saatoimme jäädä toimistolle, vaikka työpäivä oli jo ohi.

Janin erottua eksästään, annoin tunteilleni hiukan enemmän tilaa, joskin olin vieläkin sitä mieltä, että mitään vakavampaa emme ryhdy rakentamaan. Juttelimme yhä enemmän ja näimme useammin myös työpaikan ulkopuolella. Fyysinen kontakti alkoi myös tulla osaksi näkemisiämme. Olin ihastunut, mutta samalla peloissani siitä, mitä tapahtuisi, jos suhteemme ei toimisikaan. Menettäisin maailman parhaan työkaverin, puhumattakaan siitä, että joutuisin näkemään häntä päivittäin. Mietin jopa, että joutuisin lopettamaan työpaikassani, mikäli suhdekokeilumme ei toimisi. Tsemppasin itseäni ajattelemalla, että jos ei uskalla kokeilla, ei voi saavuttaakaan mitään. Olen kiitollinen, että olin rohkea.

Nyt yhdeksän vuoden seurustelun jälkeen olemme edelleen toistemme työkaverit, sillä työskentelemme samassa perheyrityksessä. 24/7 yhdessä olemisessa on omat haasteensa. Toisen huonoja puolia ei pääse pakoon, niistä on juteltava ja ne on kohdattava. Onneksi meillä on pohjalla hyvä ystävyys, jonka päälle olemme rakentaneet parisuhteen. Meidän ei ole tarvinnut kompastua suhteen alkupuolella ikäviin yllätyksiin toisen taustoista tai tavoista, sillä tunsimme toisemme jo täysin. Kasvoimme yhteen kahdeksi ihmiseksi, jotka haluavat olla toistensa kanssa ja jakaa yhteisen elämän.”


Jani, 41:

”On mahdollista olla hyviä kavereita ilman seksuaalista tai romanttista kiinnostusta, mutta silloin molempien pitää olla samaa mieltä siitä, ettei mitään parisuhdetta tule koskaan syntymään. Mikäli toisella on toiveita parisuhteesta, on mahdotonta saada ystävyyttä toimimaan. Meille kävi niin onnellisesti, että ihastus oli molemminpuolista. Uskalsimme vain antaa mennä. Nyt olemme varmempia suhteestamme, sillä olemme joutuneet taisteleman tunteitamme vastaan.

Säikähdin omia tunteitani aluksi todella paljon, koska minua mietitytti, miten työni käy ja miten työkaverit suhtautuvat työpaikkaromanssiimme. Toisaalta olin valmis haistattamaan pitkät kaikille ja kaikelle ja antamaan tunteilleni vallan. Ja niin siinä lopulta kävi. Jotenkin vaistosin, että tähän juttuun kannattaa panostaa. Sitä ihmettelemme vieläkin, että mistä työkaverimme olivat huomanneet ihastumisemme, sillä emmehän me oikein itsekään olleet tienneet missä mennään. Työkaverit vain kuittasivat, että vihdoinkin, onhan tuota kissa-hiiri-leikkiä jo tässä aikansa katseltu.”

Sydän valitsi sydänystävän


Anne-Maj
,
31:

”Parisuhde ei ole pelkkää rakkautta, se on päätös olla toisen kanssa. Meillä on kaksi tunnesidettä: rakkaus ja ystävyys. Kukapa ei haluaisi olla yhdessä parhaan ystävänsä kanssa? Ihmisen, joka ymmärtää sinua parhaiten ja saa sinut aina nauramaan.

Juuri omanlaisemme huumori yhdisti meidät. Kun tapasimme baari-illan jatkoilla, en ollut hetkeen nauranut niin paljoa. Jäimme kaipaamaan toistemme seuraa ja aloimme jutella Facebookissa. Pian huomasimme viettävämme monia iltoja yhdessä Netflixiä katsellen ja hassutellen. Tapailimme molemmat tahoillamme toisia, mutta vietimme yhdessä enemmän aikaa ja kerroimme toisillemme isompia asioita kuin silloisille kumppaneillmme. Pian välissämme sohvalla ei ollut enää rakoa, ja yksi asia johti toiseen.

