Onko elämässäsi kaikki ihan kivasti? Jos vastauksesi on kyllä, lue tämä!

Oletko se tyyppi, joka vastaa myöntävästi vähän liian usein?

Mille asioille olet tänään sanonut kyllä? Kysymys on hieman hassu, sillä harva meistä pitää kirjaa tuollaisista asioista. Joten tehdään asia hieman helpommaksi. Jos olet keskivertotyyppi, olet todennäköisesti vastannut myöntävästi esimerkiksi vartin aamutorkutukselle, hieman isommalle take away -kahville, alekashmirneuleelle, kahveille kaverin kanssa, sipsipussille ja lopulta kolmannelle jaksolle uutta lievästi kiinnostavaa Netflix-sarjaa. Olet myös saattanut näyttää vihreää valoa instafeedissä mainostetulle hiusnaamiolle ja lempi-instaajasi markkinoimalle jooga-applikaatiolle.

Se on aika monta ”joota” yhdelle päivälle. Jokainen niistä on tietysti ollut perusteltu. Kukapa ei haluaisi nukkua enemmän tai viihtyä? Ongelma on se, että meiltä kysytään aivan liian monta kertaa päivässä, haluaisimmeko jotakin. Tietenkin haluamme. Se voi kuitenkin estää meitä saamasta jotakin isompaa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Sipsikoukku

Kyllä on maailman mukavin sana. Se tuo mukanaan asioita, jotka tuottavat välitöntä hyvää mieltä. Aloitetaanpa vaikka niistä sipseistä. Seisot nälkäisenä ja/tai väsyneenä kaupan sipsihyllyllä ja kysyt itseltäsi tai seuralaiseltasi, että tekisikö mielesi sipsejä. Jos vastaaja ei ole hullu, vastaus on tietenkin myöntävä. Kenen nyt ei tekisi mieli jotakin friteerattua ja rapeaa!?

– Aivoissamme on kaksi erillistä puolta. Etuotsalohko eli niin sanottu Ihminen ja limbinen eli tunteellinen puoli, niin sanottu Apina. Apina himoitsee seksiä, valtaa, ruokaa, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä, selittää psykologi Steve Peters kirjassaan The Chimp Paradox.

Jos tavoitteenasi on vaikkapa kohottaa kuntoa, olisiko parempi, että jättäisit Netflixin katsomisen ja sipsin mussuttamisen?

Aivojen apinapuoli on harkitsevaa ihmispuolta nopeampi – joten meidän jokaisen ensimmäinen vastaus esimerkiksi ruokaa koskevaan kysymykseen on kyllä. Apina-aivot reagoivat nopeasti, sillä aikoinaan se turvasi hengissä säilymisen. Nyt se tekee meistä sipsiriippuvaisia.

Harkitsevampi ihmispuoli pääsee ääneen vasta silloin, jos ihminen ei noudata ensimmäistä impulssia. Sipsien kohdalla se tarkoittaisi, että kysyisi itseltään lisäkysymyksiä: ostanko sipsejä nälkääni? Silloin oikea vastaus on hankkia enemmän mitä tahansa oikeaa ruokaa. Voisinko käyttää kaksi ja puoli euroa johonkin muuhun?

Elin Kling ja apinan intuitio

Hyvää oloa himoitsevat apina-aivot olivat paikallaan silloin, kun kaikesta oli pulaa, mutta ympäröivässä todellisuudessa ne aiheuttavat harmia. Kuten toimittaja Paul Roberts toteaa The Impulse Society -kirjassaan: meille kaikille tarjotaan jatkuvasti mielihyvää, ja siihen on todella helppo tarttua.

”Apina-aivot reagoivat nopeasti, sillä aikoinaan se turvasi hengissä säilymisen. Nyt se tekee meistä sipsiriippuvaisia.”

Otetaan esimerkiksi se kashmirneule. Sähköpostiin kilahtava uutiskirje tiedustelee, haluatko ostaa ajatonta laatua murto-osalla sen todellisesta hinnasta. Kuka kahjo ei haluaisi, varsinkin jos sen on suunnitellut Elin Kling?

