Kuva: Filmikamari

Unohda ennakkoluulosi terapiasta! Tästä syystä se kannattaa jopa silloin, kun kaikki on ”hyvin”

Terapiassa käydään enemmän kuin koskaan, eikä sitä enää häpeillä. Toimittaja Henna Koste sai jo ensimmäisillä terapiakäynneillä vastauksia ongelmiinsa, jotka olivat vaivanneet häntä aina.

Olen menossa ensimmäiselle terapiakäynnille. Kelaan pikakelauksella koko elämääni lapsuudesta tähän päivään. Päässä pyörivät pääasiassa hankalat ihmissuhteet ja kuolemanpelko. Entä jos terapeutti sanoo, että ”miten kehtaan puhua tutuista ihmisistäni niin ikävästi?” tai että ”on maailmassa isompiakin ongelmia”. Jännitän itkemistä. En siksi, että näyttäisin herkkyyteni, vaan siksi, että terapeutille tulisi varmasti kiusallinen olo.

Terapeutti ottaa minut vastaan lämpimästi. Kun täräytän 45 minuutin aikana koko elämäni alamäet hänelle, tajuan, että en ole tullut turhaan. Toisin kuin elokuvissa, terapeutti ei koko ajan kirjoita (tai piirtele mandala-kuvioita) lehtiöönsä. Hän katsoo silmiin, kuuntelee ja kertoo joskus myös esimerkkejä omasta elämästään. Hän on lempeä ja lämmin, mutta haastaa minua sopivasti. Jo ensimmäisellä käynnillä saan paljon vastauksia, vaikka en kysy mitään. Ymmärrän, miksi kemiat eivät kohtaa tiettyjen ihmisten kanssa. Ymmärrän, miksi pelkään joskus sanoa ääneen mielipiteitäni tai oikeastaan mitään muutakaan. Kaikki liittyy kaikkeen.

Ensimmäisillä kerroilla lähden terapiasta täynnä virtaa. Tunnen jokaisella kerralla tehneeni suuria oivalluksia elämästäni. Kuukausien kuluessa tosin saatan lysähtää vastaanotolla tuoliin ja papattaa 45 minuuttia ärsyttävästä työpäivästä. Joskus mietin, tarvitsenko enää terapiaa, kun viikko ei ole ollut täyttä tuskaa.

Olen onnellinen, paljon naurava ja puhelias ihminen. Panostan pukeutumiseen, käyn töissä ja hallitsen suuria kokonaisuuksia. Mielikuvissani terapiassa käyvät ainoastaan kadulla yksinään höpöttelevät laitapuolen kulkijat, jotka ovat luovuttaneet aivan kaikessa aikoja sitten.

Viime vuosina monet tähdet ovat kuitenkin hehkuttaneet terapiaa julkisuudessa. Laulaja Demi Lovato on paljastanut käyvänsä terapiassa kaksi kertaa viikossa, ja Michelle Obama on todennut, että ”avun pyytäminen on merkki vahvuudesta”. Laulaja Katy Perry taas on ylistänyt terapiaa sanomalla: ”On hienoa, että voin puhua jollekin, joka ei tuomitse minua.” Aivan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Lähetettä ei aina tarvita

Väestöliiton psykologi ja erityistason paripsykoterapeutti Suvi Laru korostaa, että terapiaan voi hakeutua monesta syystä.

– Yleisin syy on jokin ongelma tai haaste, jonka kanssa tarvitaan tukea. Ulkopuolinen pystyy katsomaan asioita eri lähtökohdista. Läheisen kanssa siihen liittyy aina tunnesuhde. Terapeutti tutustuu ihmiseen siinä tilanteessa. Kaikki tarvitsevat paikkaa, jossa tulemme kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Esimerkiksi halu muuttua tai kehittyä, huolet ja traumat ovat syitä hakeutua terapiaan. Omalla kohdallani terapiaan tarpeen synnytti yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Se paheni vuosien varrella läheisten menettämisen jälkeen. Lapsen syntymän jälkeen aloin pelätä hänen menettämistään tai omaa kuolemaani, enkä pystynyt keskittymään enää mihinkään muuhun. Terveyskeskuksesta sain lähetteen psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle. Hän ohjasi minut depressiohoitajalle, jolla käytyäni päädyin arvointikäynneille konsultoivalle psykologille varsinaista terapialähetettä varten. Aluksi tuntui raskaalta olla heittopussina, mutta minulle muistutettiin, että julkisella puolella homma menee tällä tavoin. Löysin kuitenkin lopulta oman terapeuttini ja pääsimme aloittamaan lyhytterapiajakson.

