Voiko pomo olla yhtä aikaa hyvä esimies ja ystävä?

Ystävyyssuhteet voivat aiheuttaa närää ja kateutta työyhteisössä. Voiko pomon ja alaisen ystävyys muuttua ongelmaksi?

Pomoja on joka lähtöön. Sen tietää jokainen useammassa työpaikassa työskennellyt. Itse törmäsin työelämäni alussa vain niihin ikäviin pomoihin. Seurasin kadehtien ihmisiä, jotka saattoivat soitella esimiehensä kanssa rennosti kuulumisia tai lähteä töiden jälkeen yhdessä drinkeille. Minut yksi huono kokemus sai vakuuttuneeksi siitä, että esimiehet ovat paholaisesta seuraavia.

Muutin 19-vuotiaana Helsinkiin ja hain töitä toimittajasta karkkien pussittajaksi. Sain kutsun työhaastatteluun vaatekauppaan. Haastattelija kertoi, että hakijoita oli monta sataa ja hän halusi juuri minut. Itse asiassa hän toivoi, että voisin jäädä siltä istumalta töihin. Liian hyvä ollakseen totta? Sitä se todella oli.

Ensimmäiset päivät sujuivat hyvin. Pian pomo alkoi kuitenkin tehdä katoamistemppuja, ja pidin liikettä yksin auki yhdeksän tuntia. Kun hän vaivautui sulkemisaikaan paikalle, keräsin rohkeutta ja huomautin, etten ollut pitänyt taukoja. Pomo tokaisi ilmeettömästi, etteivät tauot kuulu minulle. Usein hän käski minua jäämään vielä pidemmäksi aikaa töihin. En uskaltanut vastustaa. Hän jakeli työtehtäviä täysin mielivaltaisesti: kerran löysin itseni parkkihallista kuuraamasta hänen maasturiaan. Tuulilasiin ei kuulemma saanut jäädä raitoja.

Työpäivien aikana pohdin, mitä kaikkea kerron työpäivästäni poikaystävälleni, kun pääsen kotiin. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, että välillä pelkäsin, ettei hän edes usko minua. Viihdytin sillä ajatuksella itseäni. Ei liene yllätys, etten jatkanut työssä pitkään. Olen kuitenkin törmännyt myöhemminkin urallani esimiehiin, jotka ovat sortuneet työpaikkakiusaamiseen.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Nouseeko ylennys hattuun?

Ainoa asia, jota olen pomolta osannut toivoa, on ollut se, että hänen kanssaan voisi puhua normaalisti. Pieni asia, mutta ei todellakaan mikään itsestäänselvyys. Tämänhetkiseltä esimieheltäni olen saanut paljon enemmän.

Olimme molemmat rivityöntekijöitä, kunnes hänestä tuli esimieheni puoli vuotta sitten. Meistä oli vuodessa tullut hyvät ystävät. En voi väittää, etteikö minua olisi pelottanut, mitä hänen uusi asemansa tekisi väleillemme. Yrittäisikö hän todistella olevansa uuden tittelinsä veroinen? Oli kuitenkin huojentavaa huomata, että hän oli edelleen oma itsensä. Hän osasi hyödyntää kaikkien vahvuuksia eikä nostanut koskaan itseään erityiseen asemaan. Itse asiassa hän piti tiiminsä puolia pirun hyvin.

Pian ymmärsin, miksi hän hoiti hommansa niin mainiosti, vaikka hän oli päätynyt tehtävään yllättäen. Hän oli juuri tehnyt viisi vuotta samaa työtä kuin me muutkin. Häntä ei valittu hommaan toiselta korkealta pallilta. Pomo tiesi tarkalleen, mitä työmme on. Hän uskalsi myös näyttää, jos hän ei ollut varma jostain – olihan se inhimillistä.

