etta

Räppäri Etta: ”Ammennan vihasta inspiraatiota sen sijaan, että antaisin sen lamauttaa.”

Räppäri Ettan, 21, debyytti-EP 10 julkaistiin helmikuussa. Kesällä hän esiintyy muun muassa Ruisrockissa ja Blockfesteillä.

”Rohkein tekoni ikinä oli ladata kaksi vuotta sitten Facebookiin räppivideo, jonka olin tehnyt veljeni kanssa. En ole koskaan ollut mikään riskinottaja. Kiusaamistaustani takia olen aina ollut hieman sulkeutunut, enkä mielelläni anna paljoa itsestäni. Tuntuu uskomattomalta, että hetken mielijohteesta syntynyt päätös tehdä freestyle-räppivideo nettiin muutti koko elämäni. Laitoin itseni mukavuusalueeni ulkopuolelle ja se kannatti. Somevideon ansiosta hip hop -piirit kiinnostuivat minusta, puhelin alkoi soida ja sain levytysdiilin.

Olen laulanut pikkutytöstä asti, mutta musiikillinen tyylini oli aluksi erilainen. Nuorempana fiilistelin Rihannaa ja Beyoncéa, halusin heidän kaltaisekseen. Olin kyllä kuunnellut hip hoppia paljonkin, mutta en ymmärtänyt, että sisälläni oli taito tehdä sitä. Yllätyin itsekin, miten nopeasti palo tekstien kirjoittamiseen syttyi ja miten itsestään riimit alkoivat syntyä. Olin löytänyt oman juttuni.

Tiedostan, että naisena tieni räppimaailmaan ei ole valmiiksi aurattu. Joudun tekemään menestykseni eteen lujemmin töitä kuin miehet, joille annetaan musamaailmassa enemmän anteeksi. Mies voi olla hyvä läpänheittäjä, mutta naisen skillsien ja musiikin on oltava täydellisiä. Otan asetelman haasteena ja ammennan vihasta inspiraatiota sen sijaan, että antaisin sen lamauttaa. Arvostan esimerkiksi Cardi B:tä, joka on saanut kestää kaikenlaista paskaa ja kääntänyt vaikeudet musiikiksi ja menestykseksi. Haluan olla yhtä rohkea ja tehdä omaa juttuani muista välittämättä.

On myös mahtavaa, että Suomessa on oma naisräppäreiden yhteisön, jossa toisia kunnioitetaan ja tuetaan. Keikoilla vedetään yhtä köyttä, sen sijaan että keskityttäisiin biiffeihin.”

Lue myös:

Räppäri Cledos ei ole koskaan kokeillut päihteitä: ”En tarvitse mitään lisäjuttuja”

Little Mix: ”Emme ole toistemme kilpailijoita, vaan olemme vahvempia yhdessä”

 

 

Teksti Anna Povenius
Kuvat Lauri Laukkanen