Seitsemän vuotta stripparina työskennellyt Alessandra: ”Joka päivä saattoi olla uusi tonni kukkarossa”

Alessandra, 30, on stripannut työkseen lähes seitsemän vuoden ajan. Sinä aikana hän on oppinut olemaan välittämättä muiden tuomitsevista katseista ja alaan liittyvästä kielteisestä leimasta.

”Olen harrastanut pienestä asti tanssia ja rakastanut esiintymistä. Ammattitanssijan työ oli pitkäaikainen haaveeni. Se on suurin syy siihen, miksi aloitin strippaamisen lähes seitsemän vuotta sitten. Toinen taustamotiivini oli unelmieni rahoittaminen. Olen aina halunnut matkustaa, nähdä maailmaa ja opiskella ulkomailla.

Tunsin yhden stripparin jo ennen kuin aloitin alalla. Oli helppo päästä alkuun, kun ympärillä oli ihmisiä, jotka neuvoivat. Aloitin pienemmältä paikkakunnalta, mutta tavoitteeni oli päästä tanssimaan ulkomaille.

Ensimmäinen kerta lavalla jännitti, koska tanssirutiini puuttui. Se on kehittynyt kokemuksen myötä: enää en joudu lavalle noustessani miettimään, mitä teen. Olen tanssinut Suomen lisäksi kymmenillä klubeilla useissa eri maissa, välillä kaupan alan työn ohessa, välillä päätyönä.

Ansaitsen illassa jopa 2 000 euroa, hiljaisina iltoina joskus vain 200 euroa. Ulkomailla tienaan yli puolet enemmän kuin Suomessa. Saatan kerätä kokoon 20 000 euroa kolmen kuukauden aikana.

Myönnän, että aluksi jäin rahaan koukkuun. Tuntui, että sitä tuli niin helpolla: joka päivä saattoi olla uusi tonni kukkarossa, ja rahan arvo hämärtyi. Käytin silloin kaikki rahani matkustamiseen, mikä harmittaa nyt. Minun olisi kannattanut sijoittaa.

Ajan myötä olen oppinut suunnittelemaan rahankäyttöä. Olen maksanut itselleni koulutuksen ja lähettänyt säännöllisesti rahaa vanhemmilleni. Yleisesti alalla olevat naiset sijoittavat kiinteistöihin, antavat suuria summia hyväntekeväisyyteen tai tekevät ohessa vapaaehtoistyötä. Aion jatkaa strippaamista niin kauan, että saan säästettyä rahat asuntoon.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ulkonäkö on toissijaista

Lavalla esiinnyn alusvaatteet päällä. Jos asiakas ostaa yksityisshow’n, riisuudun kokonaan. Alastomuus ei ole koskaan ollut minulle ongelma, enkä näe sitä seksuaalisena. Suomalaisessa kulttuurissa se on luonnollista: saunassakin käydään alasti vieraiden kanssa.

Strippaamisessa on kyse liikkeen hallitsemisesta ja siitä, miten osaa ottaa kontaktia yleisöön. Kolme neljäsosaa työstä perustuu sosiaaliseen älyyn: miten puhut, otat asiakasta huomioon ja kuuntelet häntä. Näiden taitojen avulla tässä ammatissa menestytään, ulkonäkö ja tanssitaidot ovat toissijaisia.

Klubeilla pyrin luomaan pitkäaikaisia asiakassuhteita, ja olen solminut työni kautta jopa syvällisiä ystävyyssuhteita. Jotkut kanta-asiakkaistani ovat yksinäisiä ja kaipaavat seuraa. Toiset taas kokevat, että voivat puhua minulle asioista, joita eivät uskalla kertoa muille. Näiden asiakkaiden kanssa suurimman osan ajasta vain juttelen.

Tanssin vain hyvämaineisilla ja tasokkailla klubeilla, joilla koen oloni turvalliseksi. Asiakkaat käyttäytyvät pääosin hyvin. En todellakaan tekisi tätä työtä, jos minua kohdeltaisiin huonosti. Esitystä katsotaan parin metrin päästä, eikä minuun kosketa. Pari kertaa joku on yrittänyt lääppiä, mutta silloin portsari heittää asiakkaan ulos.

Idiootteja tulee välillä vastaan, aivan niin kuin muissakin asiakaspalveluammateissa. Parhailla klubeilla tanssijat pitävät yhtä ja varoittavat toisiaan törkeistä asiakkaista.

Vanhanaikaisia käsityksiä

Minusta ei tunnu siltä, että luopuisin kunniastani, kun tanssin. En koe tanssijoiden olevan esineitä, päinvastoin. Meillä on valta valita ammattimme, päättää itse kaikesta ja määritellä, mikä on ok. Olisi täysin eri asia, jos en saisi itse päättää, kenelle tanssin.

Pidän työtäni kunniallisena, mutta valitettavasti tähän alaan liittyy stigma. Moni nainenkin katsoo strippareita alaspäin. Ihmisten käsitys strippaamisesta perustuu vanhanaikaisiin käsityksiin ja tietämättömyyteen. Ajatellaan, että tanssijat myyvät takahuoneessa seksipalveluita, mutta se ei ole totta.

Prostituoitu on täysin eri ammatti. On kuin vertaisi putkimiestä ja maalaria. Joskus asiakas tarjoaa rahaa seksistä, mutta klubeilla sääntöjä noudatetaan tarkasti. Jos tanssija tekee jotain, mikä ei kuulu ammattiin, hän tuottaa vahinkoa klubille ja kollegoille. Näin koko järjestelmä romuttuu.

Haluan pitää henkilökohtaisen elämäni erossa työstäni. Käytän tanssiessa eri nimeä, sillä se auttaa työidentiteetin erottamisessa. Lähimmät ystävät tietävät ammatistani, mutta olen päättänyt olla kertomatta kaikille.

Uuteen mieheen tutustuminen on vaikeaa, jos hänellä on ennakkoluuloja ammatistani. Tanssijat tukevat toisiaan ja miettivät yhdessä, milloin ja miten kertoa uudelle kumppanille. Onneksi on miehiä, jotka eivät tee hätäisiä ennakko-oletuksia, vaan pystyvät näkemään asiat avoimesti. Tähän mennessä kaikki ovat hyväksyneet ammattini.

Kaiken kaikkiaan stripparin ura on ollut syvällinen tutkimusmatka itseeni. Koska ulkonäkö näyttelee työssä isoa roolia, olen huomannut, että en jaksa keskittyä siihen muussa elämässä. Kaipaan ihmissuhteilta entistä syvällisempää yhteyttä ja etsin ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja kykenevät keskustelemaan älykkäästi. Arvostan enemmän henkistä puolta ja kiihotun miehen älykkyydestä – fyysinen stimulointi ei enää riitä.” 

Haastateltava esiintyy artikkelissa työnimellään.
Kuva: iStock