Ei enää erokortteja ja mykkäkoulua! Riitely on taito, jonka voi oppia

Unohda mykkäkoulu, erokortti ja pienestä sättiminen ja opi riitelemään rakentavammin. 

Maria, 27, muistaa yhä edellisen, viisi vuotta kestäneen suhteensa riidat. Erään baari-illan päätteeksi parille tuli taas erimielisyyksiä. Maria ei enää muista syitä, mutta uskoo niiden liittyneen kaksikon ikuisuusaiheisiin, kuten huomion puutteeseen.

Kumpikin loukkasi toista sanomalla asioita, joita katui. Aamuyöllä Maria huusi eksälleen, että jos suhde on näin hankala, erotaan. Vaikka pari jatkoi vielä yhdessä, sanat jäivät kummittelemaan kummankin mieleen.

Maria sanoo tuolloin päättäneensä, ettei uhkaa enää ikinä erolla. Nyt hän ollut vuoden sinkkuna ja toivoo, ettei enää seuraavassa suhteessaan tee edellisen virheitä.

– Erokortin käyttäminen oli viimeinen keinoni hakea huomiota. Se oli tapana tietenkin väärä. En halua enää koskaan sanoa niin. Maria kertoo puhuneensa erosta, koska ei voinut suhteessaan enää hyvin eikä ollut varma, mitä halusi. Tunteet korostuivat, kun kumppani ei osoittanut niin paljon huomiota kuin Maria olisi toivonut.

– Olisin silloin voinut puhaltaa pelin poikki ja käydä vaikka kävelyllä rauhoittumassa. Miettimässä, mitä sanon, Maria pohtii nyt.

Psykoterapeutti Johanna Pesola on samaa mieltä. Riidan aikana olisi tärkeää säilyttää malttinsa ja pitää sisällään solvaukset ja kommentit, joiden tietää osuvan arkaan paikkaan. Helppoa se ei ole. Miksi juuri rakkaintaan loukkaa pahiten?

– Parisuhde on läheisin suhteemme. Siinä riidellään, koska epävarmuutemme, pelkomme ja toiveemme ovat koko ajan läsnä.

 

”Riidan aikana olisi tärkeää säilyttää malttinsa ja pitää sisällään solvaukset sekä kommentit, joiden tietää osuvan arkaan paikkaan.”

 

Miten riitelemme?

Riitely on Pesolalle tuttu teema. Vastaanotollaan hän tapaa pareja, jotka riitelevät muun muassa mustasukkaisuudesta, rahasta, seksistä sekä kotitöihin ja lasten kasvatukseen liittyvistä näkemyseroista.

Pesola painottaa, että riitely on parisuhteessa lähes väistämätöntä. Parit, jotka eivät riitele koskaan, ovat harvassa. Riidattomuus ei myöskään ole tila, johon kannattaa automaattisesti pyrkiä.

– Jos joku kertoo, että parisuhde on päivästä toiseen pelkkää harmoniaa, höristän korviani.

Jos pari ei riitele ikinä, Pesola kehottaa miettimään, voiko parisuhteessa kertoa avoimesti kaikki huolensa, toiveensa, pelkonsa ja intohimonsa. Voiko suhteessa olla täysin oma itsensä ilman, että pelkää esimerkiksi hylätyksi tulemista?

Eeva, 35, joutui nykyisessä suhteessaan opettelemaan riitelemistä ja tunteidensa näyttämistä. Hän kasvoi perheessä, jossa äiti saattoi riidan tullen heittää lautasen tai Eevan korvalappustereot seinään.

– Se jätti jälkensä, koska äitini käytös oli niin överiä. Meni vuosia, että uskalsin riidellä ja luottaa, että toinen ei lähde, vaikka olen eri mieltä.

Pesola korostaa, että parhaimmillaan riidat vievät parisuhdetta eteenpäin. Siksi olisi tärkeää miettiä, miten riitelee. Pesola painottaa, ettei ole olemassa taulukkoa, josta voisi tarkistaa, että kolme kertaa viikossa riitelyä on pahasta, kaksi kertaa ok. Jokainen pari on aina yksilöllinen.

