Leena, 21 & Nina, 28: ”Emme tarvitse alkoholia elämäämme”

Baarikierros, aamuun asti bailaaminen ja ripsarit silmistä nauraminen sujuvat myös selvin päin. Leena ei ole koskaan aloittanut alkoholin käyttämistä. Nina taas luopui juomisesta parikymppisenä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Leena, 21: ”Minulta kysellään, onko syynä sairaus tai uskonnollinen vakaus”

Olen juonut kerran elämässäni alkoholia. Pitkän suostuttelun jälkeen lähdin siskoni ja hänen kavereidensa kanssa baariin kuuntelemaan bändiä viime vuoden joulukuussa. Tiesin jo etukäteen, että muu seurue tulee nauttimaan illan aikana alkoholia. Minä olin päättänyt olla tapani mukaan juomatta.

Ennen baariin lähtöä aloimme pelata juomapeliä. Minä olin siskoni kanssa samassa joukkueessa. Koin velvollisuudekseni juoda, jotta siskoni ei olisi joutunut juomaan kaikkea yksin. Päädyin maistelemaan siideriä elämäni ensimmäistä kertaa. Se maistui ällöttävän makealta. Yllätyin siitä, etten tullut kahdesta siideristä lainkaan humalaan, vaikka en ollut kokenut alkoholinkäyttäjä. Juomisen ainoa vaikutus oli se, että minulle tuli turvonnut olo, eikä farkkujen nappi meinannut pysyä kiinni.

Tuo ilta vahvisti minulle sen, ettei alkoholi tee illasta hauskempaa. Loppuillan olin juomatta. Aamulla olin ainoa, jonka ei tarvinnut valitella huonoa oloa.

Utelijoita riittää

Alkoholikielteisyyteeni saattaa vaikuttaa se, että olen pienen kylän kasvatti. Lähipiirissäni ei ole koskaan rellestetty viinan kanssa. Perheessäni isä saattaa ottaa joskus saunasiiderin. Äitini ei juo juuri koskaan. Olen kasvanut siihen ajatukseen, että alkoholilla ei ole tärkeää paikkaa elämässä.

Täysin absolutistina en itseäni pidä, sillä siskon kavereiden kanssa vietetyn baari-illan lisäksi olen maistanut silloin tällöin muutaman kulauksen kuohuviiniä ylioppilasjuhlissa. Suuri syy alkoholittomuudelleni on se, että en yksinkertaisesti pidä alkoholin mausta.

Minua ärsyttää se, että alkoholia tuputetaan usein myös sellaisille, jotka sitä syystä tai toisesta eivät halua käyttää. Toisinaan minua on suorastaan painostettu juomaan. Kun kieltäydyn juhlissa kohteliaasti kuohuviinistä, minulle esitetään usein jatkokysymyksiä. Jopa tuntemattomat ihmiset haluavat tietää, miksi en käytä alkoholia. Minulta saatetaan kysyä, onko syynä sairaus tai uskonnollinen vakaumus. Se tuntuu loukkaavalta. Jokaisen pitäisi voida juoda tai olla juomatta ilman selittelyjä.

Olen törmännyt ihmettelyihin muun muassa liikkuessani isäni hirviporukassa. En ole koskaan ottanut siemausta alkuryypystä ennen metsään lähtöä, sillä mielestäni alkoholi ja aseet eivät kuulu yhteen. Tuntui typerältä, kun eräs porukan miehistä ihmetteli suureen ääneen, miksi en juo. Jos ensi syksynä tulee minun vuoroni tarjota, ukot saavat hörppiä omenamenua.

Selvin päin on hauskempaa

En ole koskaan ymmärtänyt kännijuttujen hohdokkuutta. Yläasteella ollessani kuuntelin ihmeissäni sitä, miten kaverini olivat kontanneet kotiin bileistä. He kertoivat sekoiluistaan kehuskellen. Ihmettelin jo tuolloin, mitä hauskaa on heilua edesvastuuttomassa tilassa. Minua ennemminkin nolottaisi, jos en muistaisi illan tapahtumia.

En juuri käy baareissa, sillä en pidä humalaisten seurasta. Iloinen juhlatunnelma on tietenkin mukavaa, mutta valitettavan usein loppuillasta meno on kaikkea muuta.

Alkoholittomuus ei tarkoita minulle sitä, etten osaisi pitää hauskaa, päinvastoin. Tapaan ystäviäni illanistujaisissa, joissa usein nauramme meikit naamoiltamme. Kun seura on hyvää, tunnelman nostattamiseksi ei tarvitse alkoholia.

Olen tyytyväinen, että nykyään puhutaan yhä enemmän alkoholin haitoista. Luultavasti jokainen tiedostaa, että liiallisesti nautittuna alkoholi on todellinen terveysriski. Toivon, että erityisesti nuoret miettisivät, mihin he alkoholia elämässään tarvitsevat. Turrutetaanko sillä suruja vai yritetäänkö vahvistaa iloa? Uskon, että elämästä saa eniten irti selvin päin.

