ujous

Ujous voikin olla yllättävä vahvuus – näistä syistä ole ylpeästi ujo!

Lojaali ystävä, rohkaiseva keskustelija, itsenäinen ja vastuuntuntoinen työntekijä. Ketä noin mahtavat tyypit ovat? Ujoja tietenkin.

Hän ei sitten kiinnostanut sinua yhtään”, ystäväni ihmettelivät, kun lähdimme Pariisin viileimmästä alkuviinibaarista kohti metroa. Paikan hauskannäköinen omistaja oli tullut juttelemaan minulle, ja minä olin vastaillut tälle lattiaa katsellen ja alkanut esitellä hyvin touhukkaasti kahta ystävääni.

Ystävieni tulkinta oli väärä. Kyllähän tyyppi minua kiinnosti. Minulla on vain tapana hermostua itseeni kohdistetusta huomiosta ja pyrkiä lipeämään tilanteesta. Jälkikäteen tietenkin harmittelin vahingossa feidattua kivanoloista tyyppiä – jälleen kerran.

Ujous on sosiaalista lahjakkuutta

Tutkimusten mukaan noin 25 prosenttia ihmisistä on ujoja. Se tarkoittaa siis syntymälahjana saatua temperamenttia, joka tekee sosiaalisissa tilanteissa olemisesta hankalaa. Ujo saattaa ylianalysoida muiden mielipiteitä, nolostua omista sanomisistaan tai ahdistua, kun ei keksi mitään puhuttavaa.

Ujous on myös fysiologisesti mitattava ominaisuus: ujon syke nousee nopeammin kuin toisenlaisella temperamentilla varustettujen ihmisten. Siitä voi seurata punastumista, tärinää ja hikoilua.

Ujoudesta on perinteisesti puhuttu negatiiviseen sävyyn. Sitä on pidetty sosiaalisen lahjakkuuden vastakohtana, osoituksena osaamisen puutteesta. Temperamenttitutkija ja professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on omistanut uuden kirjansa Ujot ja introvertit tämän väärinkäsityksen kumoamiselle.

– Olemme alkaneet arvottaa ihmisten ominaisuuksia ja persoonallisuuden piirteitä. Ujoutta pidetään huonona ja aktiivisuutta hyvänä. Todellisuudessa mitään hierarkiaa ei ole, ja molempia tarvitaan, Keltinkangas-Järvinen kertoo.

”Voisi sanoa, että ujous on sosiaalista lahjakkuutta: se on kykyä kuulla ja nähdä toiset ihmiset.”

Ujouskirjassa kerrotaan, missä ujot ovat hyviä: Ujot ovat rauhallisia, itsenäisiä ja vastuuntuntoisia eikä heille tulisi mieleenkään kiusata ketään. He kuuntelevat muita ja rohkaisevat kertomaan omista ajatuksistaan. He osaavat ottaa toisten tunteet huomioon eivätkä pidä itsestään turhaa meteliä.

”Voisi sanoa, että ujous on sosiaalista lahjakkuutta: se on kykyä kuulla ja nähdä toiset ihmiset.”

Turhaa itseruoskintaa

Ujot kuulostavat niiltä ihmisiltä, joita ilman kaveriporukassa ja työpaikassa on kamalaa. Siitä huolimatta ujoihin suhtaudutaan nuivasti opinnoissa, ja töissä he saavat helposti pienempää palkkaa kuin kollegansa.

– Suomessa ollaan todella jälkijunassa siinä, miten ujoudesta puhutaan. Täällä opetellaan yhä hyväksymään ujoutta – vaikka siitä ei ole mitään haittaa. Yhdysvalloissa keskustellaan jo siitä, kuinka tärkeää ujojen rekrytointi on työpaikan tehokkuuden kannalta. Evoluutio on kehittänyt ihmisistä erilaisia hyvästä syystä, professori puuskahtaa.

Joskus ujous käy kuitenkin aralle itselleen raskaaksi. Ujon mielessä vitsit voivat kääntyä piikittelyksi ja toisten normaalit kommentit tiukaksi kritiikiksi. Mutta sosiaalisuutta voi harjoitella ja itsekritiikistä voi päästä eroon. Äkkipikainen voi opetella harkintaa, ja ujo voi rentoutua vuorovaikutustilanteissa. Tämä on hyvä muistaa näin persoonallisuustestien aikakaudella, jolloin pohdiskelemme paljon omia ominaisuuksiamme, tunteitamme ja reaktioitamme.

– Oma temperamentti on hyvä tuntea, mutta sen mukaan ei ole pakko käyttäytyä, Keltinkangas-Järvinen muistuttaa.

Kaikki ujolla temperamentilla varustetut eivät toki kiusaa itseään sosiaalisissa tilanteissa tai koe syrjintää. Ujouden kokemus voi olla ihan neutraali asia. Jos ujoudesta ei ole lapsuudessa tehty suurta numeroa, ihminen ei välttämättä edes tiedä kuuluvansa ”ujojen” kategoriaan.

Ujous ei tarkoita mitään

Kirjassaan Keltinkangas-Järvinen kertoo lukuisia vinkkejä muutosta kaipaaville ujoille. Sosiaalisiin tilanteisiin voi valmistautua jo ennakolta miettimällä hyviä puheenaiheita, jos spontaani keskustelu on hankalaa. Jos taas itsekriittisyys vaivaa, kannattaa kuunnella sivukorvalla toisten keskusteluja – silloin usein huomaa, että muutkin puhuvat useimmiten varsin höpöjä. Myös keskustelukumppaneiden tarkka kuunteleminen helpottaa jännittämistä, sillä toiseen keskittyessä huomio siirtyy väistämättä pois itsestä.

– Olennaista on pohtia, mitä itse haluaa elämässään. Jos haluaa olla sosiaalinen, voi ensin olla mukana seurassa hiljaisena kuuntelijana. Jos taas haluaa olla rohkeampi, sitä voi harjoitella eri keinoja kokeilemalla.

Toisenlaisen käytöksen harjoittelu ei välttämättä ole helppoa tai mukavaa, mutta se ei välttämättä ole vaikeatakaan. Omalla kohdallani auttoi, kun ymmärsin, että ujo käytös voi olla muita kohtaan töykeää.

Niinpä noudatan ujouskirjan ohjeita: keskityn tiukasti keskustelukumppanin sanomisiin ja hymyilen. Seuraavalla kerralla en vahingossa torju kiinnostavaa keskustelunavausta.

Lue myös:

Miten ujo pärjää työelämässä? Lue, miten voit oppia hyödyntämään parhaita puoliasi vaativissa tilanteissa

Asiantuntija: ”Ujoudella ja itsetunnolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa”

Tunnistatko kiinnostuksen merkit? Kehonkieli kertoo, onko deittisi oikeasti ihastunut

Teksti Elisa Suokko
Kuvat Fotolia