– Kun limbinen puoli vaatii toimintaa, etuotsalohko alkaa perustella tätä ratkaisua, ”ansaitsen tämän donitsin”, ja tämä koetaan yleensä intuitiona tai aavistuksena, Roberts tiivistää kirjassaan.

Se tarkoittaa siis sitä, että kun apinapuolemme himoitsee uutta villapaitaa, koska se haluaa meidän näyttävän hyvältä ja olevan muille mieliksi, järkevä ihmispuolemme alkaa perustella asiaa. Ajaton pusero on hyvä ostos! Paitsi että ei ole siinä tapauksessa, että sen väri ei miellytä, emme ole ajattomia pukeutujia, meillä on jo neljä erilaista villapaitaa ja 584,88 euroa maksamatonta luottokorttivelkaa. Näitä asioita on kuitenkin hirveän vaikea ajatella, kun paita näyttää ihanalta.

Miten oman shoppailukäytöksen saa aisoihin? Yksinkertaisesti odottamalla. Kivijalkakaupassa vaatteen voi varata seuraavaan päivään, ja verkkokaupassa tallettaa omaan ostoskoriin. Sitten on syytä tutkia vaatekaappia ja luottokorttilaskua. Apinan innostus laimenee nopeasti. Jos vaatetta kaipaa vielä päivän parin kuluttua, sille saattaa oikeasti olla tarvetta.

Hyvä setäneuvo

Sitten on aika siirtyä netflixailuun, somelillumiseen ja kahvitteluun. Netflix kysyy meiltä, haluammeko siirtyä seuraavaan jaksoon. Kyllä! Insta heittää eteen uuden huippumallin. Kyllä! Ystävä ehdottaa kahvikupillista, joka venyy viinilasilliseksi ja sitten toiseksi. Kyllä, kyllä ja kyllä!

Sen sijaan kukaan ei kysy, haluaisimmeko oppia italiaa, kehittyä valokuvaajana tai saada ylennyksen kolmen vuoden kuluttua. Ne kysymykset meidän pitäisi kysyä itseltämme, mutta aika harva ehtii, sillä vietämme aikamme eteemme heitettyjen kysymysten ja niiden seurausten parissa.

Jos haluamme kehittyä hyväksi jossakin asiassa, se vaatii aikaa. Ja aikaa on rajallisesti. Siksi joistakin jutuista täytyy kieltäytyä. Mutta kuinka se onnistuu?

– Meidät on viritetty reagoimaan nopeasti. Moderni yhteiskunta houkuttelee meitä vastaamaan kaikenlaisiin tiedonpalasiin ja pyyntöihin. Todellisuudessa meille on parasta vastustaa sekä biologiaa että teknologiaa, Frank Partnoy kirjoittaa teoksessaan Wait. Hän kannustaa meitä tekemään ratkaisuja hitaammin, eli odottamaan hetken ennen kuin sanomme ”kyllä” yhtään mihinkään.

”Jos haluamme kehittyä hyväksi jossakin asiassa, se vaatii aikaa. Ja aikaa on rajallisesti. Siksi joistain jutuista täytyy kieltäytyä. Mutta kuinka se onnistuu?”

Odottaminen on setämäinen neuvo – ennen kuin sitä miettii tarkemmin. Jos ja kun elämme ympäristössä, joka on täynnä mukavia tarjouksia, ja jos ja kun aivoissamme asuu nopeasti reagoiva apina, meidän kannattaa kuulostella ratkaisujamme tarkemmin.

Kun barista tarjoaa toista shottia aamuespressoon, ota hetki ja mieti vastaustasi. Jos halusit ostaa yksinkertaisen kahvin, vastaa ei. Jos olit päättänyt aloittaa venäjän itseopiskelun ja ystävä pyytää kahville, sano ei. Silloin saatat sanoa kyllä jollekin, mitä ihan oikeasti haluat.

Lue myös:

Miten kuvailisit itseäsi, jos et saisi mainita ammattiasi? Kysymys, jota jokaisen kannattaa pohtia

Näiden helppojen vinkkien avulla arkesi on kivaa, vaikka olisitkin säästökuurilla

 

Teksti Elisa Suokko
Kuvat Fotolia