Nina, 28: ”Darrapizzan sijaan lähden nykyään lenkille”

En voi kehuskella, että päätin lopettaa alkoholin juomisen. Se vain tapahtui kuusi vuotta sitten. Pidin ensin kuukauden mittaisen tipattoman. Kun olin ollut kuukauden juomatta, tuntui luontevalta jatkaa vielä seuraava kuukausi, koska en ollut kaivannut alkoholia. Kuin huomaamatta kuukaudet muuttuivat vuosiksi. En ole nähnyt syytä korkata siideriä, sillä pidän limpparista yhtä paljon.

Aloitin tipattoman klassisista syistä. Elokuussa vuonna 2012 olin juhlimassa ystävieni kanssa. Ilta oli ratkiriemukas. Alkoholin kanssa taisi kuitenkin mennä överiksi, sillä juhlia seurannut krapula oli tavallista pahempi. Aamulla ajattelin, etten juo enää koskaan. Tuolla kerralla pidin ajatuksesta kiinni.

Alkoholin jättäminen oli helppoa, sillä syksyn kiireet olivat alkamassa. Harrastin tuolloin aktiivisesti tanssia. Treenien ja kilpailujen takia oli joka tapauksessa oltava juomatta liikoja. Viimeisin krapula säilyi mielessäni, eikä minun tehnyt mieli alkoholia lainkaan.

Vaikeinta tipattomassa oli selittää päätöstäni muille. Kaverini hyväksyivät kuukauden tipattoman, mutta kun en sen jälkeenkään koskenut alkoholiin, he olivat ihmeissään. Huomasin, että joitakin juomattomuuteni ärsytti. Heistä olin ilonpilaaja. Minulle tuputettiin alkoholia ja sanottiin, että ottaisit nyt edes vähäsen.

Kyselyjen ja utelujen vaihe kesti lähes kaksi vuotta. Nykyään, kuuden vuoden tipattoman jälkeen, kaikille lähipiirissäni on selvää, että en ota. Enää valintani ei aiheuta närää. Ystäväni ostavat minulle juhliin omat alkoholittomat juomat.

Siiderihuuruinen nuoruus

Yläasteaikoinani juominen kuului normaaliin viikonlopun viettoon. Yleensä juhliessa oli hauskaa, eivätkä krapulatkaan vaivanneet. Joskus join liikaa, ja mielikuvat illasta olivat hataria. En välttämättä muistanut aamulla, miten tulin kotiin tai kenelle olin tunnustanut rakkauteni. Se oli ihan normaalia, sillä niin sattui välillä jokaiselle. En potenut morkkista. Siideri ja kuohuviini kuuluivat olennaisena osana elämääni myös opiskeluaikoina kauppakorkeakoulussa. Alkoholin tehtävä oli tehdä hauskasta illasta entistä riemukkaampi.

Enää en tarvitse alkoholia päästäkseni juhlafiilikseen. Saan erityisen tunteen siitä, jos syön hyvän illallisen ystävieni kanssa tai skoolaan kolalla. Alkoholi ei ole taikajuoma, joka tekisi illasta ainutlaatuisen.

En koe jääväni raittiina mistään paitsi. Käyn aktiivisesti ystävieni kanssa ulkona bilettämässä. Tanssi-iltoina sooda on paras janojuoma, sillä joratessa tulee hiki. Enää valintani ei häiritse ystäviäni. He tietävät, että osaan olla riehakas ilman viinaakin.

Kalenteriin lisää päiviä

Elämäni on muuttunut paremmaksi sen jälkeen, kun olen luopunut alkoholista. Nykyään pystyn nauttimaan täysillä jokaisesta päivästä. Olen saanut kalenteriini rutkasti lisää päiviä, koska olen välttänyt toimettomat viikonloput krapulassa. Nykyään voin bailata pikkutunneille – ja lähteä aamulla lenkille sen sijaan, että söisin krapulapitsan. Juomattomuus antaa minulle lisää onnellisia ja aktiivisia päiviä.

Yksi tipattoman parhaista puolista on se, että ruokailutottumukseni ovat parantuneet entisestä. Kun olin juonut, tulin yleensä kotiin kebab-paikan kautta. Aamulla oloni oli nuhjuinen, enkä jaksanut urheilla. Vaikka elinkin arkipäivät terveellisesti, viikonlopun juhlaputki teki hallaa elämäntavoilleni.

En moralisoi kenenkään alkoholinkäyttöä, sillä jokainen elää juuri niin kuin haluaa. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa raittiudesta tulisi normaalimpi asia, eikä kukaan joutuisi selittelemään valintojaan. Absolutisti voi olla vähintään yhtä hauskaa seuraa kuin hänen alkoholia juova ystävänsä.

Lue myös:

”En ole ikinä juonut yhtäkään drinkkiä” – nämä Hollywood-tähdet eivät käytä ollenkaan alkoholia

Kaksi kuukautta ilman alkoholia – nämä asiat yllättivät

Fit:

Miten alkoholi vaikuttaa treeneihin? 8 kiperää kysymystä

Teksti Eveliina Lauhio