Jenni Vartiainen: ”Suorittaminen on ajanut minua eteenpäin, mutta pahimmillaan se on tappanut elämästäni ilon”

Täydellisyyden tavoittelu ajoi Jenni Vartiaista eteenpäin, kunnes hän tajusi, että ollakseen onnellinen, siitä oli pakko luopua.

Vielä pari vuotta sitten
Jenni Vartiainen

, 35
, pakotti itsensä aamulla juoksemaan. Tunnin lenkki, paperikalenterissa luki. Jos hän ei jaksanut tai ehtinyt juosta täyttä tuntia, hän ei lähtenyt ollenkaan. Laulaja soimasi itseään koko loppupäivän itseään siitä, että lenkki jäi väliin. Silloin hän oli taas askeleen kauempana ”täydellisyyskäsityksestään”.

Jennillä on lapsuudesta asti ollut mielessään selkeitä kuvia siitä, millaista hänen elämänsä pitäisi olla. Nuorena hän halusi olla hoikka, täydellisen sulavasti liikkuva luistelija voittajajoukkueessa. Lukioikäisenä Jenni ajatteli, että hänellä pitäisi olla 26-vuotiaana mies ja kolme lasta. 30-vuotiaana hän oli 11-vuotisen uran tehnyt poptähti, jolla oli taustalla parisuhteita, eroja ja sinkkuutta. Silloin hän kuvitteli, että oma asunto tekisi elämästä kokonaisen. Kun elämä olisi täydellistä, Jennistä tulisi onnellinen. Hän tuijotti koko ajan kaukaisuudessa olevaa porkkanaa, joka muuttui aina lopulta joksikin muuksi.

– Läsnäolosta puhuminen kuulostaa kauhealta self-helpiltä, mutta en oikein osannut nauttia ohikiitävistä hetkistä, Jenni kertoo.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Pakko hidastaa

Jenni on joutunut hyväksymään kantapään kautta, ettei elämää voi kontrolloida. Muutokseen johtivat ensin uupumus, sitten fyysiset oireet. Terra-levyn kaksi vuotta kestäneen kiertueen jälkeen Jenni meni levy-yhtiön palaveriin puhumaan seuraavista suunnitelmista. Hänet käskettiin puoleksi vuodeksi pakkolomalle.

– En pidä sanasta burnout, se tuntuu kliseiseltä ja liian dramaattiselta. Olin kuitenkin pitkään painanut eteenpäin välittämättä väsymyksestäni. Loman aikana elämän perusasiat, kuten nukkuminen, piti opetella uudestaan.

Loma venähti, koska vähän yli vuosi sitten Jennin ääni alkoi reistailla ja hän joutui kuukausiksi laulukieltoon. Lääkärin tutkimukset kestivät pitkään, ja Jenni pelkäsi, että hän joutuisi luopumaan suurimmasta intohimostaan. Turvonneiden äänihuulten syyksi paljastui altistuminen homeelle.

– Kun äänensä menettämistä pelkää, sitä oppii arvostamaan aivan uudella tavalla. Kun sain taas laulaa ja tehdä biisejä, koin suunnatonta iloa.

Sairastelu sai Jennin työskentelemään hitaalla tahdilla. Laulajan neljäs albumi ilmestyy syyskuussa. Levyllä hän käsittelee kaupunkilaisnaisen elämää arkisesta näkövinkkelistä. Jenni on alkanut ammentaa biisien aiheita omista ja ystäviensä elämäntilanteista entistä suoremmin.

– Esimerkiksi siitä, miksi mies ei kuuntele ja sitä, missä menee pettämisen raja. Tuntuu huvittavalta, että aiemmin olen laulanut arvoituksellisia viisauksia rakkaudesta, vaikka todellisuudessa olen ollut aivan yhtä pihalla ja mokaillut niin kuin muutkin.

Kenellä on timmein kroppa?

Täydellisyyden tavoittelu alkoi jo lapsuudesta ja nuoruudesta urheilumaailmassa. Jenni oli jäällä ensimmäisen kerran kolmevuotiaana ja alkoi harrastaa taitoluistelua tavoitteellisesti. Venäläinen luistelunopettaja piiskasi koko ajan parempiin suorituksiin. Kun muut nuoret nauttivat kauniista iltapäivästä Kuopion torilla, Jenni suoritti tarkkaa lukujärjestystä. Hän meni treeneihin aamulla ennen koulun alkua ja iltapäivällä toisiin.

