Miten kuvailisit itseäsi, jos et saisi mainita ammattiasi? Kysymys, jota jokaisen kannattaa pohtia

Miten esittelisit itsesi, jos et saisi kertoa ammattiasi tai saavutuksiasi? Yllättävän vaikeaa, eikö?

Mikä sinusta tulee isona? Ala-asteella ystäväkirjaan kirjoitettiin juhlavasti presidentti tai delfiinikouluttaja. Treffeillä ja bileissä työpaikasta kysellään heti nimen jälkeen, ja moniin ammattikuntiin liittyy vahvoja stereotypioita. Poliisia pidetään karskina, koodaria nörttinä ja kirjastonhoitajaa hissukkana.

– En kerro ensimmäisenä, että olen psykologi, koska ajatellaan heti, että minulla on röntgenkatse. Ihmisen määrittely työn kautta voi johtaa pahasti harhaan, sanoo työpsykologi Outi Rinne.

Rinteen mukaan oma työrooli on tärkeä osa persoonaa, mutta se ei saisi olla ainoa itseä määrittävä asia. Hänestä toiseen ihmiseen pystyisi tutustumaan aidommin, jos puhe ei aina kääntyisi työhön. Silti uusien ihmisten seurassa suusta lipsahtaa usein ensimmäisenä oma titteli, onhan se paljon helpompaa kuin luetella vaikkapa omat arvot tai kiinnostavimmat luonteenpiirteet – jos niitä edes tietää.

Jokaisen olisi kuitenkin tärkeä pohtia, millainen ihminen on, jos oma ansioluettelo yhtäkkiä pyyhkäistäisiin tyhjäksi. Titteleiden alta saattaa nimittäin kuoriutua todella kiinnostava tyyppi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Irti urakeskeisyydestä

Kun
Ida Leväsen

, 32, työpaikka meni pari vuotta sitten konkurssiin, hän päätti vaihtaa kerralla alaa. Ida oli työskennellyt kustannusyhtiössä ja kyllästynyt media-alan epävarmuuteen ja synkkään ilmapiiriin. Työttömäksi jäätyään Ida alkoi opiskella pilates-ohjaajaksi.

– Olen harrastanut liikuntaa koko aikuisikäni ja halusin oppia siitä lisää. Se tuntui enemmän elämäntavalta kuin toimistotyö.

Pian Idan entinen työkaveri soitti ja tarjosi hänelle työpaikkaa asiakaslehdestä. Ida suostui, mutta sanoi ehdoksi, että hän haluaa tehdä nelipäiväistä viikkoa, jotta voisi keskittyä liikunnan ohjaamiseen. Idan iloksi työnantaja suostui.

– Ohjaustunnit on helppo järjestellä päivätyön kanssa, koska ne painottuvat iltoihin ja viikonlopuille. Kerran viikossa menen töiden jälkeen illaksi ohjaamaan, mutta muuten pyrin välttämään liian pitkiä päiviä, Ida sanoo.

Outi Rinne kiittelee Idan tapaa yhdistää työ ja intohimo.

– Suosittelen lämpimästi kompromissiratkaisuja. Usein ajatellaan mustavalkoisesti, että pitää tehdä vain yhtä asiaa. Vasta uupumisen tai työttömyyden myötä tajuaa, ettei se riitä.

Rinne työskentelee itse paitsi uravalmentajana ja psykologina, myös ruokakirjailijana. Myös hän tekee keskimäärin neljä päivää viikossa leipätyötään Terveystalolla ja keskittyy muuten esimerkiksi kirjoittamiseen.

Hän tapaa vastaanotollaan vastavalmistuneita parikymppisiä asiakkaita, jotka ovat jo kokeneen burn outin. Rinteen mielestä on tärkeää miettiä, haluaako antaa työlle kaiken ajan ja huomion, sillä se harvoin takaa tyytyväisyyttä omaan elämään.

Työnsä uudelleenjärjestelyn ansiosta Ida ehtii viettää enemmän aikaa puolisonsa kanssa, joka työskentelee itsekin tanssiohjaajana. Työn ja harrastuksen yhdistäminen on myös saanut Idan viihtymään toimistossa paremmin ja toisaalta arvostamaan sitä, että hän pääsee käyttämään kroppaansa enemmän.

– Parasta on se, että olen saanut kahdesta maailmasta parhaat puolet. Arjessa mieli ja ruumis yhdistyvät. Toimistotyössä elää hartioista ylöspäin, ohjaajana koko kropalla.

Älä palvo todistuksia

”Kuka olet, jos et ole yhtään mitään?” Radio- ja tv-juontaja
Jenni Alexandrova

jäi pohtimaan kysymystä sen jälkeen, kun kollega
Kristiina Komulainen

vieraili hänen Menestyjänaiset-radio-ohjelmassaan. Kristiina haastoi Jennin miettimään, miten hän esittelisi itsensä, jos ei saisi kertoa nimeään, ammattiaan tai saavutuksiaan.

