Tarvitsetko sinäkin mentorin?

Kuka tukee sinua silloin, kun saat yhdeksännet pakit työhakemukseesi? Kuka kannustaa sinut hakemaan juuri sitä työtä, jota todella tahdot? 
Tietenkin kriittinen ystävä eli mentori. 

Tämä on ihan toivotonta, 24-vuotias Ville Kekäläinen mietti keväällä 2016. Mies oli valmistunut pari vuotta aikaisemmin Metropolia-ammattikorkeakoulusta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, ja lisäksi hänellä oli hallussaan aiemmin opiskeltu kuva-artesaanin koulutus. Vuonna 2015 suoritetun siviilipalveluksen jälkeen oli aika hakea töitä. Mutta ei se ollutkaan niin helppoa. Ville lähetteli hakemuksia monenlaisiin yrityksiin. Hän haki koulutustaan vastaavia paikkoja, ja lähestyi avoimilla hakemuksilla muita mielenkiintoisia firmoja. Lähimpänä haastattelua hän oli, kun haetusta paikasta lähetettiin konemainen meili: ”Kiitos hakemuksestasi, tällä kertaa valintamme ei kohdistunut teihin”.  Kuulostaako tutulta?

Suomen Mentoreiden toiminnanjohtajan Laura Ihamuotilan mukaan suomalaisissa korkeakouluissa käytetään harmillisen vähän resursseja siihen, että pian valmistuvia nuoria ohjattaisiin aktiivisesti työelämään.  

– Nuoret eivät usein tiedä, missä kaikkialla heidän on mahdollista työskennellä omalla koulutuksellaan. Monet ovat myös sanoneet, että he ovat valmistuttuaan jääneet tyhjän päälle, Ihamuotila kertoo. 

Näin ajatteli Villekin. Mutta sitten hän tajusi hankkia itselleen mentorin. 

 

”Oli mahtavaa saada konkreettista apua työnhakuun ja siihen, millaisia paikkoja haluan hakea. Pipsa laittoi minut heti lähettämään yhden työhakemuksen päivässä.”

 

Sparrausta, ei opetusta 

Mentoroinnilla tarkoitetaan kahden ihmisen välistä sparraussuhdetta. Ihamuotilan mukaan mentoroinnissa ei missään nimessä opeteta, vaan autetaan mentoroitavaa oppimaan. Mentoripari on aina toisilleen tuntematon, ja heitä yhdistää halu kehittää itseään ammatillisesti.

Ihamuotila kertoo, että mentoreita on ollut olemassa aina. Nyt mentorointi on vain muuttanut muotoaan. 

– Ennen muinoin esimerkiksi peltisepällä oli oppipoika, jolle mestarin arvon työssään ansainnut peltiseppä opetti omaa ammattiaan. Nykyään tämän kaltaista oppipoika-mestari-asetelmaa ei ole, vaan mentorointi on enemmänkin henkistä sparraamista.  

Sitä se oli myös Villen ja hänen mentorinsa Pipsa Aron kohdalla. Pipsalle, 32, oli erittäin tuttua oman alan töiden hakemisen tuska ja se, kuinka paljon kielteiset vastaukset vaikuttavat ammatilliseen itsetuntoon. Englanninkielisestä International Business -tutkinnosta tradenomiksi vuonna 2014 valmistunut Pipsa oli itsekin hakenut töitä useita kuukausia ennen valmistumistaan, ja kova työ palkittiin vasta vuoden aktiivisen työnhaun jälkeen 

–  Koko prosessi olisi ollut paljon helpompi, jos olisin ymmärtänyt hakea vertaistukea työnhakuun ihmiseltä, joka on kokenut saman ja osaa katsoa tilannetta ulkopuolisen silmin. 

Kun Pipsa huomasi sattumalta Facebookin uutisvirrassaan Suomen Mentoreiden avoinna olevan mentorihaun, hän kiinnostui ja lähti mukaan toiveenaan auttaa muita omalla osaamisellaan ja kokemuksellaan. Maksuton vuoden mittainen ohjelma on tarkoitettu avuksi vastavalmistuneille, korkeakoulutetuille nuorille, jotka eivät ole koulutustaan vastaavassa työssä.  

Mentoria etsivä Ville rekisteröityi saman yhdistyksen sivuille ja jätti toiveensa mentorin suhteen. 

– Tuntuu, että kulttuurialalla eletään välillä omassa kuplassa. Olin tajunnut töitä hakiessani, että varsinkin huonon työllisyystilanteen vallitessa on pakko ajatella alojen yli. Mietin, että ehkä eri alalta oleva mentori voisi auttaa minua hahmottamaan missä kaikkialla omaa osaamistani voisi hyödyntää.  

Villeä kiinnostivat myös markkinointi ja viestintä. Pipsa työskenteli silloin start up -yrityksessä markkinointipäällikkönä, joten heidät linkattiin mentori-aktori-pariksi. Ihamuotilan mukaan kaikista antoisinta pareille on, jos mentori on eri alalta kuin aktori.  

