pauliina suominen

Slushin päätoimittaja Pauliina Suominen ”Haluan chief-sanan titteliini”

Media-alalla työskentelevä Pauliina Suominen hyppii mieluummin vaativasta työstä toiseen kuin laskuvarjo selässä lentokoneesta. Oikea työpaikka on tullut eteen aina, kun hän on antanut vaiston ohjata.

Pauliina Suomisella on ollut elämänsä aikana yksi haaveammatti: Pikku Myy.

– Kun päiväkodissa tajusin, etteivät Muumit olekaan oikeita vaan näyteltyjä, aloin treenata roolia varten isäni kanssa, Pauliina nauraa.

Pauliinan unelma toteutui, kun hänet palkattiin 17-vuotiaana esittämään Naantalin Muumimaailman Pikku Myytä. Se onkin ollut ainoa kerta, kun Pauliinalla on ollut pitkäaikainen urasuunnitelma. Nyt hän tähtää aina sellaiseen työpaikkaan, joka tuntuu inspiroivalta. Vaiston ja kunnianhimon yhdistelmällä Pauliina on noussut monessa työpaikassa nopeasti johtoon.

Uraloikkia

Pauliinan urakiito media-alalla alkoi aikaisin ja on ollut sukkelaa siitä asti. Alunperin hän kiinnostui media-alasta työskennellessään lukio-ikäisenä Turun Sanomien nuortentoimituksessa. Lukion jälkeen Pauliina muutti Helsinkiin ja aloitti kesätyöt nuortenlehti Demissä. Samalla hän pääsi valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan viestintää.

Pian sisältömarkkinointitoimisto Vapa Media putkahti Pauliinaa vastaan yhä useammin eri yhteyksissä.

– Hain työpaikkaa itselleni hyvin tyypillisen tapaan. Kuulin, että siellä on siistejä tyyppejä töissä, mutta he tuntuivat olevan ammatillisesti valovuosien päässä minusta. Selvitin, millainen työilmapiiri Vapalla on ja vakuutuin, että haluan sinne.

Pauliina sai harjoittelun, joka muuttui vakinaiseksi työksi. Seuraavaksi hän kiinnostui ylioppilaslehdistä. Sopivasti Aalto-yliopiston Aino-lehdelle haettiin uutta päätoimittajaa, ja Pauliina valittiin työhön, vaikka hän ei edes ollut opiskelija Aallossa.

Kolmen tehtävän kipuraja

Työn rinnalla on alusta alkaen kulkenut rakkaus teatteria kohtaan. Pauliina on näytellyt lapsesta asti teatterissa, ja hän tuli tutuksi myös #Lovemilla-tv-sarjasta ja siitä tehdystä elokuvasta.

– Näytteleminen, journalismi ja sisällöntuotanto kietoutuvat luontevasti toisiinsa. Ne ovat kaikki julkista työtä, jossa on kyse tarinankerronnasta ja vuorovaikutuksesta yleisön kanssa.

Pauliinan pitkän CV:n salaisuus onkin multitasking. Työt, näytteleminen ja opinnot ovat kulkeneet eteenpäin samaan aikaan.

Joskus rajakin on tullut vastaan. Kun Pauliina oli kirjoittanut nimen Ainon työsopimukseen, häntä pyydettiin Turun kaupunginteatteriin koe-esiintymiseen. Pauliina sai ison roolin ja alkoi kulkea Helsingin ja Turun väliä. Kahden työn ohessa hän yritti myös edistää yliopisto-opintoja.

– Minulla oli jatkuvasti epäonnistunut olo, koska en pystynyt hoitamaan päätoimittajan työtä niin hyvin kuin halusin. Ammatillinen itsetuntoni alkoi murentua ja ajattelin, etten ole tarpeeksi hyvä toimittaja.

Kun teatterinäytökset loppuivat, Pauliina päätti, ettei etsi vuoteen liian haastavia töitä. Kun tahti hölleni, hän tajusi, että töiden takkuaminen ei johtunut huonosta itsekurista tai tsempin puutteesta.

– Iso oivallukseni oli, että ihmisen kognitiivisella kapasiteetilla on rajansa, eikä ole mahdollista tehdä menestyksekkäästi luovaa aivotyötä kellon ympäri. Nykyään olen ylpeä, että työpäiväni ovat vain kahdeksantuntisia.

