Kaisa ojala
Kaisa Ojala, 23, on oululainen somevaikuttaja.

Somevaikuttaja Kaisa Ojala: ”CP-vamma ei estä minulta juuri mitään”

”On ollut todella merkittävä asia tajuta, ettei mikään estä meikkaamasta tai ilmaisemasta itseäni, vaikka olenkin pyörätuolissa.”

kaisa ojala

”Ennen ajattelin, etten voi ikinä käyttää bodyja, koska ne suljetaan neppareilla tai hakasilla haarojen välistä, ja tarvitsen apua pukemiseen. En halunnut joutua niin vaivaannuttavaan tilanteeseen. Lopulta rohkaistuin tilaamaan ensimmäisen bodyni ja sain siitä ison itsetuntoboostin. Ei minun tarvitse muuttaa tyyliäni, jotta minut olisi mahdollisimman helppo pukea. Tykkään käyttää pillifarkkuja, eikä niitä tietysti ole kovin helppo vetää jalkaan. En silti ala tinkimään itseilmaisustani, jotten olisi muille vaivaksi.

Minulla on cp-vamma ja tarvitsen apua pukeutumisen lisäksi meikkaamisessa. Aloin meikata suhteellisen myöhään, vasta 19-vuotiaana. Siihen asti ajattelin, ettei se kuitenkaan onnistu tai ettei meikkaaminen kuulu minulle. Nyt avustajani on tehnyt meikkini niin usein, että hän tietää, mistä tykkään. Perusmeikkini koostuu meikkivoiteesta, puuterista, peitevoiteesta, highlighterista, luomiväristä ja ripsarista. Jos haluan jotain erikoista, neuvon siitä erikseen. Viime aikoina olen innostunut esimerkiksi erilaisista luomiväreistä.

Ripsivärin laitto on vähän haastavaa, koska vammaani kuuluu myös pään äkillisiä ja hallitsemattomia liikkeitä. Nykyään se onnistuu, sitäkin on harjoiteltu. Yritän rauhoittaa itseäni etukäteen ja välttää liikkeitä, vaikka aina se ei onnistu. Kuuntelen musiikkia, kun laittaudun tai pesen meikkejä, siitä tulee hyvä fiilis.

Oman tyylin mukainen laittautuminen antaa itsevarmuutta. Inspiroidun Instagramissa vastaan tulevista tyypeistä. Pidän varsinkin tubettaja mmiisas’in tyylistä.

Ei minun tarvitse muuttaa tyyliäni vain siksi, että minut olisi mahdollisimman helppo pukea.

Vähiten itsessäni tykkään pyörätuolista. Se on niin iso osa minua, eivätkä ulkopuoliset voi olla huomaamatta sitä. Kun pukeudun oman tyylini mukaan, tuntuu kuitenkin, että pyörätuoli jää toissijaiseksi. Kun saan ilmaista itseäni vaatteilla ja meikillä, olen itse pääosassa.

Kerään varmasti kadulla enemmän katseita kuin tavallinen kävelevä ihminen. Harvoin ihmiset suoraan kommentoivat mitään, paitsi joskus kyllä kivoja juttuja, kuten että onpa kiva meikki.

Sen sijaan muiden ihmisten asenne näkyy heidän käytöksessään. Kun kysyn vaikka asiakaspalvelutilanteessa jotain, ihmiset vastaavat minun ohitseni avustajalleni, ihan kuin en olisikaan siinä. Näin käy kaupassa, baarissa, ihan joka paikassa. Jos jaksan, saatan alkaa itse taas puhua, jolloin moni hoksaa jatkaa puhumista minulle. Joskus tyydyn siihen, kun en jaksa tehdä mitään.

Kaikista ärsyttävintä on, kun jotkut puolitutut alkavat esittää ja kehuskella muille vaikka festareilla sillä, että hengaavat vammaisen ihmisen kanssa. Kuin se olisi heiltä jotenkin jalo teko.

Olisi kiva tutustua uusiin ihmisiin, mutta ainakaan deittisovellukset eivät helpota tilannetta. Monta kertaa minut on yhtäkkiä esimerkiksi poistettu matcheista. Varmasti pyörätuoli herättää paljon ennakkoluuloja. Tutustuminen on mahdollista vasta, kun huomaa, ettei se pyörätuoli ole niin paha asia.

Poikkeavuus ei estä minua tekemästä juuri mitään. Harrastuksiinkin se on vaikuttanut vain positiivisesti: en voisi kilpailla pyörätuolitanssissa, jos en olisi vammainen. Hyväksymisen prosessi on ollut pitkä ja matka jatkuu yhä, mutta oloni on jo paljon parempi kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. On ollut todella merkittävä asia tajuta, ettei mikään estä meikkaamasta tai ilmaisemasta itseäni, vaikka olenkin pyörätuolissa.”

Seuraa Kaisaa Instagramissa @aktivistikaisa

Lue myös:

Janni Hussi: ”Jokaisella pitäisi olla oikeus päättää kehostaan ja ilmaista rakkauttaan”

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – ”Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään”

”Mintun CP-vamma ei vähennä häntä ihmisenä”

 

Teksti Miia Vähähyyppä