merkityksetön työ

Tuntuuko, että työlläsi ei ole merkitystä? Et ole yksin!

Käsi sydämellä: tuntuuko sinusta joskus, ettet tiedä, miksi oikeastaan olet työssäsi? Tälläkin hetkellä monen palkka juoksee kissameemejä tuijotellessa, eikä siinä ole mitään järkeä.

Henni Kuusisto, 36, havahtui seitsemän vuotta sitten siihen, ettei työ IT-alan firmassa vastannut millään tavalla sitä, mitä hän työltä kaipasi. Henni oli vaihtanut uuteen paikkaan vasta hiljattain. Edellinen pesti monikansallisessa yrityksessä oli saanut jäädä, koska Henni kadotti motivaationsa.

– Tunsin olevani liian pieni pala valtavaa koneistoa. Melkein kuka tahansa olisi voinut hoitaa työni, hän sanoo.

Hennin työpaikalla järjestettiin maanantaisin palaveri, jossa asetettiin tavoite viikon liikevaihdolle. Hän tajusi, ettei viihdy työssä, jossa keskitytään vain rahaan.

– En jakanut samaa arvomaailmaa työkavereiden kanssa enkä siksi kokenut kuuluvani porukkaan. Halusin tehdä jotain, millä on merkitystä.

Samoja ajatuksia kelaa tälläkin hetkellä aika moni. Työn merkityksellisyys on Studentworkin tutkimuksen mukaan nykyään paljon tärkeämpää kuin vaikkapa palkka. Tutkimuksessa haastateltiin vuonna 1982 ja sitä aiemmin syntyneitä ja selvisi, että lähes 90 prosenttia piti tärkeänä, että arvot työnantajan kanssa kohtaavat.

”Tunsin olevani liian pieni pala valtavaa koneistoa. Melkein kuka tahansa olisi voinut hoitaa työni.”

Henni päätti lopulta irtisanoutua ja tehdä jotain ihan muuta. Hän alkoi selata yleishyödyllisten järjestöjen ja yritysten työpaikkailmoituksia. Viimein hän sai markkintointisuunnittelijan paikan Helsinki Missiosta, joka auttaa yksinäisiä.

– Muistan vieläkin, miltä tuntui, kun tajusin asioiden loksahtavan paikoilleen. Työ oli sitä, mitä olin pitkään etsinyt.

Uudenlaisia paskaduuneja

Kun työn merkitys katoaa täysin, oma pesti voi alkaa tuntua suorastaan yhdentekevältä kuralta. Antropologi ja kirjailija David Graeber lanseerasi ilmiölle nimenkin: hevonpaskatyö (bullshit job). Termi viittaa työhön, joka on tekijästäänkin turhaa tai jopa haitallista ympäristölle. Jos toimenkuva, tai koko toimiala katoaisi, se ei hetkauttaisi ketään. Hevonpaskatöitä ovat hänen mukaansa esimerkiksi monet toimisto- ja esimiestehtävät.

Graeberin teoriassa yllättää se, että ongelma on paljon luultua laajempi. Viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Bullshit Jobs Graeber viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan jopa 40 prosenttia työntekijöistä ei näe työnsä tarkoitusta. Työhön saattaa kuulua esimerkiksi grafiikoiden suunnittelua raportteihin tai sisällöntuotantoa firman sisäiseen lehteen. Usein päivät kuluvat kissameemejä selatessa. Työnantajalle on tärkeintä, että hänellä on paljon alaisia.

Organisaatiopsykologi ja työyhteisökouluttaja Jaakko Sahimaa tunnistaa ilmiön. Hän oli mukana tekemässä hiljattain ilmestynyttä tutkimusta, jonka mukaan neljäsosa suomalaisista ei koe työtään merkitykselliseksi. Myös Sahimaan vastaanotolle päätyy ihmisiä, joiden työ tuntuu turhalta.

– Omalla uralla voi olla iso vaikutus identiteettiin ja siihen, kuinka merkitykselliseksi elämänsä kokee. Siksi nykyihmiselle ei enää riitä, että tehdään mitä tahansa työtä, Sahimaa sanoo.

Löydä perunasi

On kolme asiaa, jotka määrittävät, kuinka hyvin työssä viihtyy. Ensinnäkin on tärkeää nähdä, miten oma työpanos vaikuttaa kokonaisuuteen. Toiseksi omaa osaamista täytyy päästä hyödyntämään laajasti ja vaihtelevasti. Kolmanneksi työllä täytyy olla tarkoitus, eli se tuottaa hyvää työkavereille, yhteiskunnalle tai asiakkaille.

– 200 vuotta sitten raadettiin pellolla ja nähtiin, kuinka monta perunaa nostettiin. Nykytyössä ihmisten on vaikeampi nähdä oman työnsä lopputulosta, Sahimaa sanoo.

”Väärään työhön jumahtaminen voi pahimmillaan johtaa loppuunpalamiseen tai boreoutiin, jolloin työn tylsyys aiheuttaa uupumuksen.”