Helpommallakin olisi kuulemma voinut päästä. Laru muistuttaa, että terapiaan hakeutuva voi olla yhteydessä keneen tahansa palveluntuottajaan, jolloin lääkärin lähetettä ei tarvita. Voit kääntyä esimerkiksi yksityisen terapeutin puoleen tai etsiä sopivan henkilön kirkolliselta puolelta.

– On harhaluulo, että täytyy olla suuria mielenterveysongelmia. Moni voi hyötyä terapiasta, sillä kukaan meistä ei ole valmis, eikä tarvitsekaan olla. Kaikilla meillä on oma taustamme ja haavamme. Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin näitä ei ole hyödyllistä työstää. Omaa haluaan kannattaa kuulostella, sillä terapiaan hakeutuessa on tärkeää haluta sitä myös itse, Laru huomauttaa.

Ei mitään hävettävää

Töissä ilmoitan kuuluvasti meneväni terapiaan. Joskus kuitenkin ympärillä on liikaa ihmisiä ja hiljennän ääntäni. Joku takaraivossa vieläkin sanoo, että ei tuosta kannata liikaa huudella. Laru toteaa, että toisinaan legenda elää edelleen, mutta ihmisillä nyt entistä enemmän tietoa terapiasta.

– Mahtavaa, että on ymmärretty, että terapiaan voi mennä silloinkin, kun kaikki on niin sanotusti hyvin. Terapiaan tulee esimerkiksi pariskuntia, jotka ovat juuri menneet naimisiin. Heillä voi olla haasteita, joita voi purkaa terapiassa, Laru selventää.

Reilun puolen vuoden aikana minulle ja terapeutilleni syntyy hyvä hoitosuhde. Pidän siitä, että hän ei pelkää käyttää huumorintajuaan. Siitä tulee kiva fiilis, että hän ei aliarvioi minua. Vaikeimpina viikkoina olen ottanut lisäkäyntejä. Olen saanut toki avautua miehelleni ja ystävilleni, mutta haastavimmissa tilanteessa kaipaan juuri terapeutin järkeviä sanoja.

Minulle on täysin okei, vaikka terapia tulisi aina olemaan jollain tapaa osa elämääni. Vaikka ymmärrän itseäni nyt paremmin kuin koskaan ja elämäni on pääsääntöisesti varsin ihanaa, vielä minä kuitenkin tarvitsen häntä.

TERAPIAN ABC

Terapiaa on saatavilla monenlaista, ja arkikielessä käsitteet voivat tuntua hieman hankalilta. Pääsääntöisesti viodaan erotella termit psykoterapia sekä terapeuttiset keskustelut, josta arkikielessä käytetään nimitystä terapia. Tämä asiantuntija voi olla esimerkiksi psykologi, mutta myös mielenterveystyöntekijä tai sosiaalityöntekijä. Psykoterapiaa sen sijaan antaa erillisen psykoterapiakoulutuksen saanut henkilö.

Psykoterapiasta on olemassa useita muotoja, kuten psykodynaaminen, analyyttinen, kognitiivnen, ratkaisukeskeinen tai integratiivinen. Etukäteen sinun ei tarvitse teitää, mikä on sinulle sopivin vaihtoehto, vaan voit keskustella terapeutin kanssa asiasta.

Voit olla yhteydessä keneen tahansa palveluntuottajaan. Terapeuttisiin keskusteluihin et välttämättä tarvitse lääkärin lähetettä. Psykoterapiaan sen sijaan tarvitaan lääkärin lähete, mieluummin vielä psykiatrin lähete. Terapiaa ja keskusteluapua tarjoavat yksityisten ja julkisten sektorin lisäksi muun muassa kirkot ja järjestöt.

Terapiat ovat eri hintaisia, riippuen terapian tyylistä ja lajista, kestosta ja palveluntarjoajasta. Hinnat vaihtelevat ilmaisista palveluista yli sadan euron kertamaksuihin. Psykoterapiasta voi myös saada Kela-korvauksen, riippuen tuen tarpeesta ja korvattavudesta.

Lue myös:

Yksin äidiksi? 3 naista kertoo kokemuksensa hedelmöityshoidoista

Koulukiusattu laulaja Elias Kaskinen: ”En mä kehtaa -ajatus käy mielessäni lähes päivittäin”

Mikä saa järkevän ihmisen hakemaan vastauksia tähdistä?

Teksti Henna Koste