Millaista on palata sinkkumarkkinoille pitkän parisuhteen jälkeen?

Perhosia vatsanpohjassa, peruuntuneita treffejä ja pettymyksiä. Johanna, 26, aloitti deittailun pitkän parisuhteen jälkeen ja huomasi, ettei se olekaan niin kepeää ja ihanaa kuin hän oli aina kuvitellut.

”Huumorintajuinen ja positiivinen. Tykkää matkustella, käydä festareilla, ehdottomasti ei tupakoi. Sellainen on unelmamieheni. Kriteerini eivät mielestäni ole liian korkealla. Vaikka deittailu on netin myötä helpompaa kuin koskaan aiemmin, sopivaa kumppania on vaikea löytää. Ja mitä useampia pettymyksiä kohtaa, sitä työläämmältä miehen etsiminen tuntuu. 

Erosin vuosi sitten poikaystävästäni. Viisi vuotta kestänyt suhde oli tähänastisen elämäni pisin. Asuimme saman katon alla ja suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta. Eron aiheutti kaukosuhde. Muutin Keski-Eurooppaan opintojeni perässä, ja mieheni jäi Suomeen. Suhteemme ei yksinkertaisesti kestänyt sitä, että näimme vain muutaman kerran vuodessa lomillani. Olin pari päivää eron jälkeen todella rikki. Itkeskelin ja ikävöin ex-kumppaniani. Olimme olleet tiivis kaksikko, joka teki kaiken yhdessä. 

Neljän päivän päästä erosta latasin Tinderin. Tiesin jo silloin, ettei se olisi hyvä idea, koska en ollut ehtinyt vielä käsitellä eroa. Tunsin kuitenkin itseni niin yksinäiseksi, etten voinut vastustaa houkutusta. 

Yritin täyttää deittailulla entisen poikaystäväni jättämää aukkoa elämässäni. Tavallaan onnistuinkin siinä. Minulla kävi tuuri, sillä ensimmäiset Tinder-treffini onnistuivat. Kohtasin mukavan miehen, jonka kanssa aloimme tapailla seksin merkeissä. Minulle oli heti selvää, ettei miehestä olisi poikaystäväksi. Hän rakasti juhlimista ja käytti silloin tällöin viihteellä huumeita. Sellainen ei sovi elämäntyyliini. Sain mieheltä kuitenkin säännöllisesti seksiä ja läheisyyttä neljä kuukautta kestäneen suhteemme ajan. Se lohdutti erosurun keskellä.

 

Intuitio käyttöön

Deittailuelämä on muuttunut valtavasti niiden viiden vuoden aikana, jotka olin parisuhteessa. Kuvapainotteinen Tinder on mullistanut koko seuranhakukulttuurin. Kokeilin aluksi perinteisempää nettideittisivustoa, mutta en halunnut maksaa kuukausimaksuja. Siirryin Tinderiin, josta olin kuullut sinkkukavereiltani.

Olen viestitellyt Tinderissä vuoden aikana noin parinkymmenen miehen kanssa ja tavannut heistä kymmenen. Katastrofaalisilta treffeiltä olen välttynyt, mutta eteeni ei ole tullut myöskään mitään kovin sykähdyttävää. Olen yleensä tavannut treffikumppania kerran tai kaksi. Sen jälkeen miehestä ei ole kuulunut tai hän on vedonnut kiireisiinsä. Muutaman kerran mies olisi halunnut jatkaa tapailua, mutta minua taas ei kiinnostanut. 

Olen intuitiivinen ihminen. Tiedän melko nopeasti, olenko kiinnostunut toisesta vai en. Kyse ei ole järkisyistä, vaan siitä kuuluisasta kemiasta. Jos ei synkkaa, tapailun jatkaminen on molempien ajan tuhlaamista.

 

”Välillä nettideittailu tuntuu kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Miten voin löytää tuhansien joukosta sen oikean?”

 

Koukuttava itsetunnonkohottaja

Tinderin hyvä puoli on helppous. Minun olisi ujona ihmisenä vaikeaa mennä ehdottamaan treffejä livenä. Tinderissä uskallan aloittaa juttelun, sillä pakkien saaminen virtuaalisesti ei tunnu niin pahalta kuin kasvotusten. Huono puoli on ulkonäkökeskeisyys. Tinderissä moni ei lisää profiiliinsa mitään muuta kuin kuvia. Siitä tulee pinnallinen olo. 