Jatkuva ärsyyntyminen ja turtuminen omaan työhön kertovat, ettei kaikki ole kunnossa. Turhalta tuntuvassa työssä roikkuminen ei Sahimaan mukaan ole yrityksen eikä yhteiskunnan etu. Jos joutuu usein pohtimaan, miksi omaa työpanosta ylipäätään tarvitaan, kannattaa puhua ensin oman esimiehen kanssa. Jos työpaikalla ollaan valmiita muutoksiin, itselle voi asettaa vielä oman aikataulun: esimerkiksi kolmen tai kuuden kuukauden päästä voi pysähtyä pohtimaan, onko työ muuttunut mielekkäämmäksi. Kun on päättänyt tietyt etapit, asiaa ei tarvitse vatvoa jatkuvasti.

Väärään työhön jumahtaminen voi pahimmillaan johtaa loppuunpalamiseen tai boreoutiin, jolloin työn tylsyys aiheuttaa uupumuksen.

Arvot esiin

Hennin ajatus alanvaihdosta syntyi pikkuhiljaa. Turhautuminen kasvoi, mutta mikään työnkuva ei kiinnostanut. Kauppakorkeakoulussa työn mielekkyyttä ei juurikaan oltu pohdittu.

– Oli tärkeää saada työpaikka, enkä voinut valita, koska minulla ei ollut kokemusta. Työn sisällön sijaan oli tärkeämpää, mistä yrityksestä saa työn.

Sahimaan mukaan omaa suhdetta työhön aletaan usein pohtia elämän taitekohdassa, kuten eron tai työuupumuksen jälkeen. Silloin uskalletaan pysäyttää oravanpyörä ja ryhdytään pohtimaan, mitkä ovat omat arvot, tavoitteet ja päämäärät.

Myös liikemaailman loisteliaat puitteet kiehtoivat aluksi Henniä. Työssä oli hyvä palkka, bonukset ja edut, ja lisäksi työpaikka järjesti virkistystoimintaa ja juhlia.

– Sellaiseen voi tottua. Mutta lopulta se ei riittänyt minulle.

Kun työpaikka näennäisesti pitää huolta työntekijöistään, voi tulla olo, että omia työtehtäviä ei saisi kyseeenalaistaa vaikka työ tylsistyttää. Sahimaan mukaan ongelma on tavallinen.

– Kun ihmisen toiminta ja ajatukset ovat ristiriidassa, on helpompi muokata tai tukahduttaa ajatuksiaan kuin tehdä asialle jotain.

Sahimaa kehottaa miettimään omia arvoja ajoissa, vaikka jo opiskeluaikana. Yksi keino on pohtia, miltä haluaisi oman elämän näyttävän, jos sitä miettisi satavuotiaana: mitä toivoo saaneensa aikaan ja mitä haluaa jättää jälkeensä.

”Kun ihmisen toiminta ja ajatukset ovat ristiriidassa, on helpompi muokata tai tukahduttaa ajatuksiaan kuin tehdä asialle jotain.”

Toinen tapa on listata paperille eri elämän osa-alueita, kuten henkisen hyvinvoinnin, ihmissuhteet, työn ja talouden, ja miettiä asteikolla 1–10, miten tyytyväinen on nyt ja mihin lukuun haluaa pyrkiä tulevaisuudessa.

Pieniä tekoja

Nykyään Henni työskentelee Pelastakaa Lapset Ry:ssä viestintäkoordinaattorina eikä haikaile takaisin yritysmaailmaan. Työn merkityksellisyyttä metsästäessä voi kuitenkin joutua tinkimään palkkatasosta. Kakkostyönään Henni on muutaman vuoden ajan tehnyt henkilökohtaisen avustajan työtä MS-tautia sairastavan naisen hoitajana.

– Olen oppinut, miten tärkeää työtä hoitoalalla tehdään. Toimistossa osaan toimia koneiden ja järjestelmien kanssa, avustajana tiedän, miten olla toisen iholla ja tehdä olo hyväksi.

Sahimaa tietää, että kaikille työpaikan vaihtaminen ei ole mahdollista. Maailmaa voi parantaa niinkin, että hyväpalkkainen ihminen lahjoittaa rahaa, jolla hyväntekeväisyysjärjestö voi palkata paikallisesti uusia työntekijöitä.

– Jos oma palkkatyö on tylsää, voi osallistua itselle tärkeisiin asioihin vaikka harrastusten kautta.

Lue myös:

Yrittäjä Ronja Salmi: ”Rohkeus on taito, jota voi opetella”

Pitkään työelämässä ollut Helena palasi opiskelemaan: ”Vaikka olin harkinnut päätöstäni, muutoksen rajuus yllätti”

Ystävät ovat salainen aseesi työnhaussa! Näin he voivat auttaa sinua ja sinä heitä

Teksti Ida Valpas
Kuvat Fotolia