Kuva: Sanna Lehto Tyyli: Jenna Kämäräinen Meikki: Essi Kylmänen Kuvauspaikka: Hotel Haven

Koulukiusattu laulaja Elias Kaskinen: ”En mä kehtaa -ajatus käy mielessäni lähes päivittäin”

Nolottaa, hävettää, pelottaa. Niin laulaja-lauluntekijä Elias Kaskinen, 25, ajattelee yhä usein, mutta on hän on myös oppinut, että silloin kun pelottaa, ollaan jonkin suuren äärellä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

MODERNI MIES

”Joudun ammattini puolesta olemaan paljon tekemisissä omien tunteideni kanssa. Biisien kirjoittaminen perustuu siihen, että pystyn olemaan herkkä ja aistit auki. Perinteinen mies ei stereotypian mukaan puhu tunteistaan, mutta mielestäni tunteita kuuluu näyttää rohkeasti. Usein ajatellaan myös, että miehen pitäisi hammasta purren ja perkelettä hokien kulkea eteenpäin muita tarvitsematta. Itse yritän tähdätä siihen, että uskaltaisin sanoa ääneen, jos tarvitsen apua. Vaatii voimaa ja älykkyyttä tunnistaa, missä omat rajat menevät.

Hyvinvointini perustuu pyhään kolminaisuuteen: kotini on linnani, kehoni on temppelini ja mieleni on palatsi. Samalla kun pidän huolta fyysisestä kunnostani treenaamalla ja tanssimalla, pidän huolta mielestäni käymällä terapiassa. Ystävän kanssa kun puhuu, tulee väkisinkin laitettua filtteri juttuihin, vaikka toinen olisi kuinka läheinen. Terapiassa voi puhua ääneen hölmöistä tunteista ja rumistakin asioista. Se on todella helpottavaa! Terapiasta on ollut myös valtavasti hyötyä kirjoittamisessa. On hyvä heijastella asioita ja elämäänsä.

Asuin Lohjalla 16-vuotiaaksi asti. Olen nähnyt sen maailman, sen miesihanteen. Kun tulin Helsinkiin, päädyin taidepiireihin. Nykyään olen läsnä molemmissa maailmoissa, ja ne näkyvät vahvasti minussa. Lohjalla moni kaverini on iso körmy, Helsingissä ystäväni ovat lähinnä muusikoita, näyttelijöitä ja nykytanssijoita. Itse liikun siinä rajapinnassa, missä ovat rinnakkain äärimmäinen machous ja maskuliinisuus sekä äärimmäinen herkkyys ja feminiinisyys. Siitä tasapainosta syntyvät kaikkein herkullisimmat jutut. Moderni mies tosin ei edes ajattele, että jokin on maskuliinista tai feminiinistä, vaan että tällainen minä nyt olen.

Tällä hetkellä tuntuu, että miehet ovat vähän hämmennyksissä omasta paikastaan tasa-arvotaistelussa. Miesten kuuluisi tulla uljaasti rintamaan soihtu korkealla taistelemaan. Ei ainaostaan naisten ja miesten, vaan kaikkien ihmisten tasa-arvon puolesta. Tähdet tähdet -ohjelmassa taivutin yhdessä esityksessäni intohimoisesti ensin naistanssijaa, sitten miestanssijaa. Se oli kannanottoni tasa-arvon puolesta, pieni tapa tuoda asiaa esille työssäni.”

ITSEVARMUUS

”Viimeisen vuoden aikana moni haaveilemani asia, jota olen lähtenyt yrittämään, on onnistunut. Sitä kautta olen saanut I can do this -fiilistä. Olen myös oppinut luottamaan siihen, että intuitioni on se, jota kannattaa kuunnella.

