arkeologin työ
Arkeologi Tarja Knuutinen kaivaa historiaan esiin maan alta.

Tällaista on arkeologin työ: keskiaikaisia hautoja ja lapiointia

Arkeologi Tarja Knuutinen, 37, kaivaa työkseen maan alta muinaismuistoja. Parasta on, kun esiin tulee vanha kylätie tai pelto.

Rakennussuunnitelmat oli keskeytettävä, kun luurankoja alkoi löytyä. Arkeologi Tarja Knuutisen työryhmä havaitsi espoolaisilla kaivauksilla yli viisikymmentä keskiaikaista hautaa. Vanha kyläkalmisto sai jäädä paikoilleen ja arkeologiset tutkimukset aloitettiin.

Tarjaan otetaan yhteyttä esimerkiksi silloin, kun jonnekin halutaan rakentaa talo tai tielinja.

– Ennen rakennusprojektia on Museoviraston vaatimuksesta selvitettävä, onko rakennuspaikalla muinaisjäännöksiä, Knuutinen sanoo

Jos muinaisjäännöksiä löytyy, ne on tutkittava perinpohjaisesti ennen töiden aloittamista.

Maan alta voi löytyä mitä vain

Kaivauksilla työskennellään kahdeksasta neljään. Kenttäpäivien suunnitelmat eivät Tarjan mukaan useinkaan pidä, sillä maan alta saattaa löytyä mitä vain.

– Kun kenttäkausi on päällä, olen joka toinen viikko erilaisilla kaivauksilla Tampereelta Turkuun asti ulottuvalla vyöhykkeellä.

Kaivauksilla käytetty maatutka muistuttaa pulkkaa, jota arkeologi vetää perässään. Tutka lähettää maan alle sähkömagneettista pulssia.

– Se toimii kuin kaikuluotain veden alla. Saamme paljon tietoa maanalaisesta maailmasta ilman, että meidän on aloitettava kaivauksia. Maatutka kertoo maan alla olevista kivirakenteista tai muista erikoisista muodoista.

Tarjan toimistopäivät ovat kenttäpäiviä rauhallisempia.

– Käyn läpi tehtyjä löytöjä, raportoin kenttätyöstä ja pidän yhteyttä erilaisten löytöjen asiantuntijoihin.

Arkeologin opinnot aloitti kahdeksan naista ja yksi mies

Tarja tiesi jo lukioikäisenä haluavansa työskennellä menneisyyden parissa. Arkeologian opinnot hänen kanssaan aloitti kahdeksan naista ja vain yksi mies.

– Sittemmin sukupuolijakauma on tasaantunut. Suurin osa omista arkeologikollegoistani on kuitenkin edelleen naisia.

Ensimmäinen iso hanke ja kaivaus, jossa Tarja oli mukana, tehtiin Espoon Mankbyssä.

– Se on yksi Suomen hienoimpia kaivauskohteita. Kaivoin esiin 1400-lukulaisen rakennuksen perustuksia ja taloa ympäröineitä peltoja.

Arkeologin työ on pikkutarkkaa ja pitkäjänteisyyttä vaativaa. Lapion pitää pysyä kädessä, mutta myös hyviä istumalihaksia vaaditaan.

– Työhuoneella on jaksettava nyhertää yksityiskohtien parissa. Kenttäpäivät ovat pitkiä ja kaivauksia tehdään sekä helteellä että rankkasateessa.

Historian fiilistely laimenee

Innostus ja haltioituminen, sellaisissa mielentiloissa moni tuore arkeologi lähtee työelämään. Tarjan mukaan tutkimus- ja kaivaustyöt muuttuvat kuitenkin pian osaksi arkea.

– Hohto katoaa, mutta ammattitaito karttuu. En enää fiilistele samalla tavalla menneisyyttä kuin nuorempana, mutta mitä enemmän teen töitä, sitä itsevarmempi olen taidostani.

Tällä hetkellä hän tutkii Raaseporin linnan historiaa. Linnan raunioihin on hautautunut paljon muinaisten sotureiden ja käsityöläisten esineistöä. Tarjan tuoreen tutkimuksen mukaan linna on ollut käytössä jo 1300-luvulla. Tarjan suosikkilöytö on 700 vuotta vanha tiepenger.

– Se on voimannäyttö keskiaikaisesta rakentamisesta. Penger kertoo minulle tarinoita siitä, miten ihmiset ovat liikkuneet alueella kauan sitten.

Lue myös:

Raksan pomo 28-vuotiaana: ”Moni on todennut pitävänsä naispuolisesta työnjohtajasta enemmän

Turvakenkiä ja korkkareita – tällaista on sisustusarkkitehdin työ

Et kai ole yksi heistä? Pikaruokaravintolan työntekijät paljastavat, millaisia ovat ärsyttävimmät asiakkaat

Teksti Jenna Parmala
Kuvat Hanna Linnakko