– Silloin myös mentori oppii ja pääsee kehittämään itseään. 

 

”Koko prosessi olisi ollut paljon helpompi, jos olisin ymmärtänyt hakea vertaistukea työnhakuun ihmiseltä, joka on kokenut saman ja osaa katsoa tilannetta ulkopuolisen silmin.”

 

Mentorointi on tulevaisuuden työelämää 

Ville ja Pipsa tapasivat ensimmäistä kertaa kesäkuussa 2016. 

– Oli aivan mahtavaa saada konkreettista apua työnhakuun ja siihen, millaisia paikkoja haluan hakea. Pipsa laittoi minut heti lähettämään yhden työhakemuksen päivässä, sillä tekemällä oppii parhaiten, Ville kertoo. 

Pipsa teki myös alusta asti selväksi, että Ville voi olla häneen yhteydessä milloin tahansa. He lähettelivät toisilleen Whatsapp-viestejä niin mielenkiintoisista työpaikoista kuin huonoista hetkistäkin. 

– Parasta oli, että Pipsa oikeasti uskoi minuun ja tsemppasi. Kun tekstasin hänelle, ettei mistään tule mitään, hän vastasi samantien: ”kyllä tulee”. 

Ihamuotilan mukaan juuri luottamus on erityisen tärkeää mentorin ja aktorin välillä. Mentorista ei välttämättä tarvitse tulla parasta kaveria, mutta auttaa, jos kemiat kohtaavat. Suomen Mentoreiden ohjelmassa kriteerinä on, että mentori-aktori-parit tapaavat vuoden aikana 8–10 kertaa. Lopulta on parista kiinni, kuinka usein he tapaavat.  

 

”Tulevaisuudessa työelämä menee enemmän siihen suuntaan, että ihmiset auttavat toisiaan ja jakavat tietoa. Keskinäinen kilpailu jää vähemmälle.”

Ville ja Pipsa tapasivat aluksi muutamia kertoja kuukaudessa. Ennen Pipsan tapaamista Ville oli ”hakenut jokaista paikkaa” työllistymisen toivossa, mutta mentorin ohjauksella Ville alkoi vakavasti pohtia, millaista työtä hän todella haluaisi tehdä.  

Pipsa auttoi Villeä sanoittamaan osaamistaan ja huomasi asioita, joista voisi olla hyötyä myös CV:ssä. Yhdessä he lukivat työpaikkailmoituksia ja pohtivat, mitä hakemuksessa oikeasti kysyttiin. Oli Villen tehtävä keksiä vastaus. Hakemuksia muokattiin yhdessä eri yritysten viestintätapojen mukaisiksi. Pipsa antoi vinkkejä, Ville kuvasi, kirjoitti ja lähetti. Mentori-aktori-suhdetta oli kestänyt puoli vuotta, kun se vihdoin tapahtui. Ville sai töitä.

– Mikään ei voita sitä hetkeä, kun oma aktorisi saa sen unelmapaikan, jota hakee. Silloin pompin ja kiljun, ihan sama vaikka olin juuri kaupan kassajonossa, Pipsa nauraa.  

Pipsa on Villen jälkeen mentoroinut kahta muutakin Suomen Mentoreiden kautta. Lisäksi hän käy välillä kahvilla vaikkapa Linkedinin kautta tavattujen ihmisten kanssa, ihan vain sparraamassa ja tsemppaamassa heitä.  

– Tulevaisuudessa työelämä menee enemmän siihen suuntaan, että ihmiset auttavat toisiaan ja jakavat tietoa. Keskinäinen kilpailu jää vähemmälle, Pipsa pohtii. Samaa mieltä on Ihamuotila.  

– Nykyisessä digimaailmassa vanhemmat ja kokeneemmat työntekijät eivät olekaan enää niitä, joilla on tuorein tieto asioista. Siitä syystä mentorointi on nyt lyönyt Suomessa läpi eräänlaisena hittijuttuna. Omaa osaamistaan halutaan jakaa ja samalla voi itsekin oppia. Tästä tuoreimpia esimerkkejä ovat workshopit, joissa nuoret vastavalmistuneet sparraavat yritysten johtoryhmiä.

Ihamuotila uskoo, että tulevaisuudessa mentorointi tulee olemaan itsestäänselvä osa ihmisten urapolkua ja kehitystä. 

Ville ja Pipsa ovat yhä ystäviä. Ja vaikka Ville saikin työpaikan ennen mentoroinnin päättymistä, mentorista oli hyötyä myös uuden työn alussa.

– Ensimmäisessä oikeassa työpaikassa on aika pyörällä päästään ja potee eräänlaista huijarisyndroomaa. On hyvä, että silloinkin on joku, joka uskoo sinuun ja sanoo, että kyllä sä pärjäät.