Vapaaehtoisesti lapseton kertoo: ”On erikoista, kuinka vahvasti raskaaksi tuleminen nähdään naisen velvollisuutena”

Vapaaehtoisesti lapseton Helmi, 30, tiesi jo lapsena, ettei halua äidiksi.

”Menin juhannuksena kihloihin. Kun kerroimme mieheni kanssa perheelleni asiasta, siskoni kysyi heti innoissaan, tulisiko hän tuomaan meille säästämiään pieneksi jääneitä lastenvaatteita. En hennonut kertoa hänelle, että minut oli kaksi kuukautta aikaisemmin steriloitu.

En ole koskaan halunnut lapsia. Tiesin jo pienenä tyttönä, etten halua äidiksi. Haluttomuus lapsen hankintaan on samalla tavalla sisäistä kuin halu niiden hankkimiseen. Kun seitsemän vuotta sitten tapasin mieheni, kerroin tapailumme aikana, että minusta ei sitten tulisi hänen lastensa äitiä. Mieheni hyväksyi tämän ja muutimme pian yhteen. Sukulaistemme on tätä asiaa edelleen yllättävän vaikea uskoa. Vanhempamme eivät painosta meitä, mutta sekä minun että mieheni sisarukset haikailevat meidän syntymättömien lastemme perään. Se on merkillistä, sillä heillä on kaikilla jo omia lapsia. En ymmärrä miksi meidän lapsettomuutemme on niin tärkeä aihe. Se kuitenkin nousee esille säännöllisesti. Kun mieheni sijoitti rahansa suurempaan autoon, antoi hänen veljensä neuvoja lapsiystävällisen auton hankintaan. Minua varten on puolestaan kasattu pieneksi menneitä lastenvaatteita ja tarvikkeita sisareni vintille.

Olemme mieheni kanssa molemmat korkeasti koulutettuja, meillä on hyvät tulot ja mukava elämä. Olemme tyytyväisiä rauhalliseen arkeemme. Samaa ei aina voi sanoa sisarustemme arjesta, jossa lapset aiheuttavat monenlaisia pulmia parisuhteessa ja taloudessa. Kotimme on puhdas ja tyylikäs ja haluamme pitää sen sellaisena. Vaikka emme halua lapsia omaan kotiimme, lapset ovat tärkeä osa lähipiiriämme ja lämpimästi tervetulleita häihimme. Olemme mieheni kanssa molemmat kummeja useille lapsille ja näemme vaivaa ollaksemme läsnä sisarustemme lasten ja kummilastemme elämissä. Avioehtoa suunnitellessamme halusimme ottaa ensisijaisesti huomioon meidän molempien perijät. Mikäli toiselle meistä tapahtuisi jotain, on tärkeää, että omaisuus liikkuu molempien suvuissa tuleville sukupolville, eikä jää vain lesken omistukseen. Tähänkin nähden sisarustemme painostus tuntuu erikoiselta, nythän heidän lapsensa perivät meidät.

Koska tunsin vahvasti jo nuorena, etten halunnut lapsia, enkä kokenut hormonaalista ehkäisyä hyväksi vaihtoehdoksi vaihdevuosiin asti, halusin hakeutua steriloitavaksi heti kun se olisi mahdollista. Valitettavasti ikäraja toimenpiteelle on varsin korkea, vaikka ymmärrän kyllä perustelun sille. 30-vuotiaana olin syönyt jo seitsemän vuoden ajan erittäin vahvaa hormonaalista ehkäisylääkitystä, jonka vaihtamista useampi lääkäri oli suositellut minulle. Vaihdettuani suositellusti miedompaan hormoniin kuukautiseni lakkasivat kokonaan. Pelkäsin joka kuukausi olevani raskaana ja ravasin apteekissa ostamassa testejä.

Jouduin kasvokkain oman pelkoni kanssa. Jos saisin lapsen, en haluaisi olla sen äiti, enkä pitää lasta itselläni, mutta haluaisin taata lapselle hyvinvoinnin. Sterilisointia edeletävänä iltana pohdin vielä päätöstäni läpikotaisin ja keskustelin aiheesta mieheni kanssa. Koska päätös oli ennen kaikkea minun, halusin painottaa miehelleni, että hänellä olisi vielä joskus mahdollisuus hankkia lapsia, mikäli hän haluaisi niin tehdä. Sterilisointi on helpompi tehdä miehelle kuin naiselle, mutta halusin päättää tästä omaan kehooni vaikuttavasta asiasta itse. Jännitin nukutusta ja mahdollisia komplikaatioita. Pelkäsin myös sisarustemme reaktiota, he olivat painostaneet meitä hankkimaan lapsia niin valtavan voimakkaasti, että en ollut varma minkälaisen reaktion tämä henkilökohtainen ehkäisypäätökseni aiheuttaisi.

Mieheni sisarukset että omat sisarukseni olivat syyttäneet erityisesti minua lapsettomuudestamme. On erikoista, kuinka vahvasti raskaaksi tuleminen nähdään naisen päätöksenä ja velvollisuutena. Vaikka mieheni oli yhtälailla sanonut, ettei halunnut lapsia, suurin paine valinnasta kohdistui tilanteessa minuun. Toisaalta miestäni oli kiusoiteltu aiheesta kaveriporukassa niin paljon, että hän päätti lopulta väittää työkavereilleen olevansa hedelmätön. Ehkä minunkin kannattaisi tehdä niin, sillä ei-vapaaehtoinen lapsettomuus hiljentää ihmiset helpommin kuin vapaaehtoinen valinta. Vapaaehtoisesti lapsettomille kaikenlainen painostus ja kysely voi olla ärsyttävää, mutta lasta toivoville lapsettomille asian jatkuva kyseleminen tuottaa varmasti suurta tuskaa.

Sterilisaation jälkeen elämäni tuntui helpommalta, sillä en joutunut stressaamaan päivittäisen e-pillerin ja raskaaksi tulemisen pelon kanssa. Lopulta sterilisaatio oli vain pillerireseptiä työläämpi järjestelykysymys. En ole kertonut asiasta oikeastaan kenellekään, sillä lähipiirissäni ei juurikaan puhuta ehkäisyvalinnoista. En ole keskustellut äitini ja sisarusteni kanssa myöskään e-pillereistäni, joten miksi keskustelisin heidän kanssaan tästä toimenpiteestä? Olen myös utelias sen suhteen, montako vuotta perheeni jaksaa povata meille lapsia siitä huolimatta, että olemme kertoneet avoimesti päätöksestämme. Ystävilleni kerron asiasta, kun ehkäisy tulee puheeksi. Nyt suunnittelemme häämatkaa Irlantiin, tarkoituksenamme on syödä hyvin, asua mukavassa hotellissa ja nauttia toistemme seurasta.”