Janni Hussi

Janni Hussi burn outista: ”En muista ajasta ennen romahdusta juuri mitään”

Väsyttää, ei ole energiaa, ei huvita, masentaa. Ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Onko tuttu tilanne? Vaikka treenaat reippaasti, olet hyvässä jamassa töiden suhteen ja ehdit nukkuakin ihan ok, silti on veto pois.

Oletkohan uhrannut ajatusta sille, miten palaudut? En tarkoita pelkästään treenistä palautumista, vaan yleisesti ottaen koko pakettia – miten palaudut elämän kuormituksesta? Myös mieli kaipaa huilia!

Muistan vahvasti elämäni ensimmäisen loppuunpalamisen. Viisi vuotta sitten fitness-kisakausi oli kesken, ja olin päättänyt jatkaa kevään kisoista suoraan syksyn kisoihin. Se tarkoitti lähes 30 viikon kisadieettiä. Kuvasin samaan aikaan tv-ohjelmaa, joten kamera seurasi mukanani arjessa. Tämän lisäksi majailin Turussa ja suhasin useita kertoja viikossa Helsinkiin töihin.

Vähän ennen lopullista burn outia elin päivästä toiseen sumussa. Suoritin elämääni. En muista ajasta ennen romahdusta juuri mitään.

Silloin jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni jättämään jotain kesken. Peruin kisat, joihin olin tähdännyt kuukausia. Tuntui, että petin valmentajani, läheiseni, sponsorini ja ennen kaikkea itseni.

Kauheinta oli huomata, että edes asiat, joista aiemmin olin nauttinut, eivät enää tuottaneet minulle mielihyvää.

Alkoi pitkä palautuminen. Kroppa huusi lepoa eikä päässä liikkunut mitään. Kauheinta oli huomata, että edes asiat, joista aiemmin olin nauttinut, eivät enää tuottaneet minulle mielihyvää. En jaksanut nousta sängystä ja silloin kun nousin, mikään ei kiinnostanut. Ensimmäistä kertaa jouduin testaamaan, kuinka armollinen osaan olla itselleni.

Tuo pakollisen pysähtymisen aika opetti minulle paljon. Aina aikatauluihin tai elämän yllättäviin tekijöihin ei voi vaikuttaa, mutta niihin joihin voi, kannattaa.

Itsestään huolehtiminen on kaiken kulmakivi. Jos stressaat tai suret, mieti, mistä voisit keventää. Jos töissä on rankka jakso, keho ei kaipaa ylimääräistä stressiä liian kovatehoisesta liikunnasta. Liikettä keho kyllä kaipaa, mutta lempeät lajit toimivat paljon rääkkiä paremmin. Myös pienet palautumisen hetket, tauot ja vaikka kymmenen minuutin meditaatio ruokatunnilla ovat hyviä kikkoja hermoston palautumiselle.

Tärkein oppi, jonka olen saanut, on itseni kuuntelu. Mitä minulle kuuluu? Mitä mieleni ja kehoni kaipaa? Ehkä rauhoittumista ja venyttelyä vapaapäivän hitaassa aamussa, vai onko energiaa niin paljon, että sitä voisi mennä purkamaan salsa-tunnille?

Niin kliseistä kuin se onkin, itseään voi oppia kuuntelemaan vain pysähtymällä. Jos juokset suorituksesta toiseen, kuinka voisit kuulla, mitä itselläsi on sanottavana?

Lue myös:

Töissä loppuunpalanut Anna, 27: ”Työpaikalle meneminen ahdisti niin paljon, että saatoin oksentaa aamuisin”

Suosikkitubettaja Mmiisas: ”Olen meinannut palaa loppuun”

Jenni Vartiainen: ”Suorittaminen on ajanut minua eteenpäin, mutta pahimmillaan se on tappanut elämästäni ilon

 

Teksti Janni Hussi
Kuvat Fabian Björk