Oletko sinäkin ylisuorittaja?

Oletko ylisuorittaja? Todennäköisesti, jos tarjoat jokaiselle vieraallesi täydellistä raakasuklaakakkua, käytät kymmenen minuuttia oikeanlaisen Insta-filtterin löytämiseen ja otat paineita jopa rentoutumisesta.

Olin jo ehtinyt luulla, etten ole ylisuorittaja, kunnes sain itseni kiinni riittämättömyyden tunteesta. Ystäväni tuli yllättäen kylään ja näki kotini ensimmäistä kertaa. Menin paniikkiin, sillä en ollut ehtinyt loihtia kodistani esittelykelpoista. Eli viikata pois pyykkejä, sytyttää kynttilöitä ja yhtä ainoaa design-lamppuani, suihkauttaa hurmaavaa huonetuoksua tai sulkea makuuhuoneen verhoja niin, ettei ruma naapuritalo näy.

Toivoin, että olisin ehtinyt leipoa meille vielä jonkun ihanan piirakan, gluteenittomalla pohjalla tietenkin, ja kaivaa esiin tyylikkäimmät astiani. Stressasin ystäväni vierailua, ja miksi? Koska olen ylisuorittaja.

Ennen me ylisuorittajat vain (!) mittasimme ja laskimme unen määrän, askeleet, proteiinit, vitamiinit ja kalorit. Nyt lisäksi ovat tulleet vielä paineet esittää hyvää elämää. Tietää, mitkä ovat cooleimmat uudet ravintolat tai miten kasvot pitää puhdistaa tarpeeksi hyvin. (Tiedättehän, niinkuin eteläkorealaiset – huolellisesti ja hartaasti vähintään kymmenellä eri tuotteella.)

Emme kehtaa myöntää, ettemme ole aina perillä ihan kaikesta: emme ole lukeneet Fifty Shades of Grey -trilogiaa, seuraa kuumimpia sarjoja Netflixistä tai tiedä Ukrainan tämänhetkistä tilannetta. Lisäksi kaiken pitää näyttää hyvältä, sillä tavalla sopivan huolettomalta. Meille on ihan normaalia muokata Instagram-kuvaa bataattiburgeristamme kymmenen minuuttia, koska emme löydä tarpeeksi kivaa filtteriä. Damn you, lifestyle-paineet!

Kun itsensä saa kiinni ylisuorittamisen aiheuttamasta stressistä ja ahdistuksesta, koko touhu alkaa tuntua naurettavalta. Olen kirjoittanut tämänkin jutun neljä kertaa uusiksi, koska suorittamisesta kirjoittaminen luo jäätäviä suorituspaineita.

Itseltään on vain helppo vaatia liikoja, koska keneltä muultakaan sitä vaatisimme? Sisäinen suorittajamme toruu meitä, jos emme ehdi kuiskia rakkaudentunnustuksia puolisomme korvaan, soittaa äidille tai nähdä ystäviä tarpeeksi.

Suorittamisen vastapainoksi tarvittaisiin tietenkin rentoutumista – mutta se vasta vaikeaa onkin. Pitäisikö kokeilla mindfulnessia, meditointia, tavaran karsimista vai elämän hidastamista? Down-shiftauskin taisi mennä jo. Carpe diem ja yolo, kyllä vain, mutta eihän niin voi koko ajan elää! Pahimmassa tapauksessa olemme läsnä ja rentoudumme vain, koska kuvittelemme tekevämme niin. AARGH!

Vaikka ylisuorittaminen tuntuu olevan jopa normaalia, pieni armollisuus voi tehdä ihmeitä. Hengitä siis syvään. Kokeile, mitä tapahtuu, jos et kirjota Twitteriin viikkoon tai tiedä, montako askelta keräsit päivän aikana. Seuraavan kerran, kun ystäväni tulee yllätyskylään, aion tarjota hänelle vain ja ainoastaan mustaa kahvia rumasta kupista. Tapahtuukohan jotain kauheaa?

Teksti: Linda Mäki-Kala

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Katso myös:

Milloin masennuksesta pitää huolestua?

7 asiaa, joita ei saa unohtaa parisuhteessa

Man bun – mistä ihmeestä on oikein kysymys?