Vanhempani ja perheeni ovat aina olleet kannustavia ja puskeneet minua eteenpäin. Minut on kasvatettu niin, että olen ihan hyvä tyyppi. Minua kiusattiin koulussa ala- ja yläasteella, ja se jätti jäljen. Olin ylipainoinen skidi, mutta seiskaluokalla aloitin nyrkkeilyn ja laihduin puolessa vuodessa 17 kiloa. Halusin olla sitä toista ääripäätä: skrode, iso mies. Mutta vaikka treenasin ja asiat olivat hyvin, aina jos kuulin tai näin jonkun nauravan, ajattelin heti, että tuo tyyppi nauraa minulle ja sille, miltä näytän. Sellaista ajattelua kesti yllättävän pitkään, monta vuotta. Sama fiilis saattaa yhä joskus nostaa päätään, mutta pystyn nykyään ajattelemaan, että olen ihan ok, ei mitään hätää. Kanssaihmisillä on suuri vaikutus, laumaeläimiähän tässä ollaan. Ja jos lauma jättää ulkopuolelle, se on todella ikävää.

Musiikkiani kritisoidaan paljon, mutta niin kuuluukin, se ei haittaa. Kun rupesimme tekemään ekoja biisejämme, emme olleet se kaikkein coolein bändi. Mutta hyvin meillä on silti mennyt. Tässä duunissa ja someaikakaudella on pakko etäännyttää itsensä vihakommenteista. Kaikkia iskuja ei voi päästää läpi, on pakko suojata itsensä. Valehtelisin silti, jos väittäisin, ettei ikinä tuntuisi missään. Totta kai liikun aina silmät ja korvat auki, mutta menetänkö yöuneni muiden kommenttien takia? En.”

HEITTÄYTYMINEN

”En mä kehtaa käy mielessäni lähes päivittäin, mutta sen ajatuksen kanssa pitää keskustella ja olla diplomaattinen. Olen epäonnistunut ja mokaillut esimerkiksi keikoilla monta kertaa. Kerran juttelin välispiikissä eläinten suolistamisesta ja mietin samalla, että nyt liikutaan ohuella jäällä. Sen jälkeen ajattelin, etten enää ikinä vedä välispiikkejä. Mutta välillä tulee hutilyöntejä, pitää vain mennä eteenpäin. Jos ei ikinä uskalla yrittää, ei voi myöskään onnistua. Se on pelin henki.

Häpeään liittyy helposti ripaus itsekeskeisyyttä. Oikeasti omat jutut eivät ole niin tärkeitä ja merkityksellisiä. Jos olet puhunut ohi suusi, kompastunut tai ollut muuten hölmö, ihmiset eivät mietin sitä niin paljon kuin itse mietit.

Olen oppinut, että jos olen jonkin hyvän jutun äärellä, silloin yleensä pelottaa. Jos haluaa tehdä jotain merkittävää, pitää poistua kotisohvalta, omalta mukavuusalueeltaan. Joskus pelko on vain merkki siitä, että on menossa oikeaan suuntaan. Olen jättänyt varmasti asioita tekemättä pelon takia, mutta paremmin muistan ne asiat, jotka olen tehnyt pelosta huolimatta.

Olen kaveriporukassani ehdottomasti yllyttäjä, mutta olen myös helposti yllytettävissä. Harmillista vain on se, että kun elämä on kiireistä, aikaikkuna yllytetyksi tulemiselle muuttuu todella pieneksi. Siksi silloin, kun minulla on lomaa, en hirveästi suunnittele. Haluan vain mennä ja hullutella. Viime kesänä oli yksi ikimuistoinen viikonloppu, jolloin meidän ei pitänyt tehdä kavereiden kanssa mitään ihmeellistä, mutta päädyimmekin bilettämään kolme päivää. Se oli kesäyön unelmaa. Ajelimme ympäri Suomea ja päädyimme yhden tuntemattoman mummon mökille kahvittelemaan ja jutustelemaan.”

Lue myös:

Miksi Carrie Bradshaw on sittenkin huono esikuva naisille?

Miten mies isketään? ja 9 muuta totuutta deittailusta

Teksti LINDA FORSS
Kuvat Sanna Lehto