– Ehkä kyse on lopulta temperamentistani. Vanhempani eivät ole koskaan vaatineet minulta mitään. Päinvastoin. He ovat kehottaneet minua lepäämään ja antamaan aikaa itselleni.

Kun Jennin kaverit soittivat ja kysyivät ”voitko olla”, Jenni ei ymmärtänyt, mitä he tarkoittivat.

– Mennä vain olemaan? Se tuntui ajatuksena pelkältä ajanhukalta. Vasta lukion jälkeen jouduin opettelemaan sellaisen sosiaalisuuden, joka on muille ihmisille itsestäänselvä asia.

Taitoluistelun suorituskeskeisyys johti myös vinoutuneeeseen kehonkuvaan. Vaikka luistelu oli joukkuelaji, joukkueen tytöt pistettiin kilpailemaan keskenään timmeimmästä kropasta. Opettaja saattoi sanoa suoraan, että vyötäröltä pitäisi napata pari senttiä. Jenni tarkkaili syömisiään ja treenasi pakonomaisesti jo kauan ennen kuin tiesi, mitä dieetti ja fitness edes tarkoittivat. Siitä alkoi itsensä kurittamisen kierre, joka jatkui pitkälle viime vuosiin saakka. Ruokavalion noudattaminen ja treenaus olivat tapoja järjestää elämän hallitsemattomuutta.

Suorittamista olivat myös rentoutuminen ja meditaatio. Kun Jenni lähti lomalle, hän lähti joogaretriitille, jossa oli tarkka päiväohjelma ja karsittu dieetti. Kaiken tavoitteena oli kehittää itseään.

– Parhaimmillaan suorittaminen on ajanut minua eteenpäin. Pahimmillaan se on tappanut elämästäni ilon. Nuorempana en esimerkiksi voinut mennä rannalle bikineissä, koska six-packistani puuttui yksi rivi. Usein kuulin päivittelyä, että ootpa sä kovassa kunnossa. Ihmiset eivät sanoneet, että näytät onnelliselta.

Tilaa kalenteriin

Kaiken optimointi ja riittämättömyyden tunne ovat aikamme ongelmia, joista moni vihdoin puhuu. Jenni sanoo, ettei pidä siitä, kun kulttuurissamme naisia syyllistetään siitä, etteivät he ole kaikkien urasaavutusten päälle vielä perustaneet perhettä. Samalla hän on kiitollinen, että asenteet ovat muuttuneet, ja naisille sallitaan nykyään aiempaa monipuolisempia rooleja.

– Vanhempani ovat onneksi aina kunnioittaneet valintojani, eivätkä ole koskaan painostaneet minua asettumaan aloilleni. Ystäväpiirissäni on paljon ikäisiäni ihmisiä, joilla ei ole perhettä. Parisuhde tai äitiys eivät ole mitään suorituksia, vaan henkilökohtaisia valintoja, joihin pitää lähteä sydämestään. Asiasta ei saisi koskaan udella, sillä kyse ei ole aina edes ihmisen omista valinnoista, Jenni sanoo.

Nyt Jenni vaikuttaa rauhalliselta ja tyytyväiseltä. Hän kertoo, että viihtyy nykyään rannalla bikineissä, ei laske syömisiään ja lenkkeilee vain niin kauan, kun tuntuu hyvältä. Jennillä on yhä kalenteri. Hän kuitenkin pyrkii laittamaan joka viikolle vapaapäivän, jolle ei tee suunnitelmia. Silloin hän saattaa lukea koko päivän kirjaa tai tavata ystäviä.

– Jos on elänyt koko elämänsä tavoitteiden mukaan, suunnittelemattomuus on aluksi pelottavaa. Kun siitä vihdoin oppii nauttimaan, elämästä tulee mielekästä ja vapautunutta.

