hautajaiset

Reetta jätti menemättä isoisän syntymäpäiville: ”Hautajaisissa mietin vain omaa virhettäni”

Reetta, 23, ei mennyt isoisänsä syntymäpäiville. Jos hän olisi tiennyt isoisän sairastavan syöpää, hän ei olisi jäänyt pois.

Pari vuotta sitten isoisäni kutsui minut syntymäpäivilleen. Hän asui kahdensadan kilometrin päässä, enkä ollut varma pääsisinkö töiltäni lähtemään. Isoisälle vaikutti olevan hyvin tärkeää, että jokainen pääsisi osallistumaan, mutta en ymmärtänyt miksi. Hän ei täyttänyt pyöreitä eivätkä synttärit tuntuneet minusta niin erityisiltä. Päätin olla menemättä.

Juhlista poisjäämiseen vaikutti myös se, että ihmissuhteet ovat aina olleet minulle vaikeita. Jos pidän johonkuhun vain harvakseltaan yhteyttä, kanssakäymiset eivät suju luontevasti. Sukulaisten tapaaminen tuntui ja tuntuu yhä ahdistavalta. En pysty olemaan oma itseni kuin sisarusteni, äitini ja oman mieheni seurassa.

Puolisen vuotta syntymäpäivien jälkeen sain kuulla, että isoisällä on imusolmukesyöpä. Isoisä oli tiennyt sairaudesta jo syntymäpäivien aikaan. Hän oli jo todella huonossa kunnossa.

Kävin yhdessä perheen kanssa tapaamassa heikkokuntoista isoisää. Hän nukkui enkä tiedä, oliko hän edes tietoinen käynnistämme. Toivon, että hänelle kerrottiin. Se helpottaisi oloani.

Pian tuon jälkeen äiti soitti itkien ja kertoi, että isoisä oli kuollut. Järkytyin ja menin aivan lukkoon. En yleensäkään haluaisi käydä vakavia asioita läpi tai painella omia kipupisteitäni. Tuntui todella pahalta ja syyllistin itseäni, etten mennyt juhliin, vaikka isoisä pyysi ja ymmärsin, että se oli hänelle tärkeää. Jos olisin tiennyt syövästä, olisin varmasti mennyt.

Kun isoisä haudattiin, mietin vain omaa virhettäni. Miten olin voinut töpätä niin pahasti?

”Tuntuu, että olen epäonnistunut ihmissuhteissani.”

Isoisän kuoleman myötä elämän rajallisuus konkretisoitui. Nyt haluan vierailla useammin elossa olevien isovanhempien luona. Käyn tapaamassa heitä sisarusteni kanssa, jottei minun tarvitse mennä niihin tilanteisiin yksin.

Kadun asiaa yhä valtavasti. Minulla on aina ollut melko huono itsetunto, eikä tämä kokemus ainakaan vahvistanut sitä. Tuntuu, että olen epäonnistunut ihmissuhteissani.

Haluan tulevaisuudessa opettaa omille lapsilleni läheisten ihmisten tärkeyttä. Toivon, etteivät lapset vieraantuisi minusta tai omista isovanhemmistaan.

Jos vielä voisin, kertoisin isoisälleni välittäväni hänestä ja pyytäisin anteeksi. Toivon, että hän jollain tavalla näkee minut ja tietää ajatukseni. Ettei hän muistelisi minua pahalla.”

Reetan nimi on muutettu.

Lue myös:

Alkoholistin tytär kertoo: ”Otan nykyään ystävieni juomisen itseeni ja loukkaannun”

Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä: ”Vastaan vain esimieheni, siskoni ja miesystäväni puheluihin”

Janni Hussi: ”Somessa elämäni vaikutti täydelliseltä, vaikka en todellisuudessa voinut hyvin

Teksti Miia Vähähyyppä
Kuvat Fotolia