Tutustumisen syventymistä häiritsee myös tietoisuus siitä, että yhdellä pyyhkäisyllä voin löytää vielä kiinnostavamman miehen. Matchien saamiseen jää helposti koukkuun, sillä ne toimivat itsetunnonkohottajina. Toisaalta treffien peruminen käy yhtä helposti kuin niiden sopiminen. Muutama treffikumppanini on perunut vain muutamaa tuntia ennen tapaamista, ja jokunen on tehnyt oharit h-hetkellä. 

Valitettavan moni on kalastelemassa Tinderissä ainoastaan seksiseuraa. Olen saanut vuoden aikana useita peniksen kuvia ja ehdotuksia siitä, mitä voisimme tehdä lakanoiden välissä. Se tuntuu kurjalta, koska olen itse tosissani liikkeellä. 

 

”Haluaisin tavata tulevan kumppanini elävässä elämässä, mutta ajatus kohtaamisesta ilman somea tuntuu mahdottomalta. On turha flirttailla ihmiselle, joka ei nosta katsettaan puhelimestaan.”

 

Kaukana glamourista

Parisuhteessa ollessani sain tinderöinnistä kepeän ja glamoröösin kuvan. Heti ensimmäisinä sinkkukuukausina tajusin, että kepeys on treffailusta kaukana. Välillä nettideittailu tuntuu siltä kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Miten voin löytää tuhansien miesten joukosta sen oikean? Sellaisina hetkinä kaipaan entistä parisuhdettani. En niinkään ex-miestäni vaan yhteyttämme. Mietin usein, voinko enää löytää minulle yhtä sopivaa kumppania kuin hän oli. 

Deittailu on stressaavaa. Aina kun tapaan uuden ihmisen, haluan antaa itsestäni parhaan mahdollisen kuvan. Ensimmäisillä treffeillä ei saa sanoa mitään tyhmää, sillä peli voi olla muuten menetetty. Pelkään nykyään olevani tylsä ja epämielenkiintoinen ihminen, ja minulla on enemmän ulkonäköpaineita. Pelottaa, etten kelpaa enää kenellekään, etten ole esimerkiksi tarpeeksi seksikäs. Ulkonäöllä nimittäin on merkitystä, sanoi kuka mitä tahansa. Yleensä ulkonäön perusteella syntyy kiinnostus ja ihastus. Toisaalta ajattelen, että kokisin vielä enemmän paineita, jos olisin kymmenen vuotta nuorempi.

En aio hankkia trendikkäitä vaatteita tai cooleja harrastuksia vain sen takia, että vaikuttaisin ihmisenä mielenkiintoisemmalta. Vanhemmiten olen oppinut, mistä tykkään ja millainen ihminen olen. Yritän tuoda niitä asioita esiin treffaillessa uusia ihmisiä. Kyllä jokaisesta löytyy jotain mielenkiintoista, jos vain osaa kuunnella toista.

Ikuisesti yksin?

Haluaisin tavata kumppanini mieluiten elävässä elämässä, kuten opintojen parissa tai kaupassa. Ajatus kohtaamisesta ilman somea tuntuu kuitenkin lähes mahdottomalta, sillä nykyään jokainen räplää kännykkäänsä. On turha flirttailla ihmiselle, joka ei nosta katsettaan puhelimestaan.

Hyvässä parisuhteessa on mielestäni helpompaa kuin sinkkuna, vaikka sinkkuna olemisessa on paljon hyviä puolia: saan mennä ja tulla, miten haluan, eikä minun tarvitse tehdä kompromissejä. Toisaalta välillä pelkään jääväni ikuisesti yksin. Etten koskaan onnistu löytämään miesystävää. Joskus sitä tunnetta on vaikea käsitellä, ja pelko yksinjäämisestä saattaa kohota kohtuuttoman suureksi. Kaipaan sitä, että voisin jakaa jonkun kanssa ilot ja surut. Että olisi joku, johon luottaa, jonka kanssa tehdä asioita ja luoda muistoja. Kaipaan myös seksiä ja fyysistä läheisyyttä.

En kuitenkaan ole katkera. On ollut rikasta saada tavata niin erilaisia ihmisiä. Kerran eräs azerbaidžanilainen mies pyysi minua Tinder-treffeille. Hän kertoi heti, että hakee seuraa vain yhdeksi illaksi ennen kuin lentää kotiinsa Shanghaihin. Kävimme ravintolassa syömässä ja kerroimme toisille elämäntarinamme. On tavallaan kaunis ajatus, että toisella puolella maailmaa on mies, jonka tarinan tiedän, mutta jota en tule koskaan tapaamaan uudelleen.” 

Haastateltavan nimi on muutettu.

Kuvitus: Isma Valkama