Maryam Abuzaid-Ryu
Maryam Abuzaid-Ryu, 25, on vantaalainen tekniikan kandidaatti ja sarjakuvataiteilija, joka työskentelee markkinoinnin parissa.

Maryam Abuzaid-Ryu kohtaa jatkuvasti ennakkoluuloja: ”Uteliaille voin vastata, tuomitseville en”

Kun ei sulaudu massaan, saa katseita, kommentteja ja pahimmillaan loukkauksia. Maryam Abuzaid-Ryu kertoo suhteestaan ulkonäköön, tyyliin ja erilaisuuteen.

”Olen syntynyt Pohjois-Karjalassa, mutta asunut varhaislapsuudesta asti Kuusamossa. Äitini on korealainen ja isä palestiinalainen. Eniten identifioidun kuusamolaiseksi, vaikka nyt asunkin Vantaalla.

Olen muslimi, ja Koraani on minulle hengellinen ohjenuora. Siksi päätin 13-vuotiaana Koraanin ohjeen mukaan käyttää huntua. Siinä vaiheessa siskoni olivat jo muuttaneet pois kotoa, joten olin tietääkseni kotikaupungissani ainoa huivia käyttävä nainen.

Murrosiässä kaikki oli muutenkin niin vaikeaa, etten tiedä, mitkä hankalat tunteet johtuivat huivista ja ulkonäöstä ja mitkä jostain muusta. Yhtäkkiä ulkonäköni kuitenkin muuttui ja aloin näyttää enemmän arabilta. Lapsena minulta kyseltiin, olenko kiinalainen, ja puberteetin aikaan, olenko irakilainen. Uskonto on auttanut itseni hyväksymistä, sillä luotan siihen, että Jumala on luonut minut tämän näköiseksi syystä.

Kuusamo on pieni paikka, ja tulin tutuksi kaikille. Ympäristö otti minut hyvin vastaan ja koulussa kehotettiin tavoittelemaan unelmia. Myöhemmin olen kuullut, kuinka esimerkiksi lääkäriksi haluavia maahanmuuttajataustaisia nuoria kehotetaan hakemaan lähihoitajiksi. Representaation ja esikuvien puute oli minulle vaikeaa: kukaan ympärilläni ei näyttänyt minulta. Aloin piirtää sarjakuvia, joihin piirsin itseni, eli huivipäisen tytön.

Maryam Abuzaid-Ryu
”Tyylini on leikkisä. Tykkään graafisista linjoista ja hauskoista yksityiskohdista. Periaatteeni on ostaa kirppisvaatteita tai jotain laadukasta ja eettistä.”

Pukeudun aika länsimaisesti, vaikka käytän huivia. Haluan liikkua kadulla rauhassa ilman, että ihmiset tulevat kyselemään ja huutelemaan. En jaksa olla aina kertomassa ja puolustautumassa. Uteliaille voin vastata, tuomitseville en. Kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja, mutta rasistisiksi ennakkoluulot muuttuvat silloin, kun niitä ei ole valmis murtamaan.

Monen ajatus on, että huivipäinen nainen on alistettu. Se tuntuu koomiselta Suomessa, erityisesti jos puhuu suomea ja liikkuu yksin kadulla. Täällä on hyvä koulutus ja tilanne on ihan eri kuin muslimimaissa, joissa huivin käyttö on laissa pakollista. Huivi ei alista, kun se on oma valinta, sen sijaan ihmisten suhtautuminen alistaa. Esimerkiksi siskoani ei meinattu päästää Unkarissa kansainvälisiin taekwondo-kilpailuihin, koska hänellä oli huivi.

Varmaan moni asia olisi helpompi ilman huivia, mutta en tiedä olisiko se sen arvoista. Ainakin yksi työpaikka on jäänyt minulta saamatta huivin vuoksi. Olen päässyt melko helpolla, mutta luulen sen johtuvan osin vaaleahkosta ihonväristäni. Ihonväri valitettavasti vaikuttaa niin paljon ihmisten suhtautumiseen.

Varmasti moni enemmistön sisälläkin kipuilee itsensä kanssa. Steampunk- ja animeharrastajat, lolitat ja hevarit saattavat miettiä, uskaltavatko ilmentää itseään.

Maailma on aina ollut globaali, mutta muutos on ollut hidasta. Tällä aikakaudella globalisaatio tapahtuu nopeasti. Intuitioni on, että kun erinäköisiä ja -taustaisia ihmisiä on tarpeeksi, siirrytään lopulta siihen, ettei ulkonäöllä ole merkitystä.

Muutos on jo tapahtumassa. Halima Aden on ensimmäinen huivia käyttävä, tummaihoinen huippumalli, joka on esiintynyt Voguen kannessa, ja suomalais-somalialainen Salma J on ollut mallina Pariisin muotiviikoilla. Viihdeyhtiö Marvel julkaisi ensimmäisen muslimitaustaisen supersankarinsa, Kamala Khanin. Luotan siihen, että tulevaisuus on parempi, moninaisempi.”

Lue myös:

Maryan Abdulkarim: Minun vastuullani on rikkoa normeja

”On rikkaus saada treffailla monen kulttuurin edustajia”

Janni Hussi: ”Jokaisella pitäisi olla oikeus päättää kehostaan ja ilmaista rakkauttaan”

 

Teksti Miia Vähähyyppä