Tavoitteena päällikön titteli

Pauliinan uran isoin käännekohta tapahtui vuonna 2017. Hän oli vielä töissä Aino-lehdessä, kun somessa vastaan tuli yliopiston yrittäjäyhteisö Helsinki Think Companyn työpaikkailmoitus. Se tuntui pelastusveneeltä uuvuttavassa elämäntilanteessa.

Pauliinaa kiinnosti työ yhteisössä, vaikka hänelle ei selvittelystä huolimatta oikein auennut, mikä sen tarkoitus oli – viestinnässä oli siis kehitettävääkin. Pauliina haki ja pääsi töihin. Selvisi, että yhteisön tarkoituksena on koota yhteen akateemikkoja, jotka haluavat vaikuttaa yhteiskuntaan yrittäjyyden kautta.

– Yhtäkkiä oma tiimi olikin eri tieteenaloilta, ja mielipiteet saattoivat erota voimakkaasti. Se opetti kyseenalaistamaan omia näkökulmia. Sain myös ensikosketuksen startup-maailmaan, joka ei ollut aiemmin kiinnostanut.
Puolen vuoden jälkeen Pauliina nousi team memberistä markkinointijohtajaksi. Ylpeyteen sekoittui jännitystä, sillä lupaavasta juniorista olikin tullut se, jolla oli eniten vastuuta.

– Olen aina tähdännyt ykköspaikalle ja haluan chief-sanan titteliini. Se onnistuu, kun etsin niin isot saappaat kuin voin mahdollisesti kuvitella täyttäväni. En harrasta extreme-lajeja tai reppureissaa maailmalla, sillä työ on minun extremeni, Pauliina sanoo.

pauliina suominen
Tällä hetkellä Pauliina Suominen on startup-tapahtuma Slushin päätoimittaja ja vastaa brändin omasta mediantuotannosta.

Hulluus palkitaan

Pauliina ei ole koskaan pyrkinyt rakentamaan henkilöbrändiä somessa. Työpaikoilta on jäänyt muistoksi kasa erilaisia käyntikortteja, koska verkostoitumistapahtumat eivät vedä Pauliinaa puoleensa. Siitä huolimatta vinkki uudesta työpaikasta on tullut usein juuri joltain tutulta.

– Luulen, että kreiseilevä asenteeni jää mieleen. Se on peruja teatterista, jossa olen oppinut leikkimielisyyttä ja luovuutta.

Uralle on mahtunut monia eri työnkuvia, ja Pauliina on niistä kaikista ylpeä.

– Vaikka CV:ni on sillisalaattia, urani ei ole ollut ajelehtimista ja onnellisia sattumia. Minulla on ollut taitoa tunnistaa fiksut urasiirrot ja rohkeutta heittäytyä niihin myös silloin, kun se on tarkoittanut aiempien suunnitelmien keskeyttämistä.

Keväällä työpaikka vaihtui viimeisimmän kerran, kun Pauliina aloitti startup-tapahtuma Slushin oman mediantuotannon päätoimittajana. Seuraavaa työpaikkaa Pauliina ei vielä osaa arvailla, koska viisivuotissuunnitelmien tekeminen ei ole koskaan kiinnostanut. Onhan mahdoton tietää, millainen ihminen hän itse on vaikkapa vuoden päästä.

– Teknologia kutkuttaa tällä hetkellä tosi paljon. Sillä voidaan ratkaista esimerkiksi veteen, energiaan ja ruokapulaan liittyviä ongelmia maailmassa. Tuntuu, että kokemukseni, verkostojeni ja hyvän itsetuntoni ansiosta maailma on auki moneen suuntaan. Se on ihana tilanne.

Lue myös:

Työhakemus, joka jää mieleen – rekrytoinnin ammattilaiset jakavat parhaat vinkkinsä

Henkilöstöpäälliköstä tarjoilijaksi: ”Olen köyhempi, mutta onnellisempi kuin aiemmin”

Milleniaaleja sanotaan itsekeskeisiksi, mutta itsekkyys ei välttämättä ole huono juttu – lue, miksi sitä kannattaa jopa opetella

 

 

Teksti Ida Valpas
Kuvat Hanna Linnakko