Kuva: Nick Tulinen

Räppäri Cledos ei ole koskaan kokeillut päihteitä: ”En tarvitse mitään lisäjuttuja”

Voguen sivut valloittanut uuden aallon räppäri ei pidä rap-kliseistä – paitsi blingistä.


Nimeni on Cledos

ja tulen Itä-Helsingistä. En pidä vielä itseäni artistina tai räppärinä. Olen vain jätkä, joka tekee kaikenlaisia duuneja urheilusta taiteeseen.

Sain levytyssopimuksen PME Recordsille nopeasti, koska esikoissinkkuni Töis nousi heti hitiksi. Usein artisteilla kestää aikansa löytää oma juttu, jolla erottua.

Aloin kuunnella räppiä jo ihan pienenä. Kun olin viisivuotias, äitini osti minulle Snoop Doggin levyn. Kuuntelin cd:ltä myös Eminemiä ja 50 Centiä, katsoin breikkiohjelmia ja breikkasin. Hip hop on aina ollut lähellä sydäntäni. Aloin kuitenkin räpätä itse vasta reilu vuosi sitten. Tutustuin DeezyDavidiin, joka on räpännyt koko ikänsä, koska hänen isoveljensä on Gracias. Deezy teki keikkoja ja pyysi minua tuplaajaksi. Pian sen jälkeen päätin, että teen oman biisini.

Kaikki biisini ovat striimanneet todella paljon, koska minulla on oma meininki, joka herättää huomiota. Sellaista ei ole ennen kuultu Suomessa, joten ehkä siksi jengi on kuunnellut jokaista biisiäni niin monta kertaa.

En tykkää kliseistä. Biisieni aiheet syntyvät kaveriporukkani inside-läpistä. En saa paineita uusien biisien menestymisestä. Luotan siihen, että jos fiilaan niitä itse, ne toimivat muillekin.

En ole koskaan kokeillut päihteitä. Olen liikkunut piireissä, joissa kaverit käyttävät, enkä ole huomannut päihteissä mitään hyviä vaikutuksia. Muut käyttävät niitä ehkä siksi, että pääsisivät johonkin tiettyyn olotilaan. Minä en tarvitse mitään lisäjuttuja.

Harrastan taekwondoa ja minulla on siinä musta vyö. Aloitin jo viisivuotiaana, isäni on harrastanut judoa ja äitikin on urheilullinen. Rakastuin lajiin heti ja halusin olla koko ajan salilla. Nykyään on vähemmän aikaa käydä treeneissä, mutta yritän mennä aina kun ehdin. Taekwondo on opettanut itsekuria ja itsevarmuutta.

Töis Crew on meidän tiivis kaveriporukkamme ja firma, joka koostuu ihmisistä, jotka olivat aiemmin muiden porukoiden mustia lampaita. Meillä kaikilla on selvät suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ja jokainen osaa jotain erityistä editoinnista graafiseen suunnitteluun.

Kiinnostuin muodista jo alakoulussa, ja oma tyyli on aina ollut minulle tärkeä. Minulla piti olla jo nuorena kaikista leijoimmat vaatteet. Siksi olen iloinen, että meillä on nykyään oma vaatemallisto.

Pääsin Italian ja brittiläisen Vogue-lehden sivuille, kun minut bongattiin Helsinki Fashion Week -tapahtumasta. He tsiigasivat tyyliäni ja ottivat valokuvia. En meinannut ensin uskoa, kun he sanoivat olevansa Voguesta.

Lukion ja räppiuran yhdistäminen onnistuu, mutta nyt olen ollut aika paljon pois koulusta. Olen ihan hyvä opiskelija, ja opettajat ovat onneksi ymmärtäväisiä. Tarkoituksenani on saada ylioppilaslakki syksyllä.

Perheeni on aina kannustanut minua, mutta he ovat välillä myös huolissaan minusta. He muistuttavat, että älä anna suosion sekoittaa päätäsi, pidä jalat maassa. Monet sekoavat haipista, mutta minuun voi luottaa.

Kun minua pyydettiin ensimmäisen kerran selfie-kuviin, ihmettelin, miten ihmeessä minut voidaan tunnistaa. Nykyään pyyntöjä tulee päivittäin. Kerran olin huppu päässä ja lasit silmillä, mutta lenkkarini antoivat minut ilmi.

Vaikka räppään suomeksi, olen jo vetänyt keikan Moskovassa ja seuraavaksi olen menossa Viroon esiintymään. Ehkä suomeksi räppääminen on ulkomaalaisille siistiä ja eksoottista.

Tuoreimmalla Made in Italy -biisilläni feattaa Mikael Gabriel. Tapasimme viime kesänä Blockfesteillä, Miklu on tosi kiva tyyppi. Meissä on paljon samaa, jonkin verran myös ulkoisesti. Kun tein Made in Italyn, Miklu oli heti inessä. Tykkäämme molemmat italialaisista merkkivaatteista ja safkasta. En ole vielä nähnyt hänen vaatekaappiaan, mutta hän toi musavideon kuvauksiin 10 kassia kuteita. Olisin halunnut ostaa häneltä pari vaatetta, mutta ne olivat harmillisesti liian pieniä minulle.

En voi sietää ihmisiä, jotka tykkäävät päteä ilman, että tietävät oikeasti mistään mitään.

Tuhlaan vanhempiini. Haaveilen siitä, että voisin ostaa joskus talon äidilleni. Säästän tällä hetkellä isoa korua varten. En tykkää krääsästä, joten se on sitten jokin kymppitonnin iso chain. Mutta sen aika ei ole ihan vielä.

En osaa sanoa, mitä teen vuoden päästä. Haaveilen matkustelusta ja uusista asioista. Haluan kokeilla kaikkea mahdollista vuorikiipeilystä huonekalujen suunnitteluun. En tykkää rajoittaa itseäni tai juuttua pelkästään musiikin tekemiseen.

Ihastuneena olen ujo, mutta osaan kyllä ottaa myös ihan chillisti.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Lue myös:

Romantikoksi tunnustautuva Samu Haber: ”Rakkaus ja rakastaminen ovat päätöksiä”

Abreu: ”Stressaaminen heikentää luovuutta ja elämänlaatua”

Teksti ANNIKA VUORENSOLA