Asia jäi mietityttämään Jenniä niin paljon, että hän kirjoitti aiheesta blogiinsa.

– Palvomme todistuksia. Keräämme sukulaiset, ystävät ja puolitutut pöydän ääreen ihmettelemään paperilappua ja syömään leipäkakkua. Saavutuksia kannattaakin juhlia, koska niiden avulla on paljon helpompi vastata kysymykseen “kuka sinä olet?” Siinähän se lukee, todistuksessa, Jenni kirjoittaa.

Blogitekstissä Jenni pohtii, miten hän kuvailisi itseään, jos ammattia ei saisi mainita: ”Olen utelias, epävakaa ja toisinaan ailahteleva ihminen”, hän aloittaa. Tehtävä ei tuntunut jälkikäteen mietittynä hankalalta.

– Ura on ura. Se on toki tärkeä osa elämää, mutta ei missään nimessä tärkein. Minulle tärkeintä on olla onnellinen. Omaakin onnellisuutta tärkeämpää on tietenkin poikani onnellisuus. Ilman hänen onnellisuuttaan en voisi ikinä hymyillä, hän sanoo.

Jenni toivoo, että blogiteksti sai hänen lukijansa pohtimaan suhdetta omaan työhön.

– Mitä olet, kun kaikki natsat riisutaan? Ehkä ajattelemme usein olevamme jotain vasta kun käyntikortissa lukee hieno titteli. Tärkeintä on kuitenkin nähdä ihminen saavutusten takana, Jenni sanoo.

Outi Rinne neuvoo miettimään, mitä asioita toivoisi muiden mainitsevan sinusta muistopuheessa.

– Harva kertoo, että hän venyi aina tekemään ylitöitä. Mieluummin haluaisi kuulla, että oli joukon fiiliksen kohottaja tai todella ihmisläheinen.

Jousta vähän, pomo!

Kun työ on sopiva, se tukee omia vahvuuksia ja kannustaa kehittymään. Töihin on oikeasti kiva mennä joka päivä ja se, mitä saa aikaan, on merkityksellistä. Työmäärä ja sen sisältö on hallittavissa, ja muut antavat työstä palautetta.

Työstä tulee suorittamista, kun sähköpostit luetaan viimeisenä illalla ja työpäivät venyvät viikosta toiseen. Yhtäkkiä työ ei olekaan omien intohimojen toteuttamista vaan toisen ihmisen toiveiden täyttämistä, ja oma arvo määräytyy sen mukaan, kuinka hyvin tehtävistä suoriutuu. Työn ja vapaa-ajan sekoittumisesta tulee ongelma, kun siihen ei itse pysty vaikuttamaan eikä koskaan ehdi palautua. Silloin kannattaa pysähtyä miettimään, mikä muu omassa elämässä on tärkeää kuin työ.

– Listaa itselle tärkeät elämänalueet, kuten työ, parisuhde, perhe, oma aika ja koti. Arvioi sitten asteikolla yhdestä viiteen, kuinka tyytyväinen olet kuhunkin osaan. Kun arvion tekee vaikka puolen vuoden välein, tulee tietoiseksi siitä, millainen kokonaisuus on, Rinne neuvoo.

Rinne kehottaa myös miettimään ainakin kerran vuodessa, esimerkiksi uutena vuotena tai omana syntymäpäivänä, mitkä ovat oman elämän arvot, sillä ne muuttuvat usein elämän aikana. Uran alkuvaiheessa raha ja materia voivat olla tärkeitä, myöhemmin esimerkiksi hyväntahtoisuus. Kun on määritellyt omat arvot, on helpompi arvioida, vastaako esimerkiksi oma työ niitä riittävästi.

– Ihmiset elävät usein päivä kerrallaan, mutta omaa elämää kannattaa suunnitella kokonaisuutena. Mitä muita asioita haluan saavuttaa kuin työn?

Ida on kertonut pomolleen monesti, miten kiitollinen hän on nelipäiväisestä työviikostaan. Sekä Ida että Rinne kannustavat puhumaan aiheesta rohkeasti esimiehelle.

– Ihmiset helposti ajattelevat, ettei tälle tilanteelle voi mitään ja vain perheelliset voivat tehdä osa-aikaista viikkoa. Työnantajilta toivoisin, että heiltä löytyisi lisää joustavuutta. Järjestely on parantanut minua työntekijänä, Ida sanoo.

Lue myös:

Unohda ennakkoluulosi terapiasta! Tästä syystä se kannattaa jopa silloin, kun kaikki on ”hyvin”

Fit.fi: Treeniä armollisesti – miten löytyy rentouden ja itsekurin tasapaino

Teksti IDA VALPAS