Nykyinen pomoni on hoitanut lastani ja vienyt minut konserttiin. Olemme useita kertoja bilettäneet aamuviiteen ja shoppailemme lähes poikkeuksetta samanlaisia vaatteita. Vaikka hän on yksi parhaista ystävistäni, töissä kuvio on kuitenkin selkeä: hän päättää mitä teen ja mitä en.

”Nykyinen pomoni on hoitanut lastani ja vienyt minut konserttiin. Olemme useita kertoja bilettäneet aamuviiteen ja shoppailemme lähes poikkeuksetta samanlaisia vaatteita.”

Ainoastaan yhden asian olen tuntenut hieman kiusalliseksi uudessa asetelmassamme: palkkaneuvottelut. Pomon täytyy miettiä kaikkia mahdollisia resursseja ja firman etua, mutta minä mietin tietenkin vain sitä, miten saan laskuni maksettua ja saanko työstäni varmasti asianmukaista palkkaa. Kaikesta on kuitenkin pystytty keskustelemaan asiallisesti, mutta etukäteen olen jännittänyt näitä tilanteita.

Työterveyslaitoksen asiantuntija
Krista Pahkin

tietää, että esimiehen kanssa ystävystymisessä voi olla haasteita.

– Molempien täytyy olla selvillä työrooleista, Pahkin alleviivaa.

Hän muistuttaa, että esimiehen tehtävä on tarvittaessa puuttua ongelmatilanteisiin. Päätöksissä täytyy olla ystävyyssuhteesta huolimatta tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Vaikka ystävien välillä kaikki tuntuisi selkeältä, lämpimät välit saattavat mietityttää muita työntekijöitä.

– Muiden näkökulmasta voi nousta ajatus, että pomo suosii ystäväänsä. Silloin pomolla saattaa tulla enemmän tarvetta perustella päätöksiään. Haastava tilanne voi olla myös se, kun ystävän työsuorituksessa on huomautettavaa tai parannettavaa. Miten hän silloin toimii?

Kuin työpaikkaromanssi

Pahkin korostaa, ettei esimies saa puhua muiden työntekijöiden asioista eteenpäin ystävilleen. Hän sanoo, että kaikkien olisi koettava työtä koskevat päätökset tasapuolisiksi ja pystyttävä luottamaan esimieheen. Kun yrityksellä on taloudellisesti tiukkaa ja esimerkiksi YT-neuvottelut jylläävät, ystävyyssuhteita saatetaan punnita toisella tapaa. Kun yrityksellä taas pyyhkii hyvin, ei tällaisiin suhteisiin luultavasti tule kiinnitettyä huomiota. Onko tilanne siis verrattavissa työpaikkaromanssiin?

– Yleensä työpaikoilla ei haluta, että perhesuhteessa olevat ovat esimies- ja alaissuhteessa, jotta pystytään varmistamaan oikeudenmukainen päätöksenteko. Ystävyyssuhteissa on samoja elementtejä, Pahkin sanoo.

Tajuan, etten ole miettinyt asiaa lainkaan muiden näkökulmasta. Toisaalta, pomollani on hyvät välit kaikkien kanssa. Saan yhtä lailla palautetta kuin kaikki muutkin. Mietin, pitäisikö ystävyytemme näkyä vieläkin vähemmän työpaikan seinien sisällä?

”Ainoastaan yhden asian olen tuntenut hieman kiusalliseksi uudessa asetelmassamme: palkkaneuvottelut.”

– Hyvät välit ovat vain positiivinen asia. On kiva tulla töihin, kun vastassa esimies, jolle on helppo puhua ja jonka kanssa tulee toimeen, Pahkin toteaa.

Ja hän on oikeassa. Välillä töissä oleminen tuntuu kuin hengailisi ystävien kanssa. Vaikka pomoni tietää, että teen parhaani, välillä saatan laukoa liiankin suorasukaisesti, jos työt eivät jonain päivänä nappaa. Silloin pomoni vain naurahtaa, että koitahan nyt edes yrittää.