Oman kehon rajat yllättävät Jennin yhä. Heinäkuussa hän taittoi jalkansa festarikeikalla. Se tuntui vain pieneltä muljahdukselta, eikä Jenni meinannut uskoa, kun lääkäri kertoi, että jalka oli murtunut. Jenni joutui kuuden viikon tanssikieltoon, eikä voinut käyttää esiintymisasuunsa kuuluvia korkokenkiä. Tapaturma pisti loppukesän festarikeikkojen sekä musiikkivideoiden koreografiat uusiksi. Jenni vaikuttaa suhtautuvan tapahtumaan rauhallisesti. Tämä on taas yksi asia, jota ei voi kontrolloida. Toipumiselle on annettava aikaa.

Täydellisyyttä ei olekaan olemassa

Jennistä popartistin urassa parasta on se, ettei siinä ole kyse kilpailusta. Kaikki tekevät omaa juttuaan oman tiiminsä kanssa.

– Silti minua harmittaa, että naisartistit asetetaan vastakkain. Joskus esimerkiksi kuviteltiin, että minä ja Chisu kilpailimme keskenämme, vaikka todellisuudessa olimme ja olemme edelleen hyviä ystäviä. Miksi miesten välille ei koskaan luoda sellaista kilpailuasetelmaa?

Kun Jenni aloitti uransa artistina, se kuitenkin tapahtui kilpailun kautta. Jenni nousi suosioon vuonna 2002 Popstars-sarjasta, kun hän pääsi voittajista koostuvaan Gimmel-bändiin. Pian sen jälkeen Jenni lähti soolouralle ja opiskeli laulunopettajaksi ammattikorkeakoulussa.

– Lauluääntäni kritisoitiin silloin, mutta se sai minut vain sisuuntumaan. Ajattelin, että sittenpä opiskelen paremmaksi.

12 vuotta myöhemmin Jenni esiintyi jälleen televisiossa. Vain elämää ei ollut kilpailu, joten Jenni järkyttyi, kun huomasi, että katsojat asettivat osallistujia suosikkijärjestykseen. Pelkällä laululla ei voitettu yleisön sydämiä. Piti avata itseään, ja sitä Jenni ei osannut. Kun ohjelmaa kuvattiin, Jenni kävi läpi vaikeaa eroa ja itkeskeli öisin itsensä uneen. Silti hän päätti väkisin esittää reipasta. Kun sarja tuli ulos, ystävät soittivat ja ihmettelivät, miksei Jenni vaikuttanut lainkaan omalta itseltään.

– Vain elämää opetti valtavasti reflektoimaan käytöstäni. Tajusin, että saan mokata. Sarjan toisella all stars -kaudella pystyin heittäytymään tilanteeseen, olemaan avoimempi ja puhumaan aiemmasta erostani. Täydellisyyden tavoittelusta luopuminen saa elämän maistumaan.

Nyt Jenni tietää, että asiat voivat tulla valmiiksi, mutta täydellisiä niistä ei tule koskaan, koska täydellisyyttä ei ole olemassa. Hän kertoo odottavansa uuden levyn ilmestymistä enemmän kuin koskaan, koska on nauttinut tekemisen prosessista. Marraskuussa edessä on Jennin suurin keikka koskaan, konsertti Hartwall Arenalla.

Myös henkilökohtaisessa elämässään Jenni on lakannut tavoittelemasta kulttuurin, naiskuvan ja itsensä asettamia ihanteita. Hänelle on tärkeää, että ympärillä on lähipiiri, joka rohkaisee ja tukee.

– Voin luottaa heihin ja jakaa elämän iloineen ja suruineen. Ystäväpiirini antaa jokaisen olla oma itsensä. Vasta sitten kun olen lakannut vaatimasta itseltäni onnellisuutta, minusta on tullut onnellisempi kuin koskaan.

LUE MYÖS:

Benjamin Peltonen: ”En tarvitse menneisyyden sometähti-Benjaminia enää”

Onnellisen parisuhteen löytänyt laulaja Leo: ”Maailma sai värit takaisin, kun tapasin Maryamin”

Psykologi kertoo: näin opit epäonnistumaan paremmin

Teksti Iida Sofia Hirvonen Kuvat Otto Virtanen Meikki ja hiukset Piia Hiltunen
Kuvat Otto Virtanen