Yhtenä iltana katsoimme elokuvaa ja kutittelimme toisiamme. Tilanne eteni seksiin. Olin aivan paniikissa. Mehän olimme parhaita ystäviä ja tapailimme muita! Emme me voineet ihastua toisiimme, sillä elämäntilanteemme olivat niin erilaiset: minulla oli lapsia, ja
Jari

oli vasta 19-vuotias nuori. Hänen kuului mennä ja elää. En halunnut sitoa häntä parisuhteeseen ja isäpuoleksi.

Jari ei kuitenkaan helpolla luovuttanut, ja kerran heräsin yöllä siihen, että juuri eronnut Jari halusi tulla luokseni baari-illan jälkeen. Hän yritti tulla viereeni nukkumaan ja loukkaantui, kun passitin hänet sohvalle. Silloin tajusin, että tunteemme ovat nyt pelissä, emmekä voi jatkaa ystävyyttämme näin. En halunnut satuttaa Jaria tai tapailukumppaniani enää yhtään enempää.

Päädyimme ottamaan etäisyyttä toisiimme. Minusta tuntui kamalalta menettää tärkeä ihminen elämästäni, mutta tiesin, etten voi muuta. Jari otti minuun yhteyttä yllättäen uudenvuodenaattona ja kysyi, millaisia suunnitelmia minulla oli illaksi. Kerroin hänelle meneväni ystäväni syntymäpäiville toiseen kaupunkiin ja Jari tarjosi minulle kyytiä. Matkalla hän silitti reittäni. Kielsin. Sitten hän antoi suukon poskelleni sanoen, että tuota et kieltänyt. Juuri kun olin nousemassa autosta, Jari kuiskasi, että hänen tulee ikävä minua. Sydämessäni läikähti, mutta pääni oli aivan sekaisin: tapailukumppanini olisi järkivalinta, Jari tunnevalinta. Valitsin tunteet. Ymmärsin, että minun on vihdoin oltava rehellinen itselleni. En voinut antaa Jarin mennä, sillä tilanne oli se, että joko alamme suhteeseen tai emme näe enää koskaan. Minä tarvitsin Jaria elämääni ja hän minua.

Kahdeksan vuoden jälkeen olemme edelleen toistemme parhaat ystävät, olemme naimisissa ja meillä on kaksi yhteistä lasta.”


Jari
,
28:

”Kaverini alkoivat kuittailla minulle hyvin aikaisessa vaiheessa siitä, kuinka läheisiä olimme Anne-Maj’n kanssa. Samalla kun vakuuttelin kaikille, ettei välillämme ole kuin ystävyyttä, omat tunteeni olivat jo heränneet. Muistan vieläkin, kun teimme Anne-Maj’n äidille muuttoa. Yhtäkkiä minulle tuli hirveä tarve syleillä häntä. En vain pystynyt pitämään näppejäni erossa hänestä. Kun Anne-Maj ei vastannutkaan tunteisiini, olin musertunut. Päätin kuitenkin olla luovuttamatta, sillä halusin hänet omakseni niin paljon. Luotin siihen, että hänkin oli kiinnostunut minusta. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, palaisin ensimmäiseen yhteiseen baari-iltaamme. Olisimme molemmat päässeet niin paljon vähemmällä, jos olisin napannut hänet jo silloin. Toisaalta koen, että suhteemme on nyt vahvalla pohjalla, koska olimme aluksi ystäviä. Pystymme olemaan täysin avoimia toisillemme.” 

Lue myös:

Seitsemän merkkiä, jotka paljastavat, että deittisi on rakastumassa sinuun

Mitä miehet oikeasti ajattelevat pettämisestä?

Ei enää erokortteja tai mykkäkoulua! Riitely on taito, jonka voi oppia

Teksti ELINA VIITANEN