Kunnioitan pomoani, hänen osaamistaan ja mielipiteitään. Jos hän huomauttaa tekemisistäni, saatan perustella olevani eri mieltä. Haastavia tilanteita ei ole (vielä) tullut, mutta uskon sellaisen sattuessa olevani hyvin hienotunteinen. En halua, että töihin liittyvät erimielisyydet vaikuttavat ystävyyteemme.

Pomolta uskalletaan vaatia enemmän

Myös helsinkiläistä
Laura Ylitaloa

, 30, odottaa helsinkiläisessä Mattolaituri-ravintolassa esimies, jolle on helppo puhua. Itse asiassa Lauran pomo on hänen paras ystävänsä
Anniina Ahti

. Laura oli pohtinut jo ennen työn alkamista mahdollisia haasteita, olihan hän tuntenut pomonsa 15 vuotta. Naiset olivat huomanneet olevansa samanlaisia, eivätkä uskoneet, että töissä tulisi konflikteja.

– Töiden kautta näemme vielä enemmän kuin ennen. Se ei ole muuttanut välejämme ainakaan negatiivisesti. Olemme huomanneet, että meillä on esimerkiksi samanlainen kunnianhimo. Tämä on ainoastaan lähentänyt meitä, ravintolatyöntekijänä toimiva Laura toteaa.

Laura kuvailee esimiestään kannustavaksi ja suojelevaksi karhuemoksi. Anniina ei pidä hyvää palautetta sisällään, vaan antaa tarpeen tullen kiitosta koko tiimille. Rakentavan palautteen antaminen ja henkilöstöjohtaminen ovat Lauran mukaan esimiehensä vahvuuksia. Työpaikalla vallitsee hyvä yhteishenki.

– Näemme muutenkin todella paljon. Elvytimme lapsuuden harrastuksen eli yökyläilyn. Anniina asuu välillä luonani ja istumme toisinaan töiden ulkopuolellakin Mattolaiturilla.

”Yleensä työpaikoilla ei haluta, että perhesuhteessa olevat ovat esimies- ja alaissuhteessa, että pystytään varmistamaan oikeudenmukainen päätöksen tekeminen. Ystävyyssuhteissa on samoja elementtejä.”

Ravintolatyön lisäksi Laura viihtyy tällä hetkellä myös järjestötyössä. Aiemmista työpaikoistaan hänkin löytää kehitettävää.

– Kokemukset eivät ole olleet pelkästään positiivisia. Työntekijää ei olla kuultu tai se on ollut näennäistä. Uskon, että jos työntekijöistä pitää huolen, he panostavat myös enemmän.

Laura ei ole huomannut hänen ja Anniinan välien vaikuttaneet työpaikan ilmapiiriin.

– En usko, että työpaikallani ajatellaan, että ketään suositaan. Työ on meille kaikille samaa: tiskien kantamista ja juomien tarjoilua.

Lauran mielestä nuorempi sukupolvi osaa vaatia enemmän työelämältä, erityisesti työhyvinvointiin liittyviltä asioilta.

– Myös työyhteisöltä ja esimieheltäkin uskalletaan odottaa nykyään enemmän.

Kyllä! Nyt 27-vuotiaana ymmärrän, että hyvä pomo on sellainen, joka arvostaa työntekijöitään, antaa palautetta ja jolle voi sanoa suoraan asioista ilman pelkoa vastareaktiosta. Enää en halua joutua kumartelemaan pomoni suuntaan enkä todellakaan kaipaa saivartelua, nyöryytystä tai muuta ikävää kohtelua. Ja ei, enää en hinkkaisi puhtaaksi kenenkään maasturia.

Lue myös:

20 vinkkiä työelämään menestyneiltä naisilta

Näin teet itsestäsi korvaamattoman töissä

Työpaikallaan kiusattu kertoo: ”Kontrolloiva pomo sai minut vihaamaan työtäni”

Teksti Henna Koste