Janni Hussi

Janni Hussi: ”En enää anna epäonnistumisen pelon lamaannuttaa”

Janni haluaa nähdä epäonnistumisen kallisarvoisena oppina, joka pitää kokea kantapään kautta. 

”Olin taannoin videohaastattelussa, jossa minulle esitettiin sarjatulella kysymyksiä, joihin piti yrittää vastata mahdollisimman nopeasti ja liikaa miettimättä. Kysymykset koskivat kaikkea maan ja taivaan välillä. Vastaukseni tulivat kuin tykinsuusta ja luulen, että alitajuntani, joka usein hautautuu tietoisen mielen jyrän alle, pääsi pitkästä aikaa vauhtiin. Kun minulta kysyttiin, mitä pelkään elämässä eniten, vastaukseni oli epäonnistumista.

Siirryimme aiheissa eteenpäin, ja haastattelu saatiin vietyä hyvällä tempolla loppuun asti. Jälkeenpäin jäin kuitenkin miettimään juuri tätä pelko-kysymystä tai oikeastaan omaa vastaustani siihen. Miksi ihmeessä pelkään epäonnistumista niin paljon?

Yleisesti voidaan ehkä ajatella, että kulttuurimme suhtautuu epäonnistumiseen aika jyrkästi. Se on jotain niin häpeällistä, että konkurssin tehneet perheenisät ja -äidit ovat valmiita tekemään itsemurhan sen takia.

Rapakon takana taas ajatellaan, että jos yrittäjä ei ole ainakin kerran tehnyt konkurssia, hän ei ole yrittänyt tarpeeksi. Siellä todelliset sankaritarinat leivotaan heistä, jotka ovat nousseet vaikeuksien kautta voittoon, ei heistä, jotka ovat kerralla onnistuneet täydellisesti.

Kun aloin miettiä omia kokemuksiani epäonnistumisistani, tulin siihen tulokseen, että eivät ne maailman kamalimpia ole olleetkaan.

Kukaan ei ole koskaan kuollut munaamiseni seurauksena, eikä sinänsä mitään peruuttamatonta ole päässyt tapahtumaan. Niinpä haluaisin ajatella epäonnistumisia mieluummin oppeina. Sellaisina kullanarvoisina opetuksina, joita ei voi saada mistään muualta kuin syteen sukeltamalla. Ne ovat sellaisia oppeja, joita ei voi kirjoista lukea tai tarinoiden pohjalta täysin omaksua. Ne ovat niitä kuuluisia juttuja, jotka pitää oppia kantapään kautta.

Pahimmassa tapauksessa epäonnistumisen pelko voi saada meidät antamaan periksi ja luopumaan omista unelmistamme. Ja vain sen takia, että ’mitä jos’.”

Pahimmassa tapauksessa epäonnistumisen pelko voi saada meidät antamaan periksi ja luopumaan omista unelmistamme. Ja vain sen takia, että ”mitä jos”. Pelko on jo itsessään lamaannuttava tunne, puhumattaakaan siitä, että saisimme turpiin sen jälkeen, kun olemme kerrankin laittaneet itsemme likoon. Silloin siitä tulee hyvin henkilökohtaista. On paljon helpompaa selittää itselleen epäonnistumisen hetkellä, että ”jos olisin laittanut kaikkeni likoon, olisin takuulla onnistunut” kuin myöntää yrittäneensä parhaansa, mutta se ei vain riittänyt.

Aina kun haluamme jotain isosti tai panostamme johonkin koko sydämellämme, siihen liittyy jonkin asteista pelkoa. Mutta se, jos jokin, saa tuntemaan, että olemme elossa! Silloin ainakin tiedämme, että olemme oikeiden asioiden äärellä ja suhtaudumme aiheeseen intohimolla.

Yhden asian olen luvannut itselleni. Sen, etten enää ikinä halua pelätä epäonnistumista liikaa. En anna sen lamaannuttaa minua tulevaisuuteni tiellä. Minäkin pelkään ja toisinaan paljonkin. Mutta jos jokin on varmaa, niin se, että kiikkustuolissa en aio jossitella.”

Lue lisää Jannin ajatuksia blogista. 

Teksti Janni Hussi
Kuvat Fabian Björk