ahdistuneisuushairio

Pelkäätkö aina pahinta? Saatat kärsiä ahdistuneisuushäiriöstä

Työntääköhän joku minut metron alle? Onko minulla aivokasvain? Onko ystäväni kuollut, kun hän ei vastaa puhelimeen? Yleistyneeseen ahdistushäiriöön sairastunut skannaa jatkuvasti ympäristöään ja pelkää pahinta.

SEURAAN YHDYSVALTAIN PRESIDENTIN valintaa jännityksellä. Netti täyttyy meemeistä, ja tutut jakavat niitä itkunauruemojien saattelemana. Minua ei naurata, enemmänkin itkettää. Näen itseni lähtemässä evakkoon, eroamassa miehestäni ja odottamassa tietoa siitä, onko hän kaatunut sodassa.

Minulla on tapana antaa mielikuvitukseni viedä minut kauas todellisuudesta. Onneksi en enää pelkää olevani hullu. Tiedän, että olen sairastunut yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Tilanne paheni, kun minusta tuli äiti. En pystynyt keskittymään muuhun kuin tarkkailemaan, hengittääkö vauvani. Pidin itkuhälytintä päällä, vaikka tyttö oli silmieni alla. Kurkkua kuristi päivästä toiseen, joskus tuntui vaikealta hengittää. Iltaisin vetäydyin itkemään, sillä pelkäsin kyseessä olevan kasvain. Ravasin lääkärissä useita kertoja näyttämässä kurkkuani, mutta mitään viitteitä kasvaimesta tai muustakaan ei löytynyt. Viidennellä kerralla purskahdin itkuun ja sanoin, että haluan päästä puhumaan jollekin.

Ensimmäisellä vastaanotolla psykiatrinen sairaanhoitaja kyseli, minä vastasin. Tuntuuko kuin sinulla olisi jatkuvasti pala kurkussa? Kyllä. Piilotatko kotona veitset? Aina. Piilotan veitsen iltaisin vähintään tiskialtaaseen, sillä pelkään, että joku murtautuu yöllä kotiimme ja hyökkää veitsen kanssa kimppuumme. Vastattuani melkein kaikkiin kysymyksiin kyllä, psykiatri kertoi, että minulla on mitä ilmeisemmin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. En ollut aiemmin edes tajunnut, kuinka paljon se vaikutti elämääni.

Aina valmiina huonoihin uutisiin

Psykiatrinen sairaanhoitaja sai minut tajuamaan, että murehdin asioita etukäteen, jotta ne tuntuisivat pienemmiltä kohdalle sattuessa. Olen aina valmistautunut kuulemaan suru-uutisia.

Kun muut halusivat teini-ikäisinä auton, minä halusin kokovartaloskannerin – sellaisen, joka skannaa hetkessä koko kropan kasvaimilta. Viimeksi vuoden kestänyt jatkuva päänsärky sai minut epäilemään aivokasvainta. Ahkeran lääkärissä ramppaamisen päätteeksi pääsin viimein magneettikuviin, vaikka lääkärit olivat lähes varmoja, että päänsärky johtuu niskajännityksestä. Se on myös yksi yleistyneen ahdistuneisuushäiriön fyysisistä oireista. Magneettikuvauksen tulokset olivat puhtaat.

”Muut halusivat teininä auton, minä kokovartaloskannerin – sellaisen, joka skannaa koko kropan kasvaimilta.”

Nuorisopsykiatrian ylilääkäri Klaus Ranta kertoo, että yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voi laueta suuren elämänmuutoksen, järkyttävän tapahtuman tai ison menetyksen myötä. Alttius on osin myös perinnöllinen. Ei siis ihme, että minulle, tuoreelle äidille, lukuisia läheisiä menettäneelle ja ylihuolehtivan äidin tyttärelle, on kehittynyt tämä häiriö.

– Sairastunut skannaa jatkuvasti ympäristöään ja pelkää pahinta. Pelot ja huolet hallitsevat elämää, Ranta sanoo.

Kuulostaa tutulta. Koulun auditoriossa en pysty keskittymään luentoon. Joka kerta, kun oveen koputetaan, olen valmiina sukeltamaan pöydän alle kouluampujan varalta. Porukkaa lappaa sisään myöhässä, mutta minulle jokainen oven avaus on jännitysnäytelmä

”Murehdin asioita etukäteen, jotta ne tuntuisivat pienemmiltä kohdalle sattuessa. Olen jatkuvasti valmistautunut kuulemaan suruuutisia.”

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö rajoittaa myös matkustamistani. Olen aina halunnut nähdä maailmaa, mutta nykyisin pelkään terrorismia ja pitkiä lentoja. Mitä jos koneesta loppuu polttoaine keskellä Atlanttia? En haluaisi kuitenkaan tyytyä kohtalooni ja lopettaa matkustamista kokonaan, vaan olla taas jonain päivänä se ennakkoluuloton seikkailija.

Mieli kuriin pakkoajattelulla

Nykyään teen paljon töitä mieleni kanssa, ja ahdistuksen vallatessa koitan muistaa taas, mistä on oikeasti kyse. Jokainen juttelukerta psykologisen sairaanhoitajan kanssa on tuntunut hyvältä ja keventänyt taakkaani. Olen alkanut suhtautua pelkoihini ja huoliini eri tavalla.

Ammattiavun lisäksi loistavaa terapiaa on ollu tavata ystävääni, jolla on sama häiriö. Yhdessä nauramme vedet silmissä kaikelle sille, joka on toisena hetkenä totista totta. Häiriöön liittyy usein vahvasti myös pakkoajattelu, jolla ihminen yrittää kontrolloida mieltään. Ystäväni esimerkiksi pelkää mummonsa kuolevan, jos ei pidä häneltä saamaansa korua päivittäin. Itse pelkään, että ystäväni ajaa kolarin, jos en muista toivottaa hänelle turvallista matkaa.

Jotain vaikutusta terapialla ja vertaistuella on silti jo ollut. Minulle oli iso juttu, kun päätin kerran jättää leipäveitsen pöydälle. Ajattelin, että jospa murhaaja ei eksy meille juuri sinä yönä.

YLEISTYNYT AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖ

  • Jokainen huolestuu joskus, mutta kun ahdistus ja huolet hallitsevat elämää, on syytä keskustella ammattilaisen kanssa.
  • Ahdistushäiriöön ja ahdistuneisuuteen liittyviä fyysisiä oireita voivat olla muiden muassa hikoilu, huimaus, lihaskivut, jännitys, vatsavaivat ja palan tunne kurkussa.
  • Kolme prosenttia aikuisista kärsii yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Se on yleisempi naisilla kuin miehillä. Se voi kehittyä missä iässä tahansa, myös lapsena.
  • Sairaus voi olla perinnöllinen tai se voi laueta suurien elämänmuutosten tai negatiivisten kokemusten seurauksena.
  • Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan useimmiten kognitiivisella psykoterapialla tai tarvittaessa lääkityksellä.
  • Jopa 70 prosenttia sairastuneista hyötyy hoidoista merkittävästi.

 

Lue myös:

Unohda ennakkoluulosi terapiasta! Tästä syystä se kannattaa jopa silloin, kun kaikki on ”hyvin”

Töissä loppuunpalanut Anna, 27: ”Työpaikalle meneminen ahdisti niin paljon, että saatoin oksentaa aamuisin”

Mitä tehdä, kun kumppani ei halua seksiä? Tältä tuntuu haluttomuus suhteessa

Teksti Henna Huuskonen
Kuvat Fotolia