Totta vai tarua? Au pairit kertovat, pitävätkö nämä yleiset uskomukset lastenhoidosta ulkomailla paikkansa

Kysyimme kokeneilta au paireilta, mitkä asiat kannattaa ottaa huomioon maailmalle lähtiessä.

Kuka muu on jo ehtinyt katsoa Au pairit Kanadassa -sarjan? TV-sarjassa seurataan parikymppisten suomalaisnuorten au pair –elämää Kanadan Vancouverissa.

Au paireja on sarjan alkaessa neljä: Roni Ruotsalainen, Sanna Jalonen, Vanessa Pauloff ja Mona Karttunen. Myöhemmin mukaan liittyy myös au pair, Johanna Korhonen. Sarjassa nähdään niin tuttipulloja, naurua, kyyneleitä, kuin romanssejakin. 

Sarjan edetessä voi huomata, että monella au pairilla on ollut ehkä hieman epärealistinen kuva au pairiudesta. Au pair –kokemus voi olla upea, mutta mitä realistisemmat odotukset sinulla on ennen au pairiksi lähtemistä, sitä paremman kokemuksen saat. Haastattelimme muutamaa au pairia ja selvitimme, ovatko yleisimmät au pairin työhön liittyvät myytit totta vai tarua.

1. Jos kielitaitosi ei ole vahva, valitse suomalainen perhe

– Totta ja tarua. Suomea puhuva perhe voi tuntua hyvältä ajatukselta, jos esimerkiksi englannin puhuminen jännittää. Kieltä oppii kuitenkin parhaiten, jos omaa kieltä ei yksinkertaisesti voi käyttää. Lasten kanssa on myös hyvä harjoitella – he eivät tuomitse sinua mokistasi. Vieraskielisestä perheestä on myös se hyöty, että voit päästää höyryjä pihalle vaikka skypettäessäsi kaverisi kanssa ilman, että sinun tarvitsee huolehtia, ymmärtääkö perhe mitä mahdollisesti juoruilet, kertoo Yhdysvalloissa au pairina työskennellyt 23-vuotias Mia.

2. Host-perhettä valitessa ei kannata olla turhan tarkka

– Tarua. Parhaimmassa tapauksessa tulet asumaan perheen kanssa jopa vuoden. Jos kemiat eivät kohtaa, muuttuu elämä hankalaksi. Valitsin host-perheeni, koska he asuivat Kaliforniassa. Kuvittelin au pairiuden olevan yhtä glamouria, suloisia lapsia ja leffamenoa viikonloppuina. Päätin olla välittämättä siitä, että jaoin huoneen host-tyttären kanssa. Tämä kostautui, kun arki alkoi ja oman tilan puute alkoi ahdistaa älyttömän paljon, sanoo San Franciscossa lapsia hoitanut Emma, 24.

3. Tehkää kirjallinen työsopimus

– Totta. Minulle sanottiin ensin, että työtunteja olisi viikossa 30. Yhtäkkiä olin kuitenkin vauvan kanssa yksin 50 tuntia viikossa. Asiasta huomautettuani sanoi host-äitini ostaneensa minulle pakastimeen jäätelöä palkkioksi ylitöistä, kertoo au pairina Lontoossa työskennellyt Essi, 22.

– Luulin työni koostuvan lähinnä lastenhoidosta, mutta huomasinkin silittäväni vaatteita neljä tuntia päivässä ja juoksevani viikonloppuisinkin menojeni välillä tyhjentämään tiskikonetta, Mia kertoo.

4. Ei ole väliä, minkä ikäiset hostperheen lapset ovat

– Tarua. Lapset viettävät suurimman osan ajastaan sinun kanssasi. Jos pidät lapsista ja haluat oikeasti hoitaa heitä 24/7, niin silloin kannattaa valita perhe, jossa on pieniä lapsia. Jos taas haluat enemmän omaa aikaa, mene perheeseen jossa on kouluikäiset lapset, Emma neuvoo.

5. Au pairina näet maailmaa ja tutustut uusiin ihmisiin

Totta. Mutta se, kuinka paljon maailmaa näet ja kuinka hyviä ystäviä saat, riippuu toki sinusta itsestäsi. Siirin suurin haaste Englannissa oli juuri kavereiden löytäminen.

– Lähdin 18-vuotiaana au pairiksi ja kuvittelin, että elämästäni tulee täydellistä. Perillä iski kuitenkin todellisuus ja huomasin töiden jälkeen istuvani illat kotona host-perheeni kanssa. En tiennyt, mistä kavereita saisi ja tuntemattomille jutteleminen tuntui hankalalta. Netistä löysin onneksi kavereita, jotka olivat suurimmaksi osaksi muita au paireja, kertoo 23-vuotias Englannin Hastingsissa au pairina ollut Siiri.

– Ihmiset ovat erilaisia kuin Suomessa, sitä ei tajua ennen kuin asuu ulkomailla. Suomalaiset eivät yleensä tee turhia lupauksia, mutta pitävät ne, jotka ovat luvanneet. USA:ssa oli vaikea saada ystäviä, kun lupaukset olivatkin sanahelinää ja menot monesti peruuntuivat vailla selitystä, Emma lisää.

6. Kulttuurishokki ja koti-ikävä ovat pelkkiä myyttejä

– Tarua. Kamalinta oli tajuta, että kavereiden elämä Suomessa jatkuu, vaikkei itse ollut mukana. Tuntui pahalta, kun kaverit tekivät porukalla jotain kivaa ilman minua. Naiivisti ajattelin, että kavereiden elämä pysähtyy kun minä lähden, vaikkei se niin ollut, Siiri muistelee.

– Tunteet olivat pinnassa usein. Kerran sain itkukohtauksen, kun en osannut käyttää amerikkalaista suihkua. Kulttuurishokki iski vasten kasvoja myös kotiin palatessani. Kaikki oli tavallaan samanlaista, mutta minä olin muuttunut, Emma kertoo.

7. Asioista voi aina keskustella

Totta ja tarua. Au pairina olo voi parhaimmillaan olla yksi elämäsi antoisimmista, vaikkakin opettavaisimmista, kokemuksista. Aikasi au pairina ei pitäisi olla pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta ei myös pelkkää itkua. Emma ja Essi yrittivät keskustella ongelmista perheiden kanssa.

– Kun päätin jättää homman kesken host-äidin ilkeyden takia, en sanonut perheelle mitään. Vanhempien ja lasten ollessa poissa, pakkasin laukkuni ja lähdin lentokentälle. Autossa tekstasin perheelle asiasta. Perheen äidillä oli tapana huutaa au paireille. En halunnut kertoa ja aiheuttaa kohtausta, enkä halunnut, että päällimmäiseksi muistoksi lapsille minusta jäisi se, että huudan kilpaa heidän äitinsä kanssa, Emma perustelee.

– Yritin keskustella ongelmista, mutta tunnelma muuttui jäätäväksi. Kun viimein kerroin haluavani lähteä kotiin, minulle huudettiin ja käskettiin häipyä heti. Pakatessani tavaroitani perheen isä vaati minua poistamaan kaikki heidän lapsestaan ottamani kuvat kamerastani, Essi sanoo.

Au pairit Kanadassa TV2:lla tiistaisin kello 20.30.

Kuva: Yle
Teksti: Lidia Pirilä

Katso myös:

A Bikini A Day -blogin Natasha Oakley: "Naisten täytyy pitää toistensa puolia loppuun saakka"

Ahdistaako työelämä? Ratkaisimme 10 yleisintä ongelmaa

Älä heitä ripsiväriharjaasi roskiin – lahjoita se hyvään tarkoitukseen