Joitakin ajatuksia siitä, millainen riitely on hyvästä, Pesolalla kuitenkin on. Ykkössääntönä voi pitää sitä, onko riidan loputtua olo, että on oppinut jotain.

– Silloin riitaa ei voi sanoa huonoksi, koska se voi myös tukea yhteistä kasvua.

Jos fiilis on riidan jälkeen usein itkuinen, ahdistunut tai entistä huonompi, on mahdollista, että riidat kiertävät kehää eivätkä vie suhdetta mihinkään. Silloin Pesola kehottaa miettimään, näkeekö huonollakin hetkellä kumppanissaan ihmisen, jonka eteen on valmis taistelemaan.

Jos vastaus on ei, kannattaa miettiä, mitä seuraavaksi. Joskus apu voi löytyä ammattiauttajan luota tai erosta.

– Korostan aina, että erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen. Jatkuvana tilana ne kuitenkin kertovat, ettei kaikki ole hyvin.

 

”Meni vuosia, että uskalsin riidellä ja luottaa siihen, että toinen ei lähde, vaikka olen eri mieltä.”

 

Huumori avuksi

Riikan, 35, edellinen suhde oli räiskyvä. Ärhäköitä riitoja oli viikoittain. Riikka sanoi kumppanilleen pahasti ja olisi halunnut heti perua sanansa. Kun hän tapasi nykyisen puolisonsa, hän päätti riidellä reilummin.

Se tarkoittaa sitä, että kun temperamenttisempi Riikka meinaa kivahtaa puolisolleen, hän palauttaa mieleensä seuraavan ajatuksen.

– En halua, että puolisoni puhuisi minulle rumasti. Miltä se tuntuisi? Yleensä se ajatus auttaa.

Pesola pitää Riikan neuvoa hyvänä. Toisen rooliin asettuminen palauttaa tilanteen mittasuhteisiinsa. Kannattaako tiskipöydälle jätetyistä astioista oikeasti hermostua?

Sättiminen ja syyllistäminen eivät tee hyvää.

Jos tilanne käy kuumana, Pesola kehottaa aina ensimmäiseksi rauhoittumaan. Kumppanilleen voi sanoa, että otan happea, menen toiseen huoneeseen tai puhutaan lisää, kun olemme levänneet. Myös huumori voi laukaista jännitteen.

– Se tosin vaatii, että parilla on samanlainen huumorintaju, joka toimii samoissa tilanteissa. Huumori ei saa johtaa siihen, että toinen kokee ajatustensa tulevan vähätellyiksi.

Ei vallankäytölle

Mykkäkoulua Pesola kehottaa välttämään viimeiseen saakka. Se on aina vallankäyttöä ja toisen yläpuolelle asettumista. Ikävistäkin tilanteista pitäisi pystyä puhumaan, vaikka se ottaisi voimille. Toista ei saa paeta.

– Riidassa olisi hyvä yrittää säilyttää edes katsekontakti. Uhriutumista ja minä teen aina kaiken, sinä et koskaan mitään -puhetta tulisi myös välttää.

Pesola sanoo, että parien kannattaa miettiä, miten he voisivat riidellä rakentavammin. Se vaatii peiliin katsomista sekä omien käytösmallien tiedostamista. Jos on lapsesta saakka toiminut tietyllä tavalla, uusien tapojen omaksuminen voi viedä aikaa.

Kun pari hakeutuu vastaanotolle, Pesola kysyy, kokevatko he riidan jälkeenkin pelaavansa samassa joukkueessa ja yhteisten päämäärien hyväksi. Jos vastaus on kyllä, riita on todennäköisesti tuonut parille jotain hyvää.

Riikka miettii samoin.

– Ajattelen, että olemme vaikeinakin hetkinä samassa tiimissä. Ja tiimiläiset pitävät yhtä.

Kuva: Istock