”Taiteella on mahdollista muuttaa maailmaa, herättää ihmiset kysymään, ajattelemaan ja kuuntelemaan.”

Koreografi-tanssija Sonya Lindfors: ”Taide vaatii aina riskin ottamista”

Kun koreografi Sonya Lindfors tanssii, hän unohtaa kaiken muun. Yleisön edessä on uskallettava olla vahva ja herkkä samaan aikaan.

Kuinka jokin asia voi olla näin ihanaa ja kauheaa samaan aikaan? Tätä koreografi-tanssija Sonya Lindfors miettii yleisön eteen astellessaan. Tanssiessaan näyttämöllä tuntemattomien katseiden edessä, Sonya tuntee olevansa sekä vapaa että paljas. Se on huumaava kokemus, vielä 18 vuoden esiintyjäuran jälkeenkin.

– Koska näyttämö toimii leikillä ja fantasialla, voin esiintyessäni olla kuka tahansa. Samalla olen kuitenkin koko ajan oma, paljas itseni ja päätän, kuinka paljon haluan itseäni näyttää tai piilottaa.

Kun esiintyjä päättää uskaltaa olla haavoittuvainen yleisön edessä, hänen on uskallettava myös epäonnistua. Sonyan tärkein motto onkin, paskaa tai timanttia!

Timantteja ei voi koskaan luoda ilman, että väliin tulee myös paskaa.

– Molempia tulee ihan varmasti. Taiteilijan ei tulisi koskaan pelätä epäonnistumista. Timantteja ei voi koskaan luoda ilman, että väliin tulee myös paskaa, se kuuluu prosessiin.

Yleisön edessä Sonya tuntee olevansa sekä vapaa että paljas. Se on joka kerta yhtä huumaava kokemus.

Antti Tuiskun keikkabussissa

Esiintyvän taiteilijan kehosta tulee Sonyan mielestä helposti jatkuvan työstön, muokkaamisen ja itsekritiikin kohde.

– Kun työskentelin päätoimisena tanssijana, ajattelin, että kehoni on työväline. Onneksi ikä, kokemus ja työskenteleminen feministisen taiteen parissa ovat opettaneet minua suhtautumaan kehooni armollisesti ja lempeästi.

Sonya aloitti tanssijan uran opiskellessaan Kallion lukiossa. Nuoren Sonyan kaikki vapaa-aika meni artistien keikkabusseissa ja keikoilla.

Yhtenä päivänä hän tanssi Antti Tuiskun taustalla, toisena näytteli murhamysteeri-illallisilla.

– Oli myös yksittäisiä keikkoja mitä oudoimpiin paikkoihin, pikkuruiseen hyvinkääläiseen baariin tai Nivalaan, missä yleisö saapui traktoreilla paikalle. Aika moni ennakkoluuloistani karisi, kun näin, että traktorillakin ajeleva tyyppi voi tykätä Antti Tuiskusta.

Viihteen tekeminen sai jäädä, kun Sonya pääsi Teatterikorkeakouluun ja päätti perustaa oman taideyhteisön.

Tanssija ja salapoliisi

Lapsena Sonya kertoi vanhemmilleen haluavansa tanssijaksi, joka tekee öisin salapoliisin töitä. Toive kävi tavallaan toteen. Koreografina Sonya viettää päivän treenisalilla esiintyjien kanssa ja illalla hän tutkii erilaisia kirjoja ja artikkeleita.

– Luen yhteiskunnallisia analyysejä ja filosofisia pohdintoja edistääkseni teostani. Jos en olisi päässyt tanssitaiteenlinjalle, olisin hakenut valtiotieteelliseen tiedekuntaan.

Sonya pääsi kuitenkin heti ensimmäisellä hakukerralla sisään. Opiskeluiden ohessa hän teki projekteja ystävänsä Anniina Jääskeläisen kanssa. He unelmoivat feministisestä taideyhteisöstä, joka työllistäisi enimmäkseen naisia ja muunsukupuolisia.

– Samaan aikaan yritimme päästä esiintymään festivaaleille ja tapahtumiin, huonolla menestyksellä.

Suuri osa taidefestivaalien johtajista oli valkoisia keski-ikäisiä miehiä. Se tuntui kummalliselta tanssinalalla, jonka toimijat ovat valtaosin naisia.

– Päätimme toteuttaa unelmamme. Halusimme lisää tilaa niillekin taiteilijoille, joita ei muuten nähtäisi nykytaiteen parissa.

Sonyan ja Anniinan perustama taideyhteisö Urban-Apa on yksi Sonyan suurimmista saavutuksista.

Taide on riski

Lääketieteelliseen tiedekuntaankin voi sitten aina hakea, Sonyan kamerunilaisella isällä on tapana leikkimielisesti muistuttaa. Sonyan molemmat vanhemmat ovat ammatiltaan lääkäreitä. Sonya on tottunut käymään vanhempiensa kanssa keskusteluja siitä, voiko taiteesta saada oikean ammattin.

– Minulla on neljä sisarusta ja olen sukuni ainoa taiteilija. Itsenäistyin aika nopeasti, sillä muutin kotoa pois jo 16-vuotiaana.

Keskustelut vanhempien kanssa ovat muuttuneet vähitellen rennommiksi. Sonya kuitenkin miettii usein sitä, miten taiteilijaksi ryhtyminen oli hänelle ylipäätään mahdollista.

Kun elää turvattua elämää, uskaltaa toteuttaa unelmiaan.

– Taide vaatii aina riskin ottamista. Se on helpompaa, kun tulee keskiluokkaisesta taustasta. Kun elää turvattua elämää, uskaltaa toteuttaa unelmiaan.

Sonya on myös pohtinut, onko oikein valita ammatiksi taide, kun omat vanhemmat pelastavat työssään ihmishenkiä.

– Taide on kuitenkin maailman tärkeimpiä asioita. Taiteella on mahdollista muuttaa maailmaa, herättää ihmiset kysymään, ajattelemaan ja kuuntelemaan.

Juuri nyt Sonya tekee taideprojektia unelmoimisesta kirjailija Maryan Abdulkarimin kanssa.

– Meidän tulisi unelmoida enemmän mahdottomista maailmoista. Minkälainen maailma olisi, jos ilmastonmuutos olisi pysäytetty? Entä minkälainen se olisi, jos olisimme tasa-arvoisia? Jos emme osaa unelmoida tällaisista tulevaisuuksista, miten osaisimme rakentaa maailmaa niitä kohti?

Teksti Jenna Parmala
Kuvat Hanna Linnakko