Miten lihansyönnin vähentäminen vaikutti hyvinvointiin: ”Kasvissyöjäksi ryhtyminen ei ole kropalle pikkujuttu”

Vaikka kasvissyönti on tällä hetkellä yhtä suuri muoti-ilmiö kuin bombertakki, ei ruokavaliota kannata muuttaa yleisen painostuksen alla hetken mielijohteesta. Kasvissyönti on elämänmittainen reissu.

Kun puheenaiheet sinun ja uuden Tinder-deittisi välillä seuraavan kerran loppuvat kesken, kysy deitiltäsi mitä hän syö. Ruoka on asia, josta jokaisella on oma järkkymätön mielipide. Tämän sain huomata, kun runsas vuosi sitten kerroin perheelleni ja ystävilleni, että olen päättänyt vähentää kanan ja punaisen lihan käyttöä ruokavaliossani. Sain vastaani kysymystulvan: mitä sinä sitten syöt, miten saat kaikki tarvitsemasi vitamiinit, miksi ihmeessä sinä teet näin?

Syitä on kolme: se etten vain yksinkertaisesti pidä lihasta saati osaa valmistaa sitä, eettisyys sekä terveys. Viimeksi mainitsemani on isoin syy. Olin viisi vuotta kärsinyt korkeasta kolesterolista ja koska sairastan ykköstyypin diabetesta, joka ottaa muutenkin verisuonten päälle, ei korkea kolesteroli ole ollenkaan hyvä juttu. Kokeilin vuosien varrella niin liikunnan lisäämistä, punariisikapseleita kuin kolesterolia alentavia tuotteitakin, mutta mistään ei ollut hyötyä. Lääkärini pelotteli minua sanomalla, että jos arvo ei ensi verikokeisiin mennessä laske, lähden vastaanotolta kolesterolilääkeresepti kourassani. Olin kuullut monien kolesterolilääkkeiden aiheuttavan ikäviä sivuvaikutuksia, joten pelkkä ajatuskin lääkepakosta sai minut voimaan pahoin.

Päädyin erään toimeksiannon kautta kirjoittamaan juttua myyteistä, joita terveelliseen ravintoon liittyy. Minun perheessäni on aina syöty paljon kasviksia, mutta vastavuoroisesti myös ajateltu, ettei ihminen pysy tolpillaan, jos ruuassa ei ole lihaa. Tarkemmin asiaa tutkittuani tämä vaikutti olevan suomalaisten keskuudessa melko yleinen ajatusmaailma. Haastattelemani ravintoterapeutti kertoi, että suomalaisen ravitsemussuosituksen mukaan punaista lihaa saisi syödä korkeintaan 500 grammaa viikossa.  Kauhistuin. Päässäni pyörivät kaikki edellisellä viikolla syödyt nakit, ravintolapihvit sekä 400 gramman jauhelihapaketti, joka minulla ja miehelläni oli tapana pistellä poskeen harva se päivä.

Aloin lisäämään kasvisten määrää ruokavaliossani pikkuhiljaa. Ensin en enää käyttänyt leikkeleitä leivän päällä. Ostin keittokirjan, joka sisältää 500 salaattireseptiä ja aloin systemaattisesti kokeilla niitä kerran viikossa. Ahmin netistä erilaisia kasvisruokareseptejä ja tutustuin matkalla niin soijaan, tofuun kuin linsseihinkin. Pian huomasin syöväni lihaa enää kerran viikossa, sitten en ollenkaan. Lääkärin vastaanotolta lähdin kolesterolilääkereseptiä kevyemmin kantamuksin, sillä LDL- kolesterolini eli toisin sanoen paha kolesterolini oli laskenut 0,5 %.

Näkyvimmän muutoksen olen huomannut hiuksissani ja kynsissäni. Minulla on aina ollut ohuet, katkeilevat ja helposti takkuuntuvat hiukset. Siksi päätin jokunen vuosi sitten leikata ne lyhyeksi. Nyt ravaan jatkuvasti kampaajalla siistimässä kuontaloani, jotta malli pysyisi hyvänä. Ennen pienimmästäkin kolahduksesta katkeilleet kynteni eivät enää mene millään poikki. Tämän sain huomata karvaasti, kun löin sormeni ovenpieleen. Rytäkässä pitkä kynteni irtosi kynsilihasta, mutta ei siltikään katkennut. Auts!

Olotilassani en ole huomannut mitään dramaattista muutosta. Jos olisin jättänyt punaisen lihan ja kanan pois kertarysäyksellä, olisin todennäköisesti huomannut eron, eikä se välttämättä olisi ollut positiivinen. Syyskuun alussa laulaja SAARA eli Sara Forsberg kertoi entisenä lihan hekumoijana siirtyneensä vegaaniksi ja nyt lokakuussa hän kertoi luopuneensa vegaanisesta ruokavaliosta huonontuneen terveydentilansa vuoksi. Lihansyöjästä kasvissyöjäksi muuttuminen ei ole kropalle mikään pikkujuttu ja siksi ruokavaliomuutos on tehtävä porrastetusti omaa kehoaan kuunnellen, vaikka arvot ja yleinen suuntaus kuinka huutaisi vastaan. Itsekin kuulen välillä irvailua siitä, miksi edelleen syön kalaa ja käytän kananmunia sekä maitotuotteita, jos haluan leikkiä maailmaa parantavaa hippiä. Tällaiset sanat tuntuvat totta kai pahalta, mutta toisaalta tiedän, että näin sanovat eivät tiedä ajatusmaailmastani paljonkaan. Huonoa omatuntoa en pode, sillä tärkeintä on, että itse tiedän mitä teen ja se tuntuu minusta hyvältä. Etenen hitaasti askel kerrallaan ja vaikka matka kasvissyöjäksi on minun osaltani vielä kesken, enkä edes tiedä missä maali on, tiedän olevani minulle oikealla tiellä.

Katso SAARAn video alta!

Kuva: iStock