janni hussi

Janni Hussi: ”Jokaisella pitäisi olla oikeus päättää kehostaan ja ilmaista rakkauttaan”

Jannin mielestä ihmisiä ympäri maailmaa yhdistää tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. 

Lapsena vietin suhteellisen normaalia elämää Kuusankoskella. En voi sanoa, että minulta olisi koskaan puuttunut mitään. Minulla oli harrastuksia, ehjiä vaatteita, ruokaa, ystäviä ja rakastava perhe.

Näin jälkikäteen ajateltuna 1990-luvun Kuusankoski on muokannut minua paljonkin. Monet arvot ovat tulleet sieltä ja seuranneet minua tähän päivään saakka, osa taas on tippunut tai vaihtanut muotoaan matkalla. En muista lapsuudestani tilanteita, joissa olisin kohdannut kotipaikallani ”erilaisia” ihmisiä. Kaikki olivat samanlaista massaa: kaikilla oli sama murre ja pukeutumistapa. Oli vaikeaa edes ajatella maailmalla olevan muutakin tarjottavaa kuin meitä kuusaalaisia.

Muutin 20-vuotiaana rapakon taakse ja uskon sen olevan osa sitä suurta muutosta, jonka olen kokenut arvomaailmassani. Yhtäkkiä ei ollutkaan yhdenlaista oikeaa tapaa puhua, pukeutua tai toteuttaa elämäänsä. Ihmiset olivat tummia, vaaleita, punapigmentin omaavia ja kaikkea siltä väliltä. Muslimeja, kristittyjä ja hinduja. Siellä naapurin setä rakastui toiseen mieheen ja eräs nainen päätti haluta lapsen ilman kumppania. Yksi asia heitä kaikkia kuitenkin yhdisti: rakkaus.

Ihmisten perustarpeet ympäri maailmaa ovat sukupuoleen, ihonväriin tai uskontoon nähden hyvin samanlaisia. Meillä on tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. Me haluamme tulla nähdyiksi ja kuulluiksi sellaisina kuin olemme. Se, mikä juuri minulle tai sinulle on normaalia, ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle. Ja mikä oikeastaan edes on normaalia? Ja tarvitseeko normaalia edes määritellä?

Jokaisella pitäisi olla oikeus edetä urallaan jalkoväliin, ihonväriin tai seksuaaliseen suuntaukseen katsomatta.

Aina oikeudet eivät kuitenkaan toteudu samalla tavalla kaikkien kohdalla. Se on väärin. Jokaisella pitäisi olla oikeus yhdenvertaiseen elämään ja ihmisoikeuksiin. Jokaisella pitäisi olla oikeus edetä urallaan jalkoväliin, ihonväriin tai seksuaaliseen suuntaukseen katsomatta. Ja jokaisella pitäisi olla oikeus päättää kehostaan ja oikeus ilmaista rakkauttaan.

Muutos tuottaa aina kipua, kun vanhoja arvoja, tottumuksia ja uskomuksia aletaan murtaa. Vaikea kuvitella, että vasta 113 vuotta sitten naiset saivat äänioikeuden Suomessa! Se, mikä tänään saattaa tuntua oudolta, voi olla tulevaisuudessa aivan normaalia. Tärkeää olisi kuitenkin pystyä laittamaan omat tunteet syrjään silloin, kun tarkastellaan asioiden mahdollisia vaikutuksia yhteiskuntaan.

Me olemme kaikki samanarvoisia. Meillä tulee olla samanlaiset mahdollisuudet kehittyä ja kasvaa, ja on tehtävä töitä sen eteen, että yhteiskunta tukisi meitä kaikkia. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä eikä varsinkaan tappelemalla. Nämä asiat herättävät paljon tunteita, ja rehellisesti itseänikin pelottaa kirjoittaa aiheesta sen räjähdysherkkyyden takia. Yhdenkin väärän sanan sanomalla voi joutua myrskyn silmään. Sekään ei ole oikein. Meidän tulisi pyrkiä rakentaviin keskusteluihin ilman räyhäämistä ja pelkoa puhua omista ajatuksista.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mihin kehitys meidät vie. Toivon, että pystymme rakentamaan yhteiskuntaa, joka palvelee tulevia sukupolvia parhaalla mahdollisella tavalla. Siihen tarvitsemme uranuurtajia, rohkeutta, suvaitsevaisuutta ja rakkautta.

Lue myös:

”On rikkaus saada treffailla monen kulttuurin edustajia”

Janni Hussi:”Pettymys on suuri, kun työneuvotteluissa puheet kääntyvät alapääjuttuihin”

Teksti Janni Hussi
Kuvat Fabian Björk