Elias Gould
Elias Gould, 28, näyttelijä ja laulaja-lauluntekijä.

Elias Gould: ”Olen megatylsä poikaystävä”

Rahaa tulee ja rahaa menee, eikä koskaan voi istua liikaa sohvalla. Ainoa asia, joka saa Elias Gouldin välillä polvilleen, on biisien tekeminen.

Ura: ”Wau, täällä sitä nyt ollaan”

”Toivon, että pysyn niin hyvänä ja ajankohtaisena sekä inspiroivana ja inspiroituneena tyyppinä, että pystyn jatkamaan tätä työtä mahdollisimman pitkään. Sanon nykyään, että olen taiteilija, koska en osaa enkä halua arvottaa joko artistin tai näyttelijän työtä tärkeämmäksi.

Debyyttini tuli ulos kesäkuussa ja sain jo ekan kesän keikoilta niin paljon, että se on käsittämätöntä. Ruisrockin lavalla seisoessani ajattelin, että wau, täällä sitä nyt ollaan. Gasellien ja JVG:n kanssa olen päässyt näkemään, mitä tarkoittaa, kun homma on isoa. Heidän keikkansa ovat himmeitä bileitä! Silloin lavalla ei voi olla ylpeä itsestään, koska olen vetämässä siellä vain yhden biisin. Siinä on enemmänkin, että LOL, on tämä ihme hommaa.

Debyyttini ei syntynyt helposti. Taistelin monta vuotta yksin kellarissa, ja tiimi meni matkalla uusiksi. Jokainen kappale vaatii omanlaisensa kamppailun. Ja jos joku biisi syntyy helposti, tuskailen, että syntyikö se liian helposti.

Tein levyä neljä vuotta. Sinä aikana olin mukana 14 leffassa ja tv-sarjassa ja olin aina fiiliksissä, mutta kun minut vietiin musan äärelle, olin superheikko ja stressissä. Onneksi löysin Lasse Kurjen, joka osasi hippimäisellä rauhallisuudellaan rauhoittaa myös minut. Lassen tapaamisen jälkeen meni vain puoli vuotta, ja biisit oli tehty. Olen ylpeä siitä, miten terveenä tyyppinä selvisin kaikesta skagailusta ja sain levyni ulos.”

Olen ylpeä siitä, miten terveenä tyyppinä selvisin kaikesta skagailusta ja sain levyni ulos.

Tyyli: ”Olenko ollut spede tukkani kanssa?”

Tapasin Stockers!-bändin jätkät 12 vuotta sitten. Bändi on tunnettu siitä, että siinä soittaa neljä helvetin hyvännäköistä jätkää ja kaikki pukeutuvat samalla tavalla: pillifarkut, Chelsea-buutsit, kireä paita, musta nahkatakki ja knalli. Törkeän näköistä jengiä! Rupesin hengaamaan heidän kanssaan ja pikkuhiljaa huomasin, että minullakin on pillifarkut, nahkarotsi ja Chelsea-buutsit. Aina kun uusi kundi tuli porukkaan, hän kävi tuon saman läpi.

Nykyään se menee niin, että katson meidän jengiä ja totean, että okei, me siis käytetään nykyään myös leveitä farkkuja. En itse hirveästi mieti tyyliäni.

Keikat ovat erikseen, sillä lavalla vaatteiden pitää olla 140 prosenttia normista. Muuten ne eivät näytä miltään. Flow’ssa vedin kokovalkoisella puvulla ja punavalkoisilla kengillä. Peilistä katsoin, että onpas hyvä setti, mutta kun näin keikkakuvat, totesin, että minulla oli minimit päällä.

Vihasin pitkään kiharaa tukkaani, kunnes sain melkein päivittäin kuulla, miten ihana se on. Tajusin, että tämä onkin kova juttu, jolla saan huomiota. Kesällä tukkani värjättiin ja vedettiin lyhyeksi tv-roolia varten, jolloin sain jälkikriisin: olenko ollut ihan spede pitkän ja kiharan tukkani kanssa?”

Treeni: ”Herää kysymys, miksi en treenaa?”

Pysyn luonnostaan hoikkana ja hyvässä kunnossa, mutta aina välillä ahdistun peilikuvastani, että hei, nyt ei olla 20-vuotiaita! Alan treenata fanaattisesti 4–5 kertaa viikossa, ostan protskut ja panostan täysillä, kunnes katson peilistä, että okei taas näyttää hyvältä, antaapa olla.

Sain roolin sarjasta Huone 301, jossa esitän kiipeilijää. Totesin, etten näytä pätkääkään kiipeilijältä ja palkkasin PT:n. Treenasin viisi viikkoa intensiivisesti ja söin 4 500 kaloria päivässä. Se oli pelkkää kehonrakennusta.

Nyt kun katson kuvia ennen ja jälkeen, niin wow mikä ero! Herää kysymys, miksi en treenaa? Kroppani on reaktiivinen ja kehityn nopeasti. PT:kin naureskeli, ettei sen pitäisi olla noin helppoa.”

Rakkaus: ”Nalkutuksesta räjähdän”

”Erosin viime keväänä, mutta ero ei onneksi ollut paskaksi vetävä juttu. Olen viihtynyt hyvin itsekseni, ja ammattini kannalta on aika kätevää, kun ei tarvitse selitellä menojaan, esimerkiksi, että menen koko yöksi studiolle tekemään musiikkia.

Omasta mielestäni olen megatylsä poikaystävä. Olen huono järkkäämään yhteistä tekemistä ja vietän helposti koko päivän sohvalla. Jos alkaa sataa, olen että jes, nyt ainakin saa olla sohvalla. En koskaan aloita suhdetta esittämällä romanttista. Olen ylipäätään oppinut, että ihastumisvaiheessa ei kannata tehdä itsestään liian siistiä tyyppiä.

Ihastumisvaiheessa ei kannata tehdä itsestään liian siistiä tyyppiä.

Koen kyllä olevani huomioonottava ja minulle on tärkeää, että toisella on kaikki hyvin. En pysty ikinä sivuuttamaan toisen paskaa oloa, vaan asiat pitää selvittää. Olen herkkä huoneen tunnelmalle.

En diggaa riidellä, mutta olen temperamenttinen. Jos väittelyn aihe on järjetön tai on turhaa nalkutusta, räjähdän. Sitä kestää 30 sekuntia, lähden menemään ja tulen viiden minuutin päästä takaisin ja olen pahoillani. Varmaan siksi viehätyn rauhallisista naisista, koska olen itse säntäilijä.”

Viehätyn rauhallisista naisista, koska olen itse säntäilijä.

Raha: ”Olen katastrofi rahan kanssa”

”Rahankäyttöni perustuu simppeliin filosofiaan: kun on rahaa, sitä käytetään. Minulla on aina ollut omat rahat ja aina ne ovat olleet lopussa. Olen katastrofi rahan kanssa.

Minulla on aina ollut omat rahat ja aina ne ovat olleet lopussa.

Viime vuonna tienasin enemmän kuin olin ajatellut, mutta silloinkaan asp-tili tai säästäminen eivät tulleet mieleeni. Ennen sain morkkista tuhlaamisesta, mutta nykyään en jaksa stressata. Aina ilmaantuu joku uusi työ ja tulee lisää rahaa.

Olin 9. luokalla, kun menin Pirkka-mainoksen koekuvauksiin. Sain roolin, tein päivän duunia ja sain palkaksi tonnin. Muistan sen fiiliksen edelleen: Tämähän on aikuisten ihmisten massia. Tähän täytyy pyrkiä jatkossakin!

Suurin yksittäinen menoeräni on varmaan ruoka. Syön päivittäin ulkona ja olen kova wolttailemaan. Loput rahat menevät peruselämiseen: reissuihin, vaatteisiin ja viihteeseen, ja tykkään ostella kavereilleni juttuja.”

 

Teksti Johanna Lätti
Kuvat Tero Ahonen ja Nick Tulinen