Psykologi kertoo: näin opit epäonnistumaan paremmin

Ihminen on itselleen ankara, ja unohtaa helposti epäonnistumisten kuuluvan elämään. Kannattaa opetella pääsemään niistä yli.

Irlantilainen kirjailija Samuel Beckett on sanonut: ”Ever tried, ever failed. No matter. Try again, fail again, fail better.” Lausahdus ja sen monet muunnelmat ovat tuttuja Pinterestin motivaatiotauluilta. Moka on lahja ja virheistä oppii. Tuttuja lausahduksia, jotka epäonnistumisen hetkellä tuntuvat lähinnä kettuilulta, vaikka niissä totuuden siemen piileekin.

Voiko epäonnistumista oppia ja mitä on parempi mokaaminen? Jututimme epäonnistumisen luonnetta pohtinutta, luoviin aloihin erikoistunutta psykologia Marjukka Laurolaa.

Jennifer Lawrence kaaduttuaan lavalla vuoden 2013 Oscar-gaalassa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Koskaan koittanut, koskaan mokannut

Ihminen välttelee viimeiseen asti epäonnistumista. Aivot on rakennettu suojautumaan epämiellyttäviltä tunteilta, ja ne menevät oikosulkuun voimakkaista negatiivisista tunteista.

– On helpompi välttää inhottavat tunteet kuin mennä niitä kohti. Aivot eivät tässä asiassa ole puolellamme. Ahdistus, pelko ja häpeä ovat voimakkaita tunteita, jotka liittyvät mokaamiseen. Yksi syy epäonnistumisen pelolle on se, ettemme halua kokea näitä tunteita, Laurola kertoo.

Hylätyksi tulemisen pelko aktivoituu epäonnistuessa. Jokaisella meillä on tarve olla pidetty ja hyväksytty.

– Pelko on kapeuttava tunne. Jos pelätään virheitä, ei saada mitään uutta aikaan.

Aivojen tunnesäätelyjärjestelmä varautuu aina uhkiin. Se on hyvin aktivoitunut ja skannaa ympäristöä koko ajan, pahimpaan varautuen.

– Tämä systeemi on muinoin ollut hengissä pysymisen edellytys, mutta se on yhä virittynyt aivoissa. Aivojemme ohjelmistopäivitys ei siis ole uusin mahdollinen.

Aivot on kuitenkin oppiva lihas. Niitä voi opettaa laajentamaan mukavuusaluettaan.

– Jos ikäviä tilanteita ja tunteita välttelee, mukavuusalue kapenee entisestään ja muistikuva negatiivista tuntemuksista säilyy. Jos näitä tunteita päin suuntaa rohkeasti, voi käydä niin, että moka jopa ruokkii innostumisen tunnetta.

Angelina Jolie elokuvan ”The Normal Heart” ensi-illassa.

Yritä uudelleen, epäonnistu uudelleen

Se on kuin valtameren hyöky, joka nappaa mukaansa ja paiskaa aallonpohjalle. Häpeä. Se tuntuu koko kropassa. Huimaa, henki salpautuu, vatsaa kipristää. Itkettää. On kuitenkin noustava ja mentävä tunnetta kohti.

– Kaikki tunteet ovat ohimeneviä. Kun menee ahdistusta kohti, tunne kasvaa. Kun tarpeeksi sitä kohti menee, saavuttaa kulminaatiopisteen, jonka jälkeen olo helpottaa.

Elämässä ei ole muuta mahdollisuutta kuin nostaa pää pystyyn ja kokeilla uudelleen. Mennä eteenpäin.

– Kukaan ei välty epäonnistumiselta. Elämänkokemuksen karttuessa mokaamisen sietokyky paranee, vaikka tunnekokemukset pysyvät samana.

Hengittäminen on hyvä ensiapu tilanteessa kuin tilanteessa.

– Kun huomaa mokanneensa, kannattaa pysähtyä ja hengittää. Kuulostaa naurettavan yksinkertaiselta, mutta tunnekuohussa se on vaikeaa.

Ihmismieli on armoton itseään kohtaan. Asetamme itsellemme erilaiset säännöt kuin muille.

– On hyvä miettiä, että mitä sanoisi parhaalle ystävälleen, jos hän olisi sinun tilanteessasi. Todennäköisesti et niitä sanoja, joita itsellesi hoet. Myötätuntoa pitää kokea myös itseään kohtaan.

Epäonnistuminen on yksilöllinen kokemus, mutta se tapahtuu aina vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin ja ympäristöön. Katsomme itseämme kuin vääristävästä peilistä, heijastuspintaa on hyvä hakea muilta.

– Oleellista on hakea ympärilleen ihmisiä, jotka toisaalta ovat rehellisiä, mutta myös antavat omalle uskolle ja tekemiselle vahvistusta. Sillä, että joku muu uskoo sinuun, on valtava merkitys myös epäonnistumisista toipumisessa, Laurola kertoo.

Victoria’s Secret -malli läimäistyään Ariana Grandea kasvoille siivillään vuonna 2014.

Älä jää mokasi kanssa yksin

Parempi epäonnistuminen on paradoksi. Harva mokaa tahallaan. Puhutaan siis pikemminkin epäonnistumisen käsittelystä, opiksi ottamisesta ja ylipääsemisestä.

– Epäonnistumista ei yleensä voi ennustaa. Paremman epäonnistumisen kokemuksesta tekee se, miten siihen suhtautuu ja millaiset tulkinnat tilanteelle antaa.

Epäonnistumisen hetkellä ihminen usein reagoi niin, että hän pitää virheen viimeiseen asti omana tietonaan, kun mieli pyrkii jäsentelemään virhettä. Valtavien tunteiden kanssa jää yksin. Kun mieli on virittynyt häpeän taajuudelle, epäonnistumiselle antaa massiiviset mittasuhteet.

– Perspektiivin hakeminen on tärkeää. Mikä olisi voinut mennä vielä pahemmin? Mikä on pahinta, mitä tästä voi seurata? Seuraako tämä asia minua 20 vuoden kuluttua, muistanko tämän kuolinvuoteellani?

Moka yleensä pyritään korjaamaan ja siihen usein myös pystytään. Kuitenkin paniikin ja häpeän tilassa se ei välttämättä onnistu, vaan apu löytyy usein vasta mokan myöntämisen ja keskustelun jälkeen.

– Onko jotain, mitä voisin tehdä? Voinko pyytää anteeksi joltain? Perspektiivin ottaminen ja asian jäsentely auttavat löytämään ratkaisun mielessä oleviin kysymyksiin.

Epäonnistumisista kannattaa puhua. On tervettä, että yhä useamman menestystarinan kääntöpuoli, vaikeudet ja epäonnistumiset, nostetaan esiin.

– Kannattaa opetella tulkitsemaan tunteitamme uusista näkökulmista. Monia niin sanottuja menestyjiä yhdistää se, että he eivät ole jääneet yksin missään tilanteessa. Puhuminen ja kirjoittaminen auttavat jäsentämään tilannetta ja löytämään uusia tulkintoja tilanteeseen, Laurola opastaa.

Steve Harveyn ikimuistoinen televisioitu kömmähdys: väärän Miss Universe -voittajan julkistaminen vuonna 2015.

Kipeä totuus on, että virheitä on tehtävä, jotta voi oppia jotain uutta. Sanotaan, että jos ei koskaan epäonnistu, ei ole koskaan yrittänytkään. Epäonnistumisesta oppii, vaikka se on kivuliasta. Se auttaa kasvamaan, tunnistamaan oman osaamisen rajoja ja antaa tietoa omasta käyttäytymisestään ja tunteiden käsittelystä. Virheiden tarkoitus on se, ettei tee samaa virhettä uudelleen. Pahimmillaan moka vie syvenevään kuoppaan, josta ulospääsy on vaikeaa, mutta parhaimmillaan epäonnistuminen voi olla tutkimusmatka, jonka varrelta voi löytää uusia taitoja, oivalluksia ja voimavaroja.

LUE MYÖS:

Historian 10 pähkähulluinta kuukau­tis­myyttiä – Olisitko uskonut?

Kyllästyttääkö appideittailu? Näin tapaat ihmisiä oikeassa elämässä

Valvottaako? 8 makuuhuoneen sisus­tus­vinkkiä, joilla parannat untasi

Teksti Laura Pullinen, kuvat mvphotos
Kuvat MVPhotos