”Etäisyys teki suhteestamme vahvan” – kaukosuhteessa eläneet kertovat, miten suhteen saa toimimaan

Etäisyys ei aina ole pahasta: parhaimmillaan se voi vahvistaa suhdetta. Jotkut saavat etäsuhteensa toimimaan ja jopa nauttivat siitä. Kysyimme, miksi ja miten. 

Mainos alkaa
Mainos päättyy

”Ero ei tullut mieleenkään”

”Tapasimme kesälomalla ja aloimme seurustella, kun nykyinen kihlattuni opiskeli Vaasassa ja minä asuin Helsingissä. Syksyllä, kun hän lähti takaisin opiskelemaan, minulta kyseltiin, mitä suhteellemme nyt tapahtuu. Se tuntui oudolta, eikä minulle tullut mieleenkään, että eroaisimme vain siksi, että hän asui toisessa kaupungissa.

Poikaystäväni tuli käymään viikonloppuisin, joten etäisyys ei tuntunut kovin pahalta. Hetket, kun hänen piti lähteä takaisin Vaasaan, olivat kuitenkin joskus todella vaikeita.

Pahinta oli, kun poikaystäväni päätti lähteä vaihtoon Aasiaan, vaikka etäsuhteen loppu häämötti. Minua harmitti, että poikaystäväni unelma vei hänet pois luotani, kun oma unelmani oli olla yhdessä. Halusin kuitenkin tukea häntä haaveessaan.

Keskityin vaihdon aikana omaan elämääni. Juttelimme Skypessä harvakseltaan, ehkä kerran viikossa. Ikävä oli kova, mutta tiesin, että hän palaisi pian. Eniten minua risoi se, että yksin asuessa piti tehdä kaikki itse. Kukaan ei ollut tappamassa hämähäkkejä ja muuta sellaista. Vitsailin jatkuvasti hankkivani salarakkaan vain siksi, että saisin apua.

Nyt asumme yhdessä ja olemme menossa naimisiin. Jos kumppanini haluaisi nyt lähteä jonnekin, olisin ensin kauhusta kankeana. Mutta uskon, että reissut ovat tästä lähtien yhteisiä päätöksiä.” -Laura Eriksson, 23

”Japani on osa parisuhdettamme”

”Ensimmäisillä treffeillämme mies kertoi, että on päässyt tutkijavaihtoon Japaniin kahdeksi vuodeksi. Suhde eteni melko nopeasti, koska tiesimme hänen lähtevän kolmen kuukauden kuluttua.

Kaksi vuotta on pitkä aika. Niin pitkä, että sen ajatteleminen tuntui musertavalta. Onnistuimme näkemään etäisyydestä huolimatta melko usein, noin kolmen kuukauden välein. Minä kävin vuorotellen Japanissa ja mies täällä.

Ensimmäinen kuukausi erossa oli aina ihan hirveää, kun ikävä tuntui kipuna kehossa. Toinen kuukausi meni miettimiseen, että mitä hittoa me oikein teemme, enhän minä oikeastaan edes tunne koko miestä. Kolmas kuukausi menikin sitten jo rakastuneena seuraavaa tapaamista jännittäessä.

Yhteydenpito vaati molemmilta uhrauksia. Aikaeron vuoksi minun piti kiirehtiä joka päivä töistä suoraan kotiin, jotta ehtisimme jutella, ennen kuin mies menee nukkumaan. Hän taas valvoi myöhään yöhön, jotta saisi puhua kanssani.

Pidimme videopuheluilla yllä tavallista parisuhdetta: kokkasimme samaa ruokaa tai katsoimme saman elokuvan. Joimme jopa muutamat kalsarikännit yhdessä, vaikka olimme täysin eri puolilla maailmaa.

Kun menimme kihloihin, olimme seurustelleet vajaat kaksi vuotta, mutta olleet samassa maassa yhteensä vain kuukausia. Seuraavana päivänä mies lensi taas Japaniin.

Japanista tuli minullekin tärkeä. Olimme siellä häämatkalla yhdessä ja olen sittemmin matkustanut sinne myös yksin.

Etäisyys teki suhteestamme vahvan. Kun kumppani ei ole fyysisesti läsnä, siteen täytyy olla henkinen. Nyt hämmästelen, miten ihmeessä selvisimme koettelemuksesta.” -Iida Vallin, 28

”Etäsuhde on matkustavan normaali”

”Eihän kaukosuhde lähtökohtaisesti mikään hauska ajatus ole, mutta kun matkustelee työkseen, sellaiseen ajautuu helposti. Omalle kohdalleni niin on käynyt pari kertaa.

Olin opiskelijavaihdossa Hong Kongissa, kun aloin seurustella siellä asuvan miehen kanssa. Lähdin Suomeen kun vaihtovuoteni loppui, mutta jatkoimme silti seurustelua. Pidimme yhteyttä puhelimitse ja kun puhuimme, riitelimme usein. Yleensä siitä, että pidimme toisiimme niin huonosti yhteyttä. Tulin etäisyydestä myös mustasukkaiseksi, vaikken yleensä ole sitä sorttia.

Erossa oleminen oli vaikeaa, vaikka olenkin itsenäinen ihminen. Korvasin läheisyydenkaipuuta suklaalla, jos ihan rehellisiä ollaan.

Kahden vuoden on-off-suhteen päätteeksi ostin lentolipun Hong Kongiin ollakseni miehen kanssa, mutta ennen kuin ehdin lähteä, mies halusi lopettaa suhteen. Ero sattui enemmän kuin se, kun mursin selkärankani ratsastusonnettomuudessa Australiassa.

Hankalinta erossa oli se, ettei mikään muuttunut, joten eroon oli vaikea suhtautua. Emme olleet fyysisesti yhdessä edes silloin, kun seurustelimme. Toipuminen vei aikaa.

Voisin silti ajatella ryhtyväni etäsuhteeseen uudelleen. Kukaan ei varmaan ajattele, että olisipa ihanaa tavata sellainen mies, joka asuu toisella puolella maailmaa. Mutta matkustelen niin paljon, että olisi jopa outoa tapailla ihmistä, joka asuu kanssani samassa kaupungissa.” -Veera Papinoja, 28

”Parasta kauko-suhteessa on aika ajatella”

”Tapasimme Hollannissa, kun olimme molemmat opiskelijavaihdossa. Emme silloin tienneet sitä, mutta ulkomailla tapaaminen oli vain ensimakua kansainväliselle suhteellemme.

Asuimme ensin Suomessa, mutta myöhemmin muutimme Geneveen, koska mies sai sieltä töitä. Jonkin aikaa siellä asuttuamme päätimme muuttaa Moskovaan, jälleen miehen työn perässä. Sitten New Yorkiin aukesi määräaikainen työpaikka, jonka halusin.

Mies joutui matkustamaan yksin Moskovaan ja minä yksin New Yorkiin. Jotkut tutut olivat varmoja, että suhteemme päättyy siihen. Ymmärrän hyvin, ettei järjestely sovi kaikille, mutta meillä oli vahva suhde ja luottamus.

Ajoitus kaukosuhteelle oli täydellinen. Kun kuvioon tulee mukaan lapsia, ei kumpikaan voi enää lähteä tuosta vaan toiselle puolen maailmaa. Saimme molemmat upeita tilaisuuksia ja ainutlaatuisia kokemuksia, jotka eivät ole toiselta pois.

Parasta etäsuhteessa on se, että on aikaa reflektoida suhdetta ja sitä, mitä haluaa. Normaalissa arjessa ei tule ehkä yhtä paljon mietittyä, minne suhde on menossa. Suhteemme oli vakaa, joten myrskyjä ei juuri ollut. Ärsyttävintä oli, että keskustelumme olivat pitkälti riippuvaisia aikaerosta. Puhuimme puhelimessa yleensä silloin, kun minä kävelin aamulla töihin. Jos en saanutkaan miestäni silloin kiinni, harmitti.

Näimme yhteensä kolme kertaa, kun asuin vuoden New Yorkissa. Viimeisellä kerralla menimme naimisiin Central Parkissa.

Kun määräaikainen työni New Yorkissa tuli päätökseen, muutin mieheni luokse Moskovaan. Olimme olleet naimisissa viisi kuukautta ennen kuin muutimme yhteen.”  -Piritta Kaartio, 34

Katso myös

Asiantuntija neuvoo, miten yksinäisyydestä selviää – neljä ohjetta

Sara Forsberg: "Hollywoodissa on joskus vaikea uskoa ihmisten hyvyyteen"

Spotifyn kanssa riitaantunut Taylor Swift perustaa oman suoratoistopalvelun